lauantai 18. elokuuta 2012

Koirapäinen pyöveli

Kirjoittaja: Päivi Alasalmi
Julkaistu: 2010
Kustantaja: Gummerus

Päivi Alasalmen Koirapäinen pyöveli on kokoelma humoristisia novelleja, joissa seikkailevat niin keski-ikäiset kuin opiskelijatkin. Kokoelma sisältää yhteensä 20 novellia, jotka Alasalmi on kirjoittanut vuosina 1990-2010. Novellien erilaisia henkilöitä yhdistää se, että he ovat kukin tavallaan valintojensa tai tekojensa tai vain sattuman ansiosta yhteiskunnan paheksunnan kohteita. Hahmoja yhdistää myös se, että he keinoin tai toisin pääsevät yli tuon paheksunnan aiheuttamasta häpeästä.

Monessa Alasalmen novellissa keskiössä on päähenkilön ongelmat päihteiden väärinkäytön kanssa: novellit sivuavat niin syrjäytyneen opiskelijan liiallista alkoholin viihdekäyttöä kuin keski-ikäisen miehen kuolemaan asti johtanutta alkoholismiakin. Päivi Alasalmi käsittelee myös useissa novelleissaan vanhemman naisen rakkautta. Muun muassa novelleissa Ohi häpeäpaalun, Sudensulhanen ja Pokerinaamat käsitellään jo keski-iän ohittaneen naisen rakkaudentarvetta ja kuinka yhteiskunta (ja novellissa Ohi häpeäpaalun myös nainen) olettaa, että rakkauden aika on sen ikäiseltä naiselta jo ohi.

Erityisesti novellit Sudensulhanen ja Jokioisten kesäleiri jäivät kokoelmasta mieleeni. Sudensulhanen käsittelee jo aiemmin mainittua vanhemman naisihmisen rakkaudentarvetta - Aliisa muuttaa erakoksi Turun saaristoon. Aliisa tarkkailee luontoa ja on elämäänsä tyytyväinen, kunnes viereiselle saarelle muuttaa nuorempi, tuntematon mieshenkilö. Aliisa haluaa tutustua mieheen, ja lopulta tarinalla on yllättäväkin loppu. Jokioisten kesäleiri taas on lyhyt tarina viidestä naisesta, joiden mies järjestää heidät "omatoimikesäleirille". Tälläkin kertomuksella on hykerryttävän hauska loppu. Jokioisten kesäleiri edustaakin novellikokoelman humoristisempaa puolta.

Alasalmella on humoristinen tyyli kirjoittaa, ja usein huumori kumpuaakin kirjoitustyylistä ennemminkin kuin tapahtumista. Koomiset tapahtumat taas esitetään kohtalaisen kuivasti ja tosiasiallisesti todeten, mikä on omiaan lisäämään tilanteiden huvittavuutta, ilman mukahauskoja sanallisia yrityksiä.

Pidin novellikokoelmasta: sen hahmot olivat vaihtuvia ja aiheet samaten, mutta kuitenkin niillä oli yhteinäinen teema.  Päivi Alasalmen huumori on paikoittain liki mustaa, mutta upposi kyllä minuun. Novelleissa kuvataan arkielämän koomillisia tilanteita ja surullisenhauskoja tapahtumia, kuitenkaan pohdiskelevampaa ja vakavampaa puolta täysin sivuuttamatta. Koirapäinen pyöveli oli kuitenkin osin synkistäkin aiheistaan huolimatta toiveikas ja valoisa novellikokoelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti