perjantai 26. lokakuuta 2012

Nalle Puh

Kirjoittaja: A.A. Milne
Suomentaja: Anna Talaskivi
Julkaistu: 1926 (suomennos 1934)
Alkuperäinen nimi: Winnie-the-Pooh
Kustantaja: WSOY

Nalle Puh asuu ystäviensä Ihaan, Risto Reippaan, Pöllön, Kanin ja Nasun kanssa Puolen hehtaarin metsässä. Yhdessä ystävykset pitävät Ihaalle syntymäpäiväjuhlat, metsästävät Möhköfanttia ja toivottavat uudet asukkaat, Kengun ja Ruun, tervetulleiksi. Nalle Puh myös jää jumiin Kanin oviaukkoon ja joutuu laihduttamaan viikon päästäkseen pois. Puolen hehtaarin metsän tulviessa Nasu kokee kauhunhetkiä veden noustessa yhä ylemmäs ja ylemmäs, mutta onneksi Risto Reippaan sateenvarjolla voi purjehtia hätiin...

En pitänyt Nalle Puhista. Ehkäpä kyse on yksinkertaisesti siinä, että tämän tyyppiset sadut eivät vain enää uppoa tässä iässä. Toisaalta, en kyllä muista pitäneeni Nalle Puhista lapsenakaan.

Kiinnitin huomiota siihen, että Nalle Puhissa Puhin lihavuudesta tehtiin hauska ja naurattava asia. Mietin lukiessani, kuinka tähän suhtauduttaisiin, mikäli Nalle Puh ilmestyisikin 2000-luvun puolella. Puhin lihavuus on nimittäin kirjassa hilpeyden aihe. Puh jopa juuttuu oviaukkoon pulleutensa takia, ja joutuu olemaan viikon syömättä solakoituakseen tarpeeksi. Miten tällaiseen suhtauduttaisiin nyky-yhteiskunnassa, jossa laihduttamisesta ja laihuuden ihannoinnista on tullut epätervettä bisnestä?

Mielenkiintoista kirjassa oli myös se, kuinka vihamielisesti Kani, Puh ja Nasu suhtautuvat Kenguun ja Ruuhun, kun saavat kuulla näiden muuttavan Puolen hehtaarin metsään. He kehittävät suunnitelman kidnapata Ruu, jotta voisivat kiristää Kengun muuttamaan pois. Olinkin lähes järkyttynyt kuinka ennakkoluuloisesti Puh ja kumppanit suhtautuvat, suunnitellen ja jopa toteuttaen rikollista toimintaa. Myöhemmin operaatio kidnappauksen myötä Puh, Nasu ja Kani tutustuvat paremmin Kenguun ja Ruuhuun ja heistä tulee ystäviä. Tarina on siis kuitenkin myös kertomus siitä, kuinka ennakkoluuloisuus on usein vain tietämättömyyttä ja tuntemattoman pelkoa.

Nalle Puh oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni lähinnä tylsä kirja. Monet Puhin seikkailuista loppuivat ehkäpä liiankin helppoihin ratkaisuihin, ja no, Puhin ja kumppaneiden typeryys oli kirjassa hermoja raastavaa. Toisaalta, Nalle Puh onkin "karhu, jolla on hyvin pienet aivot".

10 kommenttia:

  1. Mukava bloggaus.
    Suhtaudun joihinkin kirjoihin hieman tiukkapipoisesti, mutta muut pitävät.
    ***
    Nalle Puhista olen kuitenkin aina ja edelleen pitänyt, olen lukenut tämän ja jatko-osan monesti, ja pidän edelleen.
    ***
    Minusta on silti hyvä lukea vastakkaistakin näkemystä esim. lihavuudesta. Itse olen kokenut, että Puh on asian yläpuolella ja että Puh hyväksytään. Muillakin eläimillä on omat haasteensa kuten Ihaalla ja Tikrulla (joka muistaakseni on vasta toisessa kirjassa) Pölöllä vai oliko se Pöllö sittenkin :)
    ***
    Olen lukenut näitä englanniksikin :)

    VastaaPoista
  2. Nalle Puh on varmaan kirja, joka jakaa mielipiteitä aika radikaalisti: joko pitää tai ei pidä.

    Itse en lukenut Puhia kovin aktiivisesti lapsena (vasta 10-vuotiaana ensimmäisen kerran?) joten kenties siitäkin johtuu, ettei kirja näin vanhempana miellytä.

    VastaaPoista
  3. En ole kai koskaan lukenut Nalle Puhia, mutta en tämän postauksen perusteella - tai muutenkaan - ole siihen kovin innokas tarttumaan.
    Mutta eikö hyvän lastenkirjan pitäisi kestää lukijan ikääntymistä?
    (Ainakin viime aikoina paljon lastenelokuvia katsottuani on tullut sellainen olo että eihän tästä olisi ah-lapsuuden-kultaisina-vuosina™ ts. herneaivoisena räkä- ja narsismikoneena saanut irti yhtään mitään.)

    VastaaPoista
  4. Pitäisi kestää kyllä. Mutta toisaalta, minusta Nalle Puh ei suinkaan ollut huono lastenkirja sinänsä, se ei vain ollut lastenkirja josta pitäisin. Enhän pitänyt Pikku Prinssistäkään, josta monet ovat saaneet niin paljon irti :D

    Ehkä luen lastenkirjoja (joita en ole lapsena lukenut) väärästä näkökulmasta, lähestyn niitä aikuisen perspektiivistä, en lapsen. Mutta no jaa.

    VastaaPoista
  5. Olen tykännyt Nalle Puhista ystävineen, no, muistaakseni aina, mutta olenkin lukenut niitä ohuempia satukirjoja. Niistä en muista tuota Kengun ja Ruun syrjimistä, Puhin juuttumistarina sentään oli tuttu. Pitäisi ilmeisesti lukea Milnen alkuperäinen tarinakin :)

    VastaaPoista
  6. Villasukka kirjahyllyssä: Syrjimisjuttu ei olekaan kirjassa kovin keskeinen, mutta pisti silmään. Milneltähän on myös se toinen Nalle Puh -kirja, jonka nimeä en muista tähän hätään.

    VastaaPoista
  7. Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt Nalle Puhin viehätystä. Olen ajatellut, että kenties Möhköfantti-leffa (joka on ainoa Puh-kokemukseni) ei vain ollut niin hyvä, mutta tämän arvostelun jälkeen vähän toiveet laski.

    Olen aika samoilla kannoilla sinun kanssasi: en ihmettele, etteivätkö lapset tykkäisi, mutta aikuisen näkökulmasta on hankalampi saada mitään irti. Nalle Puh lienee suunnattu ensisijaisesti lapsille, eikä sitä sen tähden saisi tulkitakaan aikuisen perspektiivistä.

    Kuten karatshai sanoi, joitakin lapsuuden suosikkileffoja katsoessa tulee ajatelleeksi, että tästähän on missattu puolet lapsena. Olen vähän pettynyt, ettei Nalle Puh vaikuta yltävän samaan.
    Toisaalta, ehkä Nalle Puh hurmaisi enemmän, jos niitä olisi katsonut jo lapsena. Mistä sitä tietää, vaikka Disneyn leffatkaan eivät olisi niin upeita, ellei niitä olisi nähnyt kymmenen vuotta sitten.

    VastaaPoista
  8. Minulla ei ollut lapsena juurikaan kosketusta Puhiin missään muodossa: tätä kirjaa luin vasta kymmenen vanhana.

    Nalle Puh varmaan oli pettymys siinäkin suhteessa, että olin odottanut paljon enemmän.

    VastaaPoista
  9. Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Mulla oli kamalan suuret odotukset kirjalle ennen sen lukemista ja fiilikset oli lähinnä surkuhupaisat kun pääsin loppuun. Tylsää. Yksinkertaisesti tylsää. Ja hermoja raastavaa kuten sanoit. Minua häiritsi tuo hahmojen typeryys niin paljon että kirja teki monesti mieli jättää kesken. Voi tosiaan olla, että tämä olisi oikeasti pitänyt lukea silloin kymmenen vuotta sitten eikä nyt, mutten osaisi kuvitella nauttineeni hahmojen ajatusmaailmoista edes silloin...

    VastaaPoista
  10. Jasmin: Luin tän arvostelun tehtyäni sen sun kirjoituksen, ja mietin että jess, en ole ainoa :D Nalle Puh on varmaan niitä lastenkirjoja joihin täytyy ihastua lapsena, että niistä pitäisi aikuisena.

    VastaaPoista