maanantai 9. tammikuuta 2012

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

"Juuri meidän valintamme... näyttävät keitä me todella olemme, paljon varmemmin kuin kykymme."

Kirjoittaja: J.K. Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari
Julkaistu: 1998 (suomennos 1999)
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Chamber of Secrets
Kustantaja: Tammi

Harry Potter palaa nyt takaisin Tylypahkaan: ei kuitenkaan aivan esteettömästi. Kotitonttu Dobby ilmestyy varoittamaan Harrya uhkaavasta vaarasta, ja portti laiturille 9¾ sulkeutuu juuri ennen junan lähtöä. Koulussakin tapahtuu kummia: vahtimestarin kissa Norriska kangistetaan, ja seinään ilmestyy ilmoitus salaisuuksien kammion avaamisesta jälleen. Hyökkäykset jästisyntyisiä kohtaan jatkuvat, ja koulun sulkemisestakin huhutaan. Harry, Ron ja Hermione yrittävät yhdessä selvittää syyllistä milloin monijuomaliemen avulla, milloin seuraamalla hämähäkkejä kiellettyyn metsään...

Harry Potter ja salaisuuksien kammio oli viidennen kirjan julkaisuun asti suosikkini sarjassa. Ainoa, missä se häviää kirjasarjan myöhemmille osille, on pituus ja edelleen helppotajuinen kieli. Kirjasarjan edetessä huomaa kyllä J.K. Rowlingin kirjoittajanjäljen muuttuvan: tekstistä tulee polveilevampaa ja hieman vaihtelevampaa, juonikuviot mutkistuvat. Tässäkin kirjassa tehdään pieniä askeleita ensimmäisestä kirjasta, Harry on kasvanut vuoden, ja samalla sekä kirjailija että lukija kasvavat Harryn mukana. Tämä onkin eräs asia, josta pidän Harry Potter -sarjassa: lukija saa mahdollisuuden kasvaa Harryn mukana. Ensimmäiset kirjat sopivat vielä nuoremmillekin lukijoille, mutta kuudes ja seitsemäs osa alkavat olla jo enemmänkin nuortenkirjallisuutta.

Kirjoitusjäljen muuttuessa myös teksti syvenee: uusia hahmoja esitellään, heidän joukossaan tyhjäpäinen ja turhamainen Lockhart, ja vanhoihin tutustutaan lisää. Mielestäni Harry potter ja salaisuuksien kammiossa erityisesti Harryn ja rehtori Dumbledoren suhde muuttuu läheisemmäksi; ensimmäisessä Dumbledore on enemmänkin sivustatarkkailija, joka tapaa Harry pikaisesti sairaalasiivessä vastaten pariin kysymykseen.

Tämän kirjan lukeminen ei kyllästyttänyt: toki joka kirjassa on omat tylsähköt kohtansa. Harry Potter ja salaisuuksien kammiossa minä inhoan Hämäkäk -lukua, ja yleensä skippaankin kielletyssä metsässä harhailun tyystin, mutta tällä kertaa luin sen tunnollisesti läpi voidakseni rehellisesti sanoa lukeneeni koko kirjan.

Vasta tällä lukukerralla tulin ajatelleeksi kuinka nerokkaasti "sidekickit" Ron ja Hermione on luotu. Hermione, kaikkitietävä ja pohjattoman tiedonhaluinen noita, selvittää kätevästi lukijalle juonelle olennaista triviaa ja yksityiskohtaista tietoa, joka muuten tuntuisi tekstiin väkisin ahdetulta. Ron taas tulee puhdasverisestä velhosuvusta, ja pystyy siten selittämään Harrylle velhomaailman itsestäänselviä asioita, jotka eivät tulisi ilmi mikäli koko pääkolmikko koostuisi vain jästisyntyisistä. Ratkaisuna ehkä helppo luoda päähenkilöiksi kolme erilaisista taustoista tulevaa henkilöä, mutta erittäin toimiva.

Tämä kirja löytyy BBC:n "nämä kirjat pitäisi lukea" -listalta, kun taas Iltalehti on tyytynyt listaamaan vain kirjasarjan ensimmäisen osan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti