torstai 14. kesäkuuta 2012

Tytöistä parhain

Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Suomentaja: Lyyli Reijonen
Julkaistu: 1870 (suomennos 1916)
Alkuperäinen nimi: An Oldfashioned Girl
Kustantaja: WSOY

Tytöistä parhain on Louisa M. Alcottin tyttökirja, joka kertoo neljätoistavuotiaan Polly Miltonin vierailusta varakkaan ystävänsä Fanny Shawn luona. Polly on Fannyyn verrattuna kovin vanhanaikaisesti kasvatettu, ja Fanny ja tämän sisarukset Maud ja Tom kiusaavatkin Pollya tästä aika ajoin, samoin kuin Fannyn hienot kaupunkilaisystävät. Pollylla riittää kuitenkin yhtälailla ihmeteltävää: Polly on kasvatettu vanhanaikaisesti ja hän ei voi ymmärtää, minkä takia Shawn perheessä sisarukset riitelevät, isoäitiä ei kunnioiteta ja isä ja äiti ovat niin etäisiä.

Kirjan toisessa osassa Polly on kaksikymmenvuotias, ja muuttaa Fannyn kotikaupunkiin pianonsoitonopettajattareksi. Asiat eivät kuitenkaan ole kuin ennen: Shawn isoäiti on kuollut, Tom lähtee länteen ja Fannyn perhe joutuu vararikkoon. Polly saa huomata, ettei itsensä elättäminen olekaan niin hauskaa kuin hän oli kuvitellut: soitonopettajatar Polly ei olekaan enää tervetullut paikkoihin jonne oli tervetullut "neiti Shawn ystävänä" ja rahaa ei jää juuri lainkaan huvituksiin.

Tytöistä parhain on herttaisen vanhanaikainen tyttökirja. Sadan vuoden takaisissa nuortenkirjoissa on paljon erilaista verrattuna nykyaikaiseen nuortenkirjallisuuteen, mutta kyllä samankaltaisuuksiakin löytyy jonkin verran. Suurin erilaisuus mielestäni on kenties se, että nuortenkirjoille oli tyypillistä jonkin sortin opetus tai elämänviisaus, ohjeita nuorelle. Alcottin Tytöistä parhaimmassa on selkeää, että kirjan opetus on se, että pröystäilevä ja itsekäs elämäntapa ei lopultakaan tuo onnea. Ahkeruus, epäitsekkyys ja vaatimattomuus sen sijaan takaa paremmin onnellisen elämän. Polly onkin kirjan nimen mukaan "tytöistä parhain", ja hänessä henkilöityy tuon ajan ideaalityttö: kohtelias, vaatimaton ja kätevä käsistään, kärsivällinen ja siveellinen. Fannyn ystävät, erityisesti Trix, toimivat kontrastina Pollyn hyveelliselle hahmolle. Kirjassa Polly saa myös sietää pilkkaa ja ivaa omien periaatteidensa vuoksi, jotka ovat niin erilaisia kaupunkilaisiin muodikkaisiin tapoihin verrattuna. Lopussa Pollyn kärsivällisyys kuitenkin palkitaan.

Eräs samankaltaisuus näinkin vanhassa nuortenkirjassa on nykynuortenkirjallisuuteen: se on ennen kaikkea kasvukertomus. Kirjassa seurataan paitsi Pollyn, myös Shawn nuorison: Tomin, Fannyn ja Maudin kasvamista. Tytöistä parhaimmassa Polly kasvaa pikkutytöstä viisaaksi ja lempeäksi nuoreksi naiseksi, samoin Fanny ja Maud kasvavat hemmotelluista, ajattelemattomista neideistä enemmän Pollyn kaltaiseksi. Hurjasteleva Tom taas oppii kantamaan vastuuta ja tekemään työtä. Kirjassa myös on selkeä opetus: lopussa kiitos seisoo, kärsivällisyys ja ahkeruus palkitaan.

Pidin Tytöistä parhaimmasta kovin. Ylimalkaan vanhanaikaiset tyttökirjat ovat mieluista luettavaa: niissä on jotain viehättävää, ja tietysti historiallinen konteksti - vaikkakin vain fiktiokirjallisuuden näkökulmasta - on mielenkiintoista.

2 kommenttia:

  1. Kiitos näkemyksestäsi. Olet löytänyt paljon oleellisia asioita tästä kirjasta, tuon kasvukertomuksen unohdin täysin kirjoittaessani omaa postaustani, kun juuri luin tämän kirjan itsekin. Ei ne tytöt niin paljon erilaisia olleet ajatuksiltaan ennen muinoin, eiväthän!

    VastaaPoista
  2. Multa näköjään jää välistä nää vanhempiin postauksiin tulevat kommentit, pahoittelut!

    Olen samaa mieltä tuosta: tavat ja puitteet voivat muuttua, mutta loppujen lopuksi tytöt (ja ihmisluonto ylipäänsä) ei ole aikojen saatossa juuri muuttunut.

    VastaaPoista