tiistai 1. toukokuuta 2012

Hobitti eli sinne ja takaisin

""Elävälle lohikäärmeelle ei auta nauraa, Bilbo, senkin hölmö!" hän sanoi itselleen."

Kirjoittaja: J.R.R. Tolkien
Suomentaja: Kersti Juva
Julkaistu: 1937 (suomennos 1985)
Alkuperäinen nimi: The Hobbit or There and Back Again
Kustantaja: WSOY

Hobitti Bilbo Reppuli viettää laiskanpulskeaa elämää Repunpään hobittikolossaan, kun eräänä toukokuisena päivänä velho Gandalf ilmestyy ja ilmoittaa, että on valinnut Bilbon voroksi kääpiöiden aarteenmetsästysretkelle! Hobittirukan rauhallinen elämä keskeytyy, kun hänet tempaistaan huimaan seikkailuun. Mukaan mahtuu niin hiisiä, haltioita, peikkoja kuin Klonkkukin, jonka näkymättömyyssormuksen Bilbo ottaa itselleen. Jännittävän retken tarkoituksena on pyrkiä Yksinäiselle Vuorelle, ja ottaa haltuun kääpiöiden aarre, jota vartioi ilkeä lohikäärme Smaug...

Olen itseasiassa lukenut Hobitin jo kaksi kertaa aikaisemmin: lähinnä vain "velvollisuudentunnosta". Tästä johtuen minulla ei kyllä ollut mitään mielikuvia juonesta, ja ennakko-oletukseni olivat luokkaa "tylsä, pitkäveteinen ja mielenkiinnottomasti kirjoitettu". Olin kuitenkin suurimmaksi osaksi väärässä: kun kirjaan uppoutuu, se vie mukanaan. Yllätyin, kuinka paljon pidin Hobitista, kun vain tartuin toimeen ja ryhdyin lukemaan.

Tolkienin teoksen vahvuus piilee ilman muuta monimutkaisessa ja huolella suunnitellussa mielikuvitusmaailmassa. Hahmot, kartat ja olennot ja jopa historiakin luovat yksityiskohtaisen kokonaisuuden, jonka ansiosta juonen ajoittainen pitkäveteisyys unohtuu. Kirjan juoni onkin mielestäni ehkäpä sen heikoin lenkki: yksinkertainen, sarja tapahtumia ja pieniä seikkailuja, jotka on vain liitetty, loogisesti tosin, "pääjuoneen". Mielestäni myös seikkailun varsinainen tarkoitus - aarteen saaminen takaisin Smaugilta - oli ehkäpä sivuutettu liian hätäisesti verrattuna kääpiöiden ja Bilbon vaikeuksiin matkalla. Olin jotenkin odottanut, että Smaugin kukistuminen olisi ollut koko romaanin kohokohta: se kuitenkin sivuutettiin lähinnä maininnalla.

Teos on hyvin pitkälti kovin perinteinen fantasiaromaani: erilaisia otuksia, taikaa ja suoraviivainen, joskin polveileva, seikkailu. Tämän ohella kirja on kuitenkin myös enemmän: se on myös kehitystarina, joka kuvaa Bilbo Reppulin muutosta. Kuten Gandalf kirjassa toteaa, seikkailu teki hyvää Bilbolle.

Pidin kuitenkin yleisesti ottaen kirjasta: vaikka kerronta onkin välillä hidasta ja juoni tylsähkö, kuten sanottu, mielikuvitusmaailman rikkaus ja yksityiskohtaisuus paikkaa näitä puutteita.

2 kommenttia:

  1. Kiva, itse pidin Hobitista ja odotan suuresti että mutitten Tolkienin kirjojen lukemista.

    VastaaPoista
  2. Minä haluaisin myös lukea lisää Tolkienin kirjoja: Tarun sormusten herrasta uudelleen ja Silmarillionin aivan ensimmäistä kertaa.

    VastaaPoista