lauantai 1. syyskuuta 2012

Oraakkeliyö

Kirjoittaja: Paul Auster
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Julkaistu: 2003 (suomennos 2005)
Alkuperäinen nimi: Oracle Night
Kustantaja: Tammi

Kirjan päähenkilö on kirjailija Sidney Orr, joka on toipumassa hengenvaarallisesta sairaudesta. Hän törmää kävelyllään Paperipalatsi-nimiseen kirjoitustarvikekauppaan, ja ostaa sinisen portugalilaisen muistikirjan. Sen ostettuaan hän alkaa kirjoittaa, ensimmäistä kertaa sairautensa jälkeen. Tarina virtaa kuin itsestään: tarina miehestä, joka ymmärtää elämänsä olevan vain sattuman kauppaa. Niinpä mies kävelee ulos omasta elämästään. Samalla kun Sidney Orr kirjoittaa tarinaansa, hänen yksityiselämässäänkin tapahtuu: vaimo Grace on raskaana, perheystävä John Trause hengenvaarassa veritulpan takia, ja joku ryöstää heidän asuntonsa. Kertomusta kirjoittaessaan Sidney joutuu käsittelemään asioita, jotka on tunkenut jo vuosia alitajuntansa perukoille.

Oraakkeliyö on harvinaisen typerä kirja. Auster on yrittänyt mahduttaa kokonaisen ihmiselämän yksiin kansiin ja epäonnistunut surkeasti. Kirjan hahmot jäävät latteiksi, tapahtumat epäuskottaviksi. Kirjassa ei mielestäni ollut kerrassaan mitään omaperäistä, vaan se noudatti ennalta-arvattavaa kaavaa. Tapahtuma, jonka kautta päähenkilö saa haltuunsa esineen, jonka omistamisesta seuraa jotain, mikä heijastuu hänen elämäänsä.

Kirjassa oli makuuni liikaa kuvailua: tuntui, että varsinkin alussa Auster yrittää paikata tapahtumien puutetta kuvailemalla ympäristöä vähän turhankin paljon. Toinen seikka, joka kiinnitti huomioni kirjassa oli sen "muistelmallisuus" - kirjasta tulee mielikuva, että Sidney Orr kirjoittaa muistelmiaan. Tätä mielikuvaa tukee se, että kirjassa on alaviitteitä - kertoja lisää tarinaan muistojaan, jotka eivät välttämättä liity olennaisesti "pääjuoneen".

Kirjassa oikeastaan ainoa asia, josta pidin on ajatus miehestä, joka kävelee ulos elämästään. Ideassa on jotain kiehtovaa, jotain salaperäistä: jättää vain oma elämänsä, kävellä siitä ulos, tehdä menneisyys merkityksettömäksi. Valitettavasti Auster ei ole laajentanut tätä ajatusta. Mies, joka kävelee ulos elämästään on vain sivuosassa, ja jää laimeaksi.

En oikein tiedä mitä ajatella hahmoista. Päähenkilöitä ovat kirjailija Sidney Orr, hänen vaimonsa graafikko Grace, sekä perhetuttu ja kuuluisa kirjailija John Trause. Myös Johnin hulttiopoika Jacob sekä kiinalainen M.R. Chang näyttelevät tärkeää osaa kirjassa. M.R. Chang on paperitarvikekauppias, jolta Sidney ostaa sinisen portugalilaisen muistikirjan. Chang ja Sidney muodostavat jonkin sortin ystävyyden, joka kuitenkin loppuu kun kiinalainen vie Sidneyn bordelliin, ja petettyään vaimoaan haitilaisen prostituoidun kanssa Sidney häipyy paikalta.

Koko bordellikohtaus oli mielestäni kovin turha ja tuntui, että Auster on vain lisännyt sen saadakseen tarinaansa lisää seksiä. Myöhemmin Sidney uumoilee, että kuten hän itse, myös Grace on pettänyt häntä John Trausen kanssa. Ehkäpä Auster halusi sillä tavalla oikeuttaa päähenkilönsä moraalisen rappeuman. Joka tapauksessa mielestäni koko kuvio vaikuttaa epäuskottavalta: ovathan John ja Sidney läheisiä ystäviä keskenään, joten kolmiodraama heidän ja Gracen välillä, vaikkapa salattukin sellainen, vaikuttaa kovin mielikuvitukselliselta.

Loppujen lopuksi Austerin Oraakkeliyö on vain loputonta lätinää. Kirjassa ei ole minkäänlaista tarttumapintaa, se ei anna ajattelemisen aihetta tai tarjoa pohdiskeluun minkäänlaista pohjaa. Toisin sanoen kirja on vain lattea kertomus toipilaan kirjailijan yksityiselämästä ja sen epäonnisista sattumista.

4 kommenttia:

  1. ...loputonta lätinää. :D Hyvä postaus pakas.

    VastaaPoista
  2. http://www.kiiltomato.net/paul-auster-oraakkeliyo/

    Auster on "oivaltavan keskeliäs" ja tämä kyseinen romaani mestarillinen... jahas.
    Kyseinen arvostelu väittää myös seuraavaa: "Auster tuntuu uskovan, ettei sattumaa lopultakaan ole vaan että kaikki liittyy kaikkeen. Ihminen muovaa omaa todellisuuttaan monisäikeisten impulssien ja intentioiden tasolla. "
    Suhteellisen raskas väittämä, kaikki liittyy kaikkeen, kun verrataan kaikkeen siihen irralliseen ja turhaan, mitä orkkuyö tarjoaa.

    Kyllä, olen pitkästynyt ja teen asialle jotain haukkumalla Austeria.

    VastaaPoista
  3. No, kaikki eivät voi pitää Austerista. Olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Ajattelin kuitenkin antaa Paulille toisen mahdollisuuden lukemalla Sattumuksia Brooklynissa nyt ensi vuonna!

    VastaaPoista