tiistai 7. elokuuta 2012

Baby Jane

Kirjoittaja: Sofi Oksanen
Julkaistu: 2005
Kustantaja: WSOY

Baby Jane on kertomus kahden naisen rakkaustarinasta, jota värittävät enemmän ahdistuneisuus ja pelko kuin luottamus ja onni. Oikeastaan kaikki päähenkilöt ovat surkeasti riippuvaisia toisistaan. He ovat kehittäneet välilleen säikeitä, joiden katkaiseminen sattuu enemmän kuin vaikeassa suhteessa roikkuminen. Tarinan minäkertoja on romaanin alussa naiivi nuori lesbo, joka saapuu Helsinkiin "nuorena tyttönä ja naisten suhteen täysin kokemattomana". Hän muodostaa vahvan seurustelu- ja riippuvuussuhteen Pikiin, joka on vanhempi, vahvempi ja "ehdottomasti kaupungin coolein lepakko". Pikikin tuntuu olevan tosissaan ja umpirakastunut: he puhuvat tulevaisuudesta, vaihtavat kihloja.

Todellisuus suhteessa ei kuitenkaan ole yhtä ruusunpunaista kuin kuvitelmat. Sekä tarinan minäkertoja että Piki ovat masentuneita, ja Pikin elämää värittää lisäksi kirjassa epämääräiseksi jäävä paniikkihäiriö. Elämästä tulee kahlittua ja hankalaa, Piki ei kykene ottamaan vastuuta itsestään tai käymään töissä. Rahanlähteeksi Piki ja minäkertoja kehittävät puhelinseksin ja Susanna Päiväperhon, palvelun, joka postittaa huomaamattomasti kotiovelle vaikka käytetyt alushousut. Tai melkein mitä vain sen puoleen.

Kirjassa odotetaan pirtelöreissuja ja retkiä Korkeasaareen, mutta niitä ei koskaan tule. Sen sijaan aina tulee Bossa, Pikin entinen, joka hakee maidot ja kaljat kaupasta, vie roskat ja pesee pyykit. Ja joka pitää Pikiä otteessaan, eikä päästä irti. Minäkertoja yrittää irroittautua suhteesta - sekä Pikistä että Bossasta - , väkivaltaisesti ja Joonatanin luo paeten. Vaihtaa naisen mieheen, yrittää olla yhteiskunnan silmissä normaali, paeta samalla myös omia ongelmiaan.

Se ei kuitenkaan onnistu. Baby Jane onkin ensisijaisesti kertomus parisuhdeongelmista ja ahdistavasta ja väkivaltaisestakin suhteesta. Toissijaisesti se keskittyy kuvaamaan Helsingin homoseksuaalikulttuuria.

Baby Jane ei vakavasta ja surullisesta aiheestaan huolimatta ollut mitenkään ylenmääräisen ahdistava. Tavallaan pidin kirjasta, tavallaan en: joka tapauksessa se oli mielenkiintoinen. Oksasella on taito kirjoittaa kiinnostavasti ja saada lukija tarinaan kiinni. Minäkin tahdoin tietää, mitä Bossalle, Pikille, kertojalle ja Joonatanille käy. Lopussa se selviää: ainakin osittain. Pidin kirjassa siitä, että loppu oli avoin, mutta ei liian avoin. Kirja ei lopu kesken, vaikka jättääkin ongelmia ratkaisematta.

Paitsi suhdeongelmia, kirja käsittelee myös homoseksuaalisuutta. Pidin kirjassa siitä, että homoseksuaalisuutta ei kuitenkaan oltu korostettu mitenkään erikoisemmin tai nostettu jalustalle, päinvastoin: Oksanen tekee homoseksuaalisuudesta arkipäiväistä. Kirjaa lukiessani mietin, minkälaisen mielikuvan Sofi Oksanen piirtää homoseksuaalisuudesta. Itselleni tuli sellainen mielikuva, että naispuoliset homoseksuaalit pakenevat kirjassa omaa naiseuttaan: naisellisuutta katsotaan kieroon, eikä perinteisen naisen rooliin haluta asettua olemalla nainen miehen rinnalla. Toisaalta taas kertoja on toisenlainen: hän käyttää kynsilakkoja ja korkokenkiä, on se "femme" osapuoli suhteessa.

Kirjaa lukiessani mietin myös sitä, että vaikka kirja kuvaa kahden naisen suhdetta, suhteessa on silti myös heterosuhteelle tyypillinen "sukupuolijaottelu". Kuten mainitsin, kertoja on naisellinen osapuoli, kun taas Piki ottaa miehekkäämmän roolin: tarjoaa ravintolat ja taksit, on suhteen "suojelija". Kertoja mukautuu tähän, hyväksyy sen, että Piki on vahvempi. Ehkäpä juuri tästä syystä suhde murenee, kun roolit kääntyvät päälaelleen, ja Pikistä tuleekin se heikompi osapuoli.

Bossa on yksi kirjan mielenkiintoisimmista henkilöistä. Bossa ja Piki seurustelivat, mutta erosivat myöhemmin ja sen jälkeen Bossa kehittää Pikille riippuvaisuuden itsestään. Vaikka Bossa ei voikaan saada Pikiä suhteessa, hän voi kuitenkin saada Pikin muuten. Kertoja inhoaa Bossaa, mutta lukijana en osannut syyllistää yhtäkään hahmoista. Kaikki he näyttäytyivät minulle lähinnä vain ihmisinä, jotka ovat omien psyykkisten sairauksiensa kuopassa, ihmisinä, jotka tekevät virheitä niin kuin kaikki muutkin. Kuten kertoja toteaa: "Bossa oli väsynyt. Piki oli väsynyt. Minä olin väsynyt."

Kirjan myötä Oksanen kritisoi paitsi homoseksuaalien epätasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa, myös masentuneiden ja paniikkihäiriöistä kärsivien hoitotilannetta. Kirja ei kuitenkaan sorru esittämään henkilöitä vain yhteiskunnan virheiden uhreina, vaan heidän ratkaisunsa ja tekonsa ovat sekä ympäristön vaikutuksen että heidän omien päätöstensä summia.

Kirjassa pidin eritoten siitä, että se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Ei kuitenkaan osoittelevasti, vaan vaivihkaa, punoen kritiikin kertomuksen lomaan. Joka tapauksessa Baby Jane on kirja, joka kannattaa lukea.

2 kommenttia:

  1. Mä olen aiemmin kuullut Baby Janea haukuttavan lähinnä räikeäksi sosiaalipornoksi, toisaalta taas Oksanen on yksi nyky-Suomen kehutuimmista kirjailijoista ja jokaisella kirjalla on varmasti puolensa.
    Kiva kuulla siunkin mielipiteesi, jahka tästä vielä jokainen (köhköh)rohkaistuisi itse tarttumaan opukseen ja muodostamaan oman käsityksensä^^

    VastaaPoista
  2. Onhan siinä tavallaan tuo "räikeä sosiaaliporno" -puolensa, mutta jos vertaa Baby Janea useisiin amerikkailisiin teoksiin, niin tuntuu kuitenkin siltä, että Oksasella on kuitenkin joku tarkoitus sillä mitä tuohon kirjaan on kirjoitettu. Että se ei ole pelkästään sitä varten, että kirja myisi.

    Mutta no joo, kuten sanoin, en tiedä itsekään pidänkö kirjasta vai en :D Mielenkiintoinen se on. Suosittelen!

    VastaaPoista