lauantai 16. heinäkuuta 2016

Lopotti

Kirjoittaja: Tommi Kinnunen
Julkaistu: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 364

Lopotti kertoo Neljäntienristeyksestä tuttujen sivuhahmojen, Helenan ja Tuomaksen, tarinan. Helena ja Tuomas ovat molemmat omalla tavallaan ulkopuolisia, Helena sokea, Tuomas homo. Lopotti seuraa molempien elämää, aikaa ja paikkaa vaihdellen.

Aloitin vuoden Neljäntienristeyksellä ja pidin teoksesta valtavasti. Odotin Lopotilta paljon, eikä Tommi Kinnunen alittanut niitä, päinvastoin. Joskus upean teoksen jälkeinen kirja voi tuntua laimealta, varsinkin jos se jatkaa jollain tapaa ensimmäisen tarinaa. Lopotin kohdalla näin ei tosiaan käynyt, vaan romaani vei mukanaan ensi sivuista lähtien.

Kinnusen teoksissa ehkä parhainta on se vähäeleisyys ja kielen kauneus, jolla kirjailija kuvaa tapahtumia, hahmoja, tunteita, miljöötä. Lopotti koskettaa ja pysäyttää, ja lopun juonenkäänteet niin Helenan kuin Tuomaksenkin elämässä saavat lukijan miettimään, että miksi elämän täytyy olla niin epäreilua. Eikö edes fiktiivisessä elämässä voisi joskus olla onnellinen loppu?

Pidin silti ehkä vielä enemmän Neljäntienristeyksestä. Siinä kuvatut eri sukupolven hetket ja risteykset ja sen naisvaltainen henkilökaarti viehättivät ehkä enemmän kuin Lopotti, joka keskittyi vain kahteen hahmoon.

Tommi Kinnusen Lopotti oli upea lukukokemus: suosittelen lukemaan! Vaikka esikoisteoksesta pitäisikin enemmän, niin Lopotti on silti ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Harry Potter -sarja

Harry Potter luulee olevansa aivan tavallinen poika - tosin hän asuu komerossa portaiden alla ja osaa puhua käärmeille. Harryn yhdentenätoista syntymäpäivänä kaikki muuttuu. Puolijättiläinen nimeltä Hagrid kertoo Harrylle että tämä on velho. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Harry aloittaa ensimmäisen kouluvuotensa Tylypahkassa, noitien ja velhojen koulussa.

Harry Potter -sarjan juoni ja hahmot lienevät kaikille tuttuja, joten niitä tuskin tarvitsee sen enempää avata. Luin sarjan nyt uudestaan tässä kesälomalla, viime kerralla luin sarjan kirjat reilu neljä vuotta sitten. Harry Potterit olivat osa lapsuuttani, ja vielä nytkin niihin oli ihana palata. En muistanutkaan miten hyviä nämä kirjat olivatkaan!


Tällä kertaa sarjaa lukiessani kiinnitin myös huomiota Jaana Kapari-Jatan käännöstyöhön. Harry Potterit ovat ehkä parhaiten suomennettuja lukemiani kirjoja. Vaikka silloin kirjojen ilmestyttyä ärsytti, että suomennosta täytyi odottaa, on lopputulos ja huolellinen käännös kuitenkin odotuksen arvoinen. Itse pidän siitä, että hahmojen nimet on suomennettu silloin kun se on tuntunut mielekkäältä, samoin Kapari-Jatan mielikuvitukselliset taikakasvien ja -eläinten nimet luovat omalta osaltaan taianomaisen lukukokemuksen.

Harry Potter -sarjan kirjoihin palaaminen oli mitä parhainta kesälukemista, ja samalla tuli suoritettua Okklumeus-haaste ja saavutettua taikaministerin arvo.

Sarjan kirjat:

Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, julkaistu 1997, suomennos 1998, sivumäärä 335)
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets, julkaistu 1998, suomennos 1999, sivumäärä 365)
Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, julkaistu 1999, suomennos 2000, sivumäärä 456)
Harry Potter ja liekehtivä pikari (Harry Potter and the Goblet of Fire, julkaistu 2000, suomennos 2001, sivumäärä 768)
Harry Potter ja Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix, julkaistu 2003, suomennos 2004, sivumäärä 1050)
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince, julkaistu 2005, suomennos 2006, sivumäärä 698)
Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Harry Potter and the Deathly Hallows, julkaistu 2007, suomennos 2008, sivumäärä 828)

torstai 7. heinäkuuta 2016

Paperiprinssi

Kirjoittaja: Kaari Utrio
Julkaistu: 2015
Kustantaja: Amanita
Sivumäärä: 463

Merikapteeni Sebastian Ross saapuu loukkaantuneena Suurkosken paperiruukille, josta hän nuorena pakeni merille. Paperiruukilla odottaa naapurin tytär, Wilhelmine Falkensten, jolle ruukki on elämän sisältö ja pakopaikka kotoa, jossa on kärttyisä ja hallitseva isä Carl Falkensten. Kun Carl Falkensten kuolee, päätyy Wilhelmine Helsinkiin uuden holhoojansa kanssa. Kuin ihmeen kaupalla Sebastian Rossinkin tiet vievät Helsinkiin, ja kaksikko tapaa taas toisenssa.

Kaari Utrion Paperiprinssi on historiallisten romaanien aatelia. Sopivan viihdyttävää ja kevyttä lukemista. Historialliset yksityiskohdat ja tarkka hahmo- ja miljöökuvaus ovat parasta Utrion romaaneissa, suurta jännitystä tai yllättäviä loppuja on turha odottaa. Paperiprinssinkin loppuratkaisu oli ilmeinen jo ensi sivuilta, mutta se ei lukukokemusta haitannut, päinvastoin.

Muidenkin lukemieni Utrion romaanien tapaan Paperiprinssi kuvaa naisen asemaa, olosuhteita ja päätösmahdollisuuksia historiallisissa puitteissa. Naishahmona Wilhelmine on vahva, mutta pidin silti siitä, että tämä ei ole todella epärealistisen itsenäinen.

Kaari Utrion historiallisiin romaaneihn on ihana tarttua silloin kun haluaa jotain hyvin kirjoitettua viihdettä toiselta aikakaudelta, tietää aina saavansa takuuvarmasti sitä mitä halusikin kirjalta.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mielensäpahoittaja

Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Julkaistu: 2010
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 174

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kaikki oli ennen paremmin. Edelle oleva lause ei ole suora lainaus Mielensäpahoittajan suusta, mutta siihen kiteytyy oikeastaan koko hahmo. Mielensäpahoittajan päähenkilö on kirjan nimen mukaan mielensäpahoittaja, noin kahdeksankymppinen jääräpäinen ukko maaseudulta Keski-Suomesta. Vaimo on hoitokodissa, ainut ystävä Yrjänä haudassa. Auto sentään on, ajokortin mokomat veivät.

Mielensäpahoittaja oli aivan hulvaton. Tunnen nimittäin oikeassakin elämässä tällaisen tosielämän mielensäpahoittajan, olen aivan vakuuttunut että Kyrö on käynyt vakoilemassa tätä... Monet mielipahan aiheuttajista olivat nimittäin niitä aiheita, joista olen kuullut valitusta ihan elävässäkin elämässä. Mielensäpahoittaja (ja tuttuni) eivät kuitenkaan ole edes oikeastaan rasittavia, vaan pikemminkin huvittavia ja sympaattisia. Mielensäpahoittajassa mieli pahoitetaan nimittäin ihan kaikesta, mistä ei ole omakohtaista kokemusta ja mitä ei näin ollen ymmärretä. Eli milloin mistäkin: välillä siitä, että riisiä arvostetaan enemmän kuin perunaa, välillä lonkkamurtumasta.

Kaikesta mielensä pahoittavan ukon lisäksi Kyrö piirtää kuvaa miehestä, jolle ystävyys, uskollisuus ja perinteet ovat tärkeitä arvoja: mielensäpahoittaja käy muun muassa joka päivä syöttämässä ilmeisesti hyvin muistisairasta vaimoaan hoitokodissa. Samoin tämä muistaa ystäväänsä Yrjänää vielä kuolemankin jälkeen, ja pitää auttamista tärkeänä.

Vaikka pidinkin kirjasta paljon, en usko, että luen muita Mielensäpahoittaja-kirjoja. Teos oli hauska, mutta mieltään ei voi pahoittaa loputtomasti. Kun kirjassa on yksi kantava idea, niin se toimii hetken, mutta samaa vitsiä ei voi jatkaa loputtomiin.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Teemestarin kirja

Kirjoittaja: Emmi Itäranta
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Teos
Sivumäärä: 330

Teemestarin kirja on dystopia maailmasta, jossa vesi on hyvin rajoitettu luonnonvara ja sen piilottelu on rikoksista pahin. Kansalaiset saavat vain säännöstellysti vettä, ja maata hallitsevat sotilaat. Teemestarien sukua oleva Noria saa sen sijaan tietää sukunsa salaisuuden: raikasta vettä saa tarkoin varjellusta lähteestä vuorilla.

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja on erittäin hyvin ja hienovaraisesti kerrottu dystopiakuvaus tulevaisuudesta. Kirjan maailma on uskottava, joskin teemestarit tuovat pientä epärealistisuutta tarinaan. Tämä ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, päinvastoin: itse pidin juuri siitä, miten tulevaisuuden mahdollinen kauhuskenaario kudotaan fiktioon ja epätodennäköisimpiin elementteihin.

Täytyy ehdottomasti lukea jossain välissä myös Itärannan toinen teos, Kudottujien kujien kaupunki. Pidin tästä esikoisteoksesta niin paljon.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Salaperäiset varoitukset

Kirjoittaja: Ellery Queen
Suomentaja: Katri Jylhä
Julkaistu: 1942 (suomennos 1982)
Alkuperäinen nimi: Calamity Town
Kustantaja: Kirjayhtymä
Sivumäärä: 302

Ellery Queen saapuu pieneen Wrightsvillen kaupunkiin, jossa hän vuokraa tyhjillään olevan pahamaineisen talon. Samalla hän sekaantuu kaupunkin arvovaltaisimman asukkaan tyttären Nora Wrightin ja tämän kihlatun Jim Haightin omituiseen ja epäonniseen rakkaussotkuun. Yllättäen kadoksissa ollut Jim palaa Wrightsvilleen ja avioituu Noran kanssa, mutta onnea ei kestä kauan. Salaperäisiä varoitukset, joissa vihjaillen uhataan Noran henkeä, löytyvät Jimin tavaroista...

Luin viime vuonna Ellery Queenin dekkarin Murhaaja on kettu ja kommentteissa minulle suositeltiin nimenomaan tätä Queenin toista rikosromaania! Nappiin meni. Salaperäiset varoitukset on juuri sitä mitä haluan dekkarilta. Ei liian lyhyt, ei liian pitkä, sopivasti hahmoja, ei liikaa väkivaltaa, rikoksena murha. Ja tietysti ratkaisu selviää lähinnä aivotyöllä. Ellery Queenin dekkarit ovat näiden kahden perusteella mielestäni hyvin Agatha Christiemäisiä: näitä tulee varmasti luettua enemmänkin!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Kirjoittaja: Mia Kankimäki
Julkaistu: 2013
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 369

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on Mia Kankimäen muistelmateos. Kankimäki jättää päivätyönsä Helsingissä ja pitää välivuoden, tutkien japanilaista Sei Shōnagonia, Tyynynaluskirjan kirjoittajaa ja tuhat vuotta sitten Heian-kaudella elänyttä hovinaista.

Tartuin kirjaan kahdesta syystä. Ensinnäkin olin kuullut siitä suosituksia, toisekseen kirjan nimi on vastustamattoman houkutteleva. Eikä varsinaisesti haitannut sekään, että kirja on muistelmateos ja sijoittuu Japaniin.

Jokin teoksessa kuitenkin tökki. Tavallaan pidin siitä, mutta lukeminen tuntui takkuavalta, jokainen sivu olevan loputtoman pitkä. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli kyllä hyvin kirjoitettu, Kankimäki kuvaa elävästi kokemuksiaan Japanissa. Jotain jäi silti puuttumaan, ehkä se oli se kuuluisa "hyvä kirja, mutta ei minun kirjani".