maanantai 9. tammikuuta 2012

Roseanna

"Murhaajat ovat aivan tavallisia ihmisiä, vain onnettomampia ja ympäristöön sopeutumattomia."

Kirjoittajat: Maj Sjöwall ja Per Wahlöö
Suomentaja: Kari Jalonen
Julkaistu: 1965 (suomennos 1969)
Alkuperäinen nimi: Roseanna
Kustantaja: Karisto

Kirjailijapari Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön esikoisteos on ensimmäinen kymmenen kirjan "Romaani rikoksesta" -sarjasta. Götan kanavasta löytyy ruopatessa alaston naisenruumis. Kuka nainen on, mistä hän on kanaaliin joutunut, ja kuka hänet murhasi on hämärän peitossa. Mysteeriä ryhtyy ratkomaan poliisikomisario Martin Beck.

Ja näinpä romutin heti alkuun sen "vain omasta kirjahyllystä" -ajatuksen. Tylsyyksissä tuli poimittua kirpparilta dekkari, mutta kirjaa en kuitenkaan kotiuttanut, vaan palautin luettuani. Kirja oli mielestäni tylsähkö ja masentava, sellainen tavallinen perusdekkari.

Jotenkin vain minuun ei iske monotonisen, junnaavan poliisimiehen tutkimus. Ovathan dekkarit aina jollain tapaa mielenkiintoisia: tapahtuu rikos, ja lukija saa jännittää ihan viime sivuille asti syyllistä. Mutta... Roseannan lopussa kaikki kirjan pienet ns. sivuongelmat sivuhahmojen suhteen eivät selvinneet, mikä oli mielestäni hyvin ärsyttävää. Olenhan lukenut suurimmaksi osaksi Agatha Christien Poirot- ja Marple-kirjoja, joissa pieninkin mysteeri saa loogisen päätelmän. Luultavasti Sjöwallin ja Wahlöön dekkari on realistisempi ja kuvaa uskottavammin poliisin tutkimusta, mutta kun minä haluan loogisen rikoksen enkä inhorealistista ja masentavaa kuvaa etäisessä avioliitossa elävästä poliisimiehestä, joka inhoaa autoissa ja junissa matkustamista.

Sjöwallin ja Wahlöön kirjoitustyyli on hyvin suoraviivaista ja faktapainotteista, kaikkitietävä kertoja ei esitä kovin paljoa edes päähenkilön vaikutelmia. Johtunee kenties myös siitä, että poliisikomisario Martin Beck on looginen, itsepäinen ja rauhallinen, joka osaa hyvin erottaa faktat vaikutelmista. Kirjoitustyyli sopi minusta juoneen hyvin, korulauseinen kuvailu olisi hyvinkin voinut latistaa kirjaa entisestään.

Kirjasta en liiemmin pitänyt, juoni ei ollut yllätyksellinen, vaan pikemminkin hyvin suoraviivainen. Jännityskään ei oikeastaan säilynyt loppumetreille, kun ilmiselvää syyllistä alettiin saartaa ansaan viimeisen kolmanneksen aikana.

2 kommenttia:

  1. Ihme etteivät ruotsalaisdekaroitsijat ole jo haastaneet toisiaan oikeuteen plagioinnista kun kaikissa tuntuu olevan sama kuvio.

    VastaaPoista
  2. solidaarisuus :D heja sverige!

    VastaaPoista