lauantai 25. elokuuta 2012

Pieni talo preerialla -sarja

Laura Ingalls Wilderin kirjoittamaan ja Gummeruksen kustantamaan Pieni talo preerialla -sarjaan kuuluvat kirjat:

Pieni talo suuressa metsässä
Suomentaja: Heidi Järvenpää
Julkaistu: 1932 (suomennos 1961)
Alkuperäinen nimi: Little House in the Woods

Pieni talo preerialla
Suomentaja: S.S. Taula
Julkaistu: 1953 (suomennos 1957)
Alkuperäinen nimi: Little House on the Prairie

Luumujen poukama
Suomentaja: Heidi Järvenpää
Julkaistu: 1937 (suomennos 1964)
Alkuperäinen nimi: On the Banks of Plum Creek

Hopeajärven rannalla
Suomentaja: Heidi Järvenpää
Julkaistu: 1939 (suomennos 1966)
Alkuperäinen nimi: By the Shores of Silver Lake

Pitkä talvi preerialla
Suomentaja: Esko Jämsén
Julkaistu: 1940 (suomennos 1969)
Alkuperäinen nimi: The Long Winter

Pieni kaupunki preerialla
Suomentaja: Inkeri Pitkänen
Julkaistu: 1941 (suomennos 1975)
Alkuperäinen nimi: Little Town on the Prairie

Onnen kultaiset vuodet
Suomentaja: Inkeri Pitkänen
Julkaistu: 1943 (suomennos 1974)
Alkuperäinen nimi: These Happy Golden Years

Kirjasarja on omaelämäkerrallinen, joskin Laura Ingalls Wilder on muokannut joitakin kohtia sujuvan kerronnan saavuttamiseksi. Kirjojen mukana lukija elää Lauran mukana neljästä ikävuodesta kahdeksaantoista vuoteen asti.

Ensimmäisen kirjan, Pieni talo suuressa metsässä, aikana Laura on pieni tyttö, joka asuu isänsä, äitinsä, isosiskonsa Marjan (Mary) ja pikkusiskonsa Leenan (Carrie) kanssa. Kirjan täyttävät yksityiskohtaiset kuvaukset perheen omavaraisesta elämästä sekä isän kertomat sadut. Toisessa kirjassa Ingallsin perhe päättää lähteä intiaanien asumaseuduille, ja yli vuoden vankkurimatkustuksen jälkeen löytääkin sopivan palstan, johon perheen isä Kaarle (Charles) rakentaa itse hirsimökin. Pieni talo preerialla -kirjassa on jo synkempiäkin teemoja: muun muassa vihamielisiä intiaaneja sekä perheen sairastumista vakavaan sairauteen kuvaillaan. Luumujen poukamassa Ingallsit joutuvat jälleen muuttamaan: tällä kertaa Minnesotaan. Wilder kuvaa kirjassa ensimmäisiä kouluvuosiaan, ja aikaa, jolloin perhe vaurastuu niin, että voi jopa rakentaa oikean lautatalon.

Neljäs kirja, Hopeajärven rannalla, alkaa synkästi: Marja-sisko on sokeutunut sairauden myötä, ja perhe on korviaan myöten velkaa lääkärille. Onneksi Kaarlelle tarjoutuu tilaisuus saada työtä, mutta sen myötä Ingallsit joutuvat muuttamaan yhä enemmän länteen, Etelä-Dakotan territorioon ja myöhemmin De Smetin kaupunkiin. Neljäs kirja on myös kirjasarjan kannalta merkittävä, sillä kirjan alussa Laura kuvailee omaa aikuistumistaan. Hopeajärven rannalla jakaakin kirjasarjan kahteen osaan: Lauran lapsuuteen ja Lauran nuoruusvuosiin. Pitkä talvi preerialla kertoo nimensä mukaisesti ankarasta talvesta, jonka aikana De Smetin kaupungin asukkaat kärsivät liki nälänhätää rautatieliikenteen lakattua lumentulon vuoksi. Pieni kaupunki preerialla taas kuvaa Lauran kouluaikoja tovereiden Minnien ja Maryn kanssa, sekä Ingallsin perheen uudistilan kasvamista. Kirjassa Laura myös tutustuu tulevaan sulhaseensa Almanzo Wilderiin. Onnen kultaiset vuodet keskittyy kuvaamaan paitsi Lauran opetustyötä lähialueen kouluissa myös Lauran ja Almanzon seurusteluaikaa.

Siitä huolimatta, että jotkut yksityiskohdista ovatkin fiktiivisiä, kirja kuvaa silti mielenkiintoisesti uudisraivaajien elämää, sen vastoinkäymisiä ja voittoja. Vaikka kirjoissa sivutaan myös vakavia ja surullisiakin aiheita, ne ovat silti lapsille suunnattuja teoksia. Wilderin kerrontatyyli on hyvin kuvailevaa: tämä saattanee johtua siitä, että sisaren Marjan sokeuduttua Wilder toimi sisarensa "silminä", kuvaillen tälle ympäröivää maailmaa. Olen lukenut sarjan ensimmäistä kertaa alle kymmenvuotiaana, ja yhä vain Lauran tarina jaksaa kiehtoa.

12 kommenttia:

  1. http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/miksi-pieni-talo-preerialla-on-k-18

    VastaaPoista
  2. Olen katsellut tuota DVD:tä, ja ihmettelinkin epäilyttävää K18-leimaa :D

    VastaaPoista
  3. Tämän sarjan uusintoja katsoin tv:stä, ja teokset kiinnostavat :)

    VastaaPoista
  4. Oi, minäkin ahmin nämä tyttövuosina! Ja aikuisenakin olen viihtynyt nostalgiamatkoilal preerialle... näissä on sitä jotakin!

    VastaaPoista
  5. Jokke: suosittelen lukemaan! Sarjan tapahtumat ovat tosin lähes kaikki vain sarjaa varten käsikirjoitettuja, alkuperäisteoksista on lähinnä Ingallsin perhe.

    Elma Ilona: Tämäkin lukukerta oli minulle juuri nostalgiamatka, meillä oli tapana että vanhemmat lukivat sarjaa ääneen koko perheelle. Lauran tarina on kyllä todella herttainen!

    VastaaPoista
  6. Tämä on yksi ihanimpia kirjasarjoja, jotka olen lukenut ja jonka omistan. TV-sarjalla ei ole mitään tekemistä kirjojen luonteen ja ilmapiirin kanssa, vaikka toki TV-sarja sinällään oli ihan mielenkiintoinen. Luin itse juuri Pieni talo preerialla alkuperäiskielisenä.

    VastaaPoista
  7. TV-sarjat olivat kyllä luonteeltaan ja ilmapiirin kannalta aivan erilaisia, itsekin pidän enemmän alkuperäisteoksista. Suosikkini sarjasta on ehkä Pieni kaupunki preerialla.

    VastaaPoista
  8. Entäs "farmarin lapset"?

    VastaaPoista
  9. Farmarin lapsista (http://maailmanaareen.blogspot.co.uk/2012/07/farmarin-lapset.html) olen blogannut erikseen samoin kuin myöhemmästä kirjasta Neljä ensimmäistä vuotta (http://maailmanaareen.blogspot.co.uk/2012/11/nelja-ensimmaista-vuotta.html)!

    Päädyin tällaiseen ratkaisuun selkeyttämiseksi: Farmarin lapset kun käsittelee Lauran aviomiehen lapsuutta ja Neljä ensimmäistä vuotta taas on kirjoitettu aivan eri tyylillä kuin varsinainen sarja :)

    VastaaPoista
  10. Olen Lauran kirjat ja pidän niistä. Minussa kuitenkin on 1/16 osa intiaania, ja se saa minutnaina tuntemaan myös katkeruutta. Pääosi siis olen valkoinen, mutta se pirni osa (puoliverinen isoäiti) myös miettii, ettei tämä pelkästään hyvä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura-kirjat tosiaan kuvaavat vain historian toisen puolen. Valkoinen asutus ei levinnyt mitenkään ihailtavalla tavalla, itsekin näin vanhempana lukiessani hätkähdin avointa rasistisuutta, joka Laura-kirjoissakin näkyi intiaaneja kohtaan. Kiitos kommentista! :)

      Poista