perjantai 7. syyskuuta 2012

Suuri lammasseikkailu

Kirjoittaja: Haruki Murakami
Suomentaja: Leena Tamminen
Julkaistu: 1982 (suomennos 1993)
Alkuperäinen nimi: 羊をめぐる冒険 (Hitsuji o meguru bōken)
Kustantaja: Tammi

Kirjan päähenkilö on nimetön, lähes kolmekymppinen tokiolaismies. Hän työskentelee mainosfirmassa, on hiljattain eronnut ja asuu vanhan kissansa kanssa. Sitten hän tapaa tytön, jolla on uskomattomat korvat. Sitten, aivan yhtäkkiä, hänet temmataan erään mainoskuvan takia suureen lammasseikkailuun. Päähenkilö ja tyttöystävä vaeltavat Hokkaidon saarella, etsien salaperäistä lammasta, jolla on selässään tähtikuvio. Aikaa heillä on kuukausi. Tähtikuvioisen lampaan löytäminen suurelta saarelta vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä, mutta päähenkilö ja tyttöystävä selvittävät lampaan arvoitusta pala palalta. Seikkailuun liittyvät niin hotelli Delfiini, Lammasprofessori kuin päähenkilön vanha ystävä Rottakin... Kaiken takana on kuitenkin tuo mystinen lammas.

Suuren lammasseikkailun juoni on täysin hulvaton. Se yhdistelee niin arkipäiväistä realistista kerrontaa kuin Japanin historiaakin, ja sekoittaa joukkoon vielä katalan, arvoituksellisen lampaan. Pidin kirjasta heti sen ensimmäisistä lauseista lähtien. Ainoastaan epilogi aiheutti pienehkön pettymyksen: se oli mielikuvitukselliselle ja jännittävälle seikkailulle hieman liian lattea päätös.

Kuten myös Riina, huomasin, että kirjojen hahmoilla ei ole lainkaan nimiä. Päähenkilö, samoin kuin hänen tyttöystävänsäkin, ovat nimettömiä. Muut hahmot eivät muodosta poikkeuksia: on yhtiökumppani, Pomo, Lammasprofessori ja J. Ainoastaan päähenkilön ystävällä Rotalla on jonkinlainen nimi - mutta sekin on vain lempinimi, eikä Rotan oikeaa nimeä mainita. Jopa päähenkilön kissakin on nimetön, kunnes autonkuljettaja nimittää sen Savusilliksi. Päähenkilö, tyttöystävä ja autonkuljettaja käyvätkin kiintoisan keskustelun nimistä: nimen antamisen tarkoituksena on "vakiintunut, tietoinen yksilöiminen" kun taas "pelkkään käyttötarkoitukseen riittää numero". Totta - onhan esimerkiksi lemmikeillä nimet, sillä niiden omistajat haluavat yksilöidä ne, kun taas korvamerkityt villieläimet ovat vain numeroituja, jotta niistä voitaisiin pitää lukua.

Suuri lammasseikkailu on kovin absurdi teos, mutta lukija hyväksyy omituiset ja kummalliset sattumat ja tapahtumat muitta mutkitta. Mietin hieman mistä tämä johtui, sillä esimerkiksi Austerin Oraakkeliyötä lukiessani omituiset tapahtumat vaikuttivat epärealistisilta ja ärsyttäviltä. Ehkäpä eroavaisuus on siinä, että siinä missä Auster yrittää epätoivoisesti saada lukijansa hyväksymään tapahtumat, Murakami vain heittää ne osana luonnollista ja arkipäiväistä elämää keskelle tarinaa sen kummin niitä selittelemättä. Tai sitten lampaista henkivä uskottavuus ja luotettavuus vaikuttaa myös lukijaan.

Teoksen päähenkilö on vailla kunnianhimoa, keskinkertainen, tasapaksu, jopa tylsä - ja omien sanojensa mukaan hän "ottaa mitä annetaan". Reaalielämässä tuollainen tapaus olisi mielestäni ärsyttävä, mutta yllättäen pidin päähenkilöstä. Toimeliaampi ja kunnianhimoisempi seikkailija-tyttöystävä taas oli vähemmän mieleeni: itseasiassa en pitänyt hahmosta juuri lainkaan. Tyttöystävä oli ehkä liiankin erikoinen ennustajan kykyineen ja upeine korviinen. Lisäksi minusta tuntui, että tarina olisi toiminut varsin hyvin ilman romanttista lisäjuontakin. Päähenkilö taas oli juuri sopivan tavallinen joutuakseen suuren lammasseikkailun pyörteisiin.

Lammas on koko seikkailun ydin. Katala, kavala lammas, joka ottaa tarvitsemansa ihmisen valtaansa. Lampaan motiiveja ja päämääriä voi vain arvailla, mutta varmaa on, että ne eivät ole ihmiskunnan kannalta suotuisia. Kirjaa lukiessani kehitin suorastaan vihantunteen tuota tähtikuvioista lammasta kohtaan, siinä missä tunsin sympatiaa varsinkin Lammasprofessoria kohtaan.

Murakamin romaanissa pidin erityisesti kerrontalajista: arkisia askareita ja tapahtumia kuvataan yllättävästi ja mielenkiintoisesti. Samoin Haruki Murakamin omalaatuiset vertaukset olivat virkistäviä ja usein myös hauskoja: kirjaa lukiessani nauroin monessa kohtaa juuri Murakamin metaforille.

Suuri lammasseikkailu on kirja, josta on hankala kirjoittaa. Sen sijaan, että Murakamin romaanissa olisi yksi kantava, ajatuksia herättävä teema, ajatelmat ja mietteet on taitavasti punottu sivulauseisiin ja kielikuviin. Kirja onkin jatkuvasti erilaisia ajatuksia herättävä, joten niiden pohtiminen jälkikäteen on vaikeaa. Oikeastaan kokeakseen Suuren lammasseikkailun, se on vain luettava itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti