keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Seitsemän veljestä

Kirjoittaja: Aleksis Kivi
Julkaistu: 1870
Kustantaja: Gummerus

Seitsemän veljestä kertoo nimensä mukaisesti Jukolan seitsemästä veljeksestä: Juhanista, Aaposta, Tuomaksesta, Simeonista, Timosta, Laurista ja Eerosta. Erinäisten tappelujen ja onnettomuuksien seuraukseni veljekset vuokraavat kotitalonsa Jukolan kymmeneksi vuodeksi ja asettuvat asumaan Impivaaran metsiin.

Seitsemän veljestä oli mielestäni romaani, joka käynnistyi hitaasti. Kirjan ensimmäiset 50-100 sivua olivat hidasta kahlaamista eteenpäin, ja vasta sitten juonesta tuli hieman nopeatempoisempi ja eläväisempi. Juoni oli mielestäni tylsähkö, mutta itse kirja oli kovin mielenkiintoinen: pidetäänhän sitä yhtenä Suomen merkittävimmistä romaaneista.

Romaanissa huomioni kiinnitti sen miesvaltaisuus. Naishahmoja kirjassa on vähän, ainoat näkyvämmät hahmot ovat Männistön Venla ja tämän äiti, sekä Rajamäen rykmentin Kaisa. Kaisa kuvataan lähinnä osana romaniperhettä, kun taas Venlassa henkilöityy Jukolan veljesten ja siten myös Kiven aikalaisten naisihanne.

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on myös siitä erilaisempi kirja, että se ilmestymisaikanaan erosi sen ajan kirjallisuudesta huomattavasti. 1800-luvun kirjallisuus suosi idyllisyyttä sekä kuvailua ylevän ja ihanteellisen kuvan välittämiseksi. Kiven romaani muodostaa kontrastin, sillä Jukolan veljekset ovat kaikkea muuta kuin yleviä, ihanteellisia tai idyllisiä. Juhani, Aapo, Tuomas, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero tappelevat, juovat viinaa ja pilkkaavat kirkonmiehiä. Sen lisäksi heitä ei huvita opiskelu eikä työnteko, vaan jo pikkupojista asti he tekevät tuon toistakin kolttosia ja kiusaavat siten kylän väkeä. Seitsemän veljestä kuvaa siis sangen realistisesti 1800-luvun toisen puoliskon aikaisia sivistymättömiä maalaismiehiä.

Vaikka Jukolan veljesten lähtötilanne on perin karkea ja onneton, romaani toimii myös kasvukertomuksena. Erilaisten kokemusten kautta veljekset ymmärtävät lukutaidon ja oikeamielisyyden tärkeyden, ja lopulta heistä tulee arvostettuja yhteiskunnan jäseniä.

Seitsemän veljestä oli kuitenkin ennen kaikkea sivistävä lukukokemus: onhan se tärkeä osa suomalaista kirjallisuutta.

3 kommenttia:

  1. Kuviteellinen sinfonia pärähti ilmoille heti kun näen maailmanäärissä uuden tekstin!
    Mutta ollaanpas sitä oltu diplomaattisia tämän kanssa! ;)
    Tai ehkä odotin itse oppivani jotain uutta tästä kirjasta, en ole lukenut kai muuta kuin sen kehtolaulun ja sonnikohdan.

    VastaaPoista
  2. Heh :D Diplomaattisuus johtunee kenties siitä, että luin kirjan n. puolitoista kuukautta sitten ja sen jälkeen on tullut luettua yli kymmenen muuta kirjaa. Eräällä kun ei se muisti enää pelitä, joten tekstikin jää hieman pintapuoliseksi. :D

    VastaaPoista
  3. Aa. Selitys hyväksytty. :D
    Vältyit juuri 'rappiokirjailijan moraalisaarnalta'. Ei sillä että olisin kirjailija, mutta tiedäthän.

    VastaaPoista