keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ennen routaa

Kirjoittaja: Henning Mankell
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Julkaistu: 2002 (suomennos 2003)
Alkuperäinen nimi: Innan frosten
Kustantaja: Otava

Ennen routaa on Henning Mankellin toistaiseksi ainoa Linda Wallander -rikosromaani. Se liittyy osaksi Kurt Wallander -romaaneja, mutta tällä kertaa päähenkilönä on Kurtin lähes kolmekymppinen tytär, joka on juuri valmistunut poliisiksi, ja odottelee töiden alkamista Ystadissa järjestyspoliisina. Skånessa kuitenkin tapahtuu kummia: joku sytyttää niin joutsenia, sonnimullikan kuin eläinkaupankin tuleen. Samaan aikaan Lindan ystävätär Anna katoaa jälkiä jättämättä, ja Ystadin läheisessä metsässä tapahtuu poikkeuksellisen raaka murha...

Kirja ei ollut erikoisemmin mieleeni: se oli tunnelmaltaan liian synkkä ja ahdistava. Kirjassa päähenkilö-Lindalla ei ole kovinkaan monta läheistä ystävää, ja suhteet sekä isään että äitiin ovat ainakin osin ongelmaiset. Onkohan tällainen poliisin ankea yksityiselämä jokin ruotsalainen erikoisuus? Havaitsin nimittäin saman piirteen aikaisemmin lukemassani rikosromaani Roseannassa.

Ennen routaa ei olekaan pelkästään rikoksen ratkaisemiseen keskittyvä romaani, vaikka se onkin ensisijaisesti dekkari. Kirjassa käsitellään myös Lindan ja hänen isänsä ongelmallista, joskin läheistä suhdetta. Mankell kuvaa kirjassaan Linda Wallanderin lopullista itsenäistymistä. Kurt Wallanderista on vaikea suhtautua tyttäreensä tulevana poliisina tyttären sijasta, ja tämä aiheuttaakin kränää isän ja tyttären välille. Samoin Lindan on vaikea ymmärtää isäänsä, joka on luonnollisesti huolissaan ainoastaan lapsestaan.

Kirjassa en pitänyt siitä, että se tuntui jotenkin huolimattomasti kirjoitetulta: vaikka yksityiskohdat olivat sinällään kunnossa, kirjassa vilisi huolimattomuusvirheitä. Mankell on esimerkiksi käyttänyt useamman kerran samaa nimeä ja käyttänyt eri nimeä samasta henkilöstä. Hyvin pieniä erheitä, mutta pistivät yhtä kaikki silmään.

Ennen routaa on kuitenkin varsin kelvollinen rikosromaani, vaikka ei erottaudukaan joukosta erityisemmin. Kurt Wallander -romaanien ystävälle se tosin sopisi varmasti, sillä kirjassa on tuore ja uusi näkökulma Wallanderiin myös isänä.

9 kommenttia:

  1. Tämä oli ensimmäinen Wallander-sarjan kirja, jonka luin, ja suhteellisen tyypillinen sellainen. Tämä poikkeaa muista siinä, että Linda on pääosassa, muissa Kurt.
    Minusta näin rakennettuja kirjoja on muitakin Ruotsissa ja Tanskassa, omasta mausta riippuu, pitääkö.
    Itse pidin, ja luin kaikki, mutta möin pois, vain pikku episodeista koostuvan Pyramidin jätin itselleni.
    Tässä teoksessa oli minusta joitain hieman epäuskottavia piirteitä, jos muistan oikein, oliko tässä se "loisasuja", joka tapauksessa pääpahiksen joitain tempauksia kummastelin, samoin kuin Lindan nuuskimista.

    VastaaPoista
  2. Mielestäni tämä oli juuri tyypillinen ruotsalainen/tanskalainen dekkari :D En ole itse kauhean viehättynyt rikoskirjallisuuteen, jossa virallinen poliisi ratkoo asioita. Pidän enemmän Agatha Christien tyylistä :)

    Ja tuo on muuten aivan totta, että varsinkin tuo Lindan omapäinen asioiden tutkiminen oli omituista. Ehkäpä sen voi laittaa kuitenkin poliisi-isän ja pikkukaupungin (pieni poliisilaitos) jne piikkiin.

    VastaaPoista
  3. Lindalla on isänsä elkeet, eli Pyramidi kirjassa on Kurtin ensimmäinen juttu, ja siinä Kurt nuuskii, vaikka virallisesti ei töissä olekaan.
    Itse pidän myös enemmän brittiläisen staattisista dekkareista, joskin vaihtelu virkistää.

    VastaaPoista
  4. Ensimmäinen lukemani Wallander-kirja! Vaikka Kurt ei tosiaan pääosassa tässä ollutkaan. Mie olen dekkareiden -varsinkin pohjoismaisten- suurkuluttaja ja Mankell on yksi suosikeista <3

    VastaaPoista
  5. Itse en ole oikein vielä lämmennyt ruotsalaisille dekkareille :D Jospa sitä ajan kanssa, vielä ei ole tullut oikeastaan luettua kuin tämä Ennen routaa ja Roseanna.

    VastaaPoista
  6. Oi, lue Oppipoika

    http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2012/09/hjorht-rosenfeldt-oppipoika.html

    Lupaan, ettet pety :) Ruåtsalaista jännitystä parhaimmillaan, vetävä juoni, inhimilliset henkilöhahmot ja mustaa huumoria!

    VastaaPoista
  7. Täytyypä pistää vinkki korvan taakse! Valitettavasti asun ulkomailla joten kirjojen lainaaminen ei ole niin helppoa :(

    VastaaPoista
  8. Ruotsalaisten dekkareiden tunnusmerkkinähän taidetaan pitää katkeroitunutta, alkoholisoitunutta ja eronnutta poliisipäähenkilöä. :D En tiedä onko Linda W. sellainen, mutta läheltä liippaa ainakin.

    VastaaPoista
  9. Niinpä :D Linda ei ainakaan vielä ollut alkoholisoitunut, kirjassa jaksettiin tosin puida Lindan aikaisempia suhteita jonkin verran.

    VastaaPoista