torstai 31. toukokuuta 2012

Puolikas keltaista aurinkoa

Kirjoittaja: Chimamanda Ngozi Adichie
Suomentaja: Sari Karhulahti
Julkaistu: 2006 (suomennos 2009)
Alkuperäinen nimi: Half of a Yellow Sun
Kustantaja: Otava

Kirja kertoo muutamien henkilöhahmojen kautta Biafran sodasta ja sitä edeltävistä vuosista Nigeriassa. Päähenkilöitä ovat Ugwu, nuori igbo, joka on lähetetty Nsukkaan Odenigbon apulaiseksi, Odenigbo itse, Richard, nigerialaistunut britti sekä kaksoissisaret Olanna ja Kainene. Kirja on jaettu neljään osaan: ensimmäinen ja kolmas osa kertovat 1960-luvun alkupuolesta, ajasta ennen Biafran sotaa, toinen ja neljäs osa puolestaan kertovat 1960-luvun loppupuolesta ja Biafran sodasta. Tarina alkaa kun Ugwu saapuu Nsukkaan Odenigbon luokse; myöhemmin Odenigbon rakastajatar Olanna muuttaa heidän luokseen. Richard, afrikkalaistunut brittiläinen kirjailija, rakastuu Kaineneen. Biafran sodan syttyessä kaikki joutuvat pakenemaan.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen: se kuvaa kiehtovasti kuinka yhden perhe- ja tuttavapiirin kokemukset nivoutuvat laajempiin historiallisiin kokonaisuuksiin, kuinka Biafran sota vaikuttaa heihin kaikkiin. Sota muuttaa jokaista päähenkilöä. Richard ymmärtää, ettei voi koskaan olla täysin nigerialainen, ja että Biafran asia ei koskaan voi olla hänen asiansa. Ugwu viedään väkipakolla sotilaaksi, ja joukkopaineen alla tekee tekoja, joita ei koskaan olisi halunnut tehdä. Olanna ja Odenigbo joutuvat jättämään Nsukkan, ja Kainene pitää huolta pakolaisleirin ruokatarpeista.

Vaikka Puolikas keltaista aurinkoa onkin ylistetty pilviin asti, kirja ei kaikesta huolimatta vakuuttanut. Olihan aihe kiinnostava ja historialliset tapahtumat oli liitetty taitavasti yksittäisten henkilöiden kohtaloihin, mutta kirjasta ei silti jäänyt mikään "upea lukukokemus" -olo. Kirjasta ei oikeastaan puuttunut mitään, vaan ongelma oli päinvastainen: mielestäni kirjaan oli ahdettu liikaa tapahtumia ja ristiriitoja, joita käsiteltiin vain pintapuolisesti.

Yksi esimerkki tästä on Odenigbon ja tämän äidin palvelustytön yhden yön suhde, josta seuraa palvelustytön raskaus. Lapsen synnyttyä Olanna päättääkin yhtäkkiä pitää lapsesta huolta, ja asia on sillä selvä. Mielestäni tämä juonenkäänne oli turhan helposti sivuutettu, epärealistinenkin: Olanna otti toisen naisen ja miehensä lapsen noin vain omakseen.

Kirjan kerronta oli kuitenkin mukaansatempaavaa. Huolimatta siitä, että tapahtumat etenevät liian nopeasti ja juoni liian hitaasti, Puolikas keltaista aurinkoa on omalla tavallaan avartava kirja.

7 kommenttia:

  1. Tulinpa vaan ajatelleeksi sellaista (en tiedä juuri mitään nigerialaisesta kulttuurista, armahda jos menee kovin metsään) tuossa lapsiasiassa, että olisikohan ko. kulttuuri niin yhteisö/perhekeskeinen, että tuollaisista syrjähypyistä ei välttämättä nosteta niin suurta haloota kuin lännessä?

    Vaadimme lisää maailmanäärtä, tämäkin teksti on hyvä!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen näkökanta. Ei välttämättä nosteta niin suurta haloota kuin länsimaissa: esimerkiksi Ugwun isällä oli useampi vaimo.

    Tosin luin kirjan loppujen lopuksi hyvin eurooppalaisesta perspektiivistä. Kirjassa Olanna on silti hyvin "länsimaalainen" nigerialainen: muistaakseni hän kävi koulua Britanniassa jne, on uskonnollisesti kristitty (länsimaalainen uskonto). Odenigbo ja Olanna olivat muutenkin koulutettuja, joten ehkä heitä piti vähemmän heimokulttuurisina afrikkalaisina

    VastaaPoista
  3. Tai sitten syy on yksinkertaisempi:

    VAUVAKUUME.

    VastaaPoista
  4. Aloin arvostaa kirjailijaa luettuani novellikokoelman, vaikka tämäkin oli minusta hyvä.

    VastaaPoista
  5. Kirjanainen: Novellikokoelmasta en ole kuullutkaan aikaisemmin! Jospa sattuisi joskus vastaan, mielenkiinnolla luen enemmänkin Adichien tuotantoa.

    VastaaPoista
  6. Bloggasin siitä jokin aika sitten ja siksi kiinnitin huomiota, että olit myös lukenut tätä kirjailijaa, joka on todella mielenkiintoinen. En minäkään tämän ensin lukemani jälkeen niin hehkuttanut, vaikka kirja hyvä olikin, mutta kokonaisuudessaan hän on osoittautunut tasokkaaksi tarinankertojaksi.

    Ps. Jos haluat, niin poista asetuksista nuo sanavahvistukset, olisi helpompaa kommentoida. Itse tajusin omassa blogissani tämän ihan vasta, kun joku vinkkasi.

    VastaaPoista
  7. En ole edes tajunnut että tässä on ne sananvahvistukset! Poistanpa heti, ne on niin rasittavia.

    Itse olin kuullut vain Purppuranpunaisesta hibiskuksesta, mutta nyt kun katsoin tuota blogiasi niin Huominen on liian kaukana kiinnostaisi myös!

    VastaaPoista