maanantai 29. lokakuuta 2012

Tottisalmen perillinen

Kirjoittaja: Anni Swan
Julkaistu: 1914
Kustantaja: WSOY

Klaus on rikas ja hemmoteltu, mutta laiska ja uppiniskainen poika, joka aiheuttaa alinomaa huolia isoisälleen, Tottisalmen paronille, sekä kotiopettajalleen, maisteri Tickleniukselle. Tietäessään asemansa Tottisalmen tulevana valtiaana Klaus käyttäytyy alentuvasti ja ylpeästi muita kohtaan, houkutellen usein sisarensa Beatankin mukaan kolttosiin. Väsyttyään tyttärenpoikansa käytökseen Tottisalmen paroni päättää lähettää Klauksen pitäjän pappilaan ankaran, mutta lempeän pappispariskunnan kasvatettavaksi. Perillä pappilassa Klaus kuitenkin käyttäytyy halventavasti pappilan renkipoikaa, Yrjöä, kohtaan ja vaatii saada ratsastaa Sirolla, pappilan hurjalla varsalla. Siro pillastuukin, ja Yrjö joutuu tulemaan väliin pelastaakseen Klauksen, mutta loukkaantuu itse pahoin. Paroni, joka huomaa Yrjön yhdennäköisyyden oman, maasta poistuneen poikansa kanssa, ottaa Yrjön mukaan kartanoon toipumaan. Myöhemmin paroni jopa ottaa Yrjön omaksi ottopojakseen, mistä Klaus ei ole ollenkaan iloinen...

Tottisalmen perillisessä on Klauksen ja Yrjön elämän seuraamisen lisäksi sivujuoni. Tottisalmen paronin poikaa syytettiin parikymmentä vuotta sitten väärentämisestä, ja todisteiden ollessa kiistattomat, isä ajoi pojan pois kotoa huolimatta siitä, että tämä vakuutti syyttömyyttään. Kirjassa nuoren paronin syyllisyyden pohdinta ja todellisen kohtalon selvittäminen onkin keskeistä: muun muassa kartanon emännöitsijä, Riikke-mamseli, uskoo vakaasti nuoren paronin syyttömyyteen. Tämä arvoitus lisää jännitystä tarinaan, joka muuten keskittyy arkisiin kuvauksiin Klauksen ja Yrjön elämästä.

Kirjan kantava teema on köyhän ja rikkaan, työväenluokkaisen ja aatelisen väliset erot sen aikaisessa yhteiskunnassa. Pääasiallisesti teemaa käsitellään Klauksen ja Yrjön suhteen kautta: Klaus on yläluokkainen ja varakas, mutta toisaalta laiska ja ilkeä, kun taas Yrjö, vaikkakin "rahvasta" ja köyhä, on ahkera ja hyvätapainen. Klaus katsoo Tottisalmen perillisen statuksen oikeuttavan väheksyvän käytöksen muita kohtaan. Täten yksi kirjan teemoista on myös vastakkainasettelu hyvän ja pahan välillä. Kirja on sekä Klauksen että Yrjön kasvutarina. Klaus oppii ymmärtämään tasavertaisuuden varallisuudesta riippumatta, ja arvostamaan muita tekojen ja ansioiden tähden aseman sijasta. Yrjö taas oppii antamaan anteeksi ja hyväksymään entisen kiistakumppaninsa toveruuden.

Köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelua kuvaillaan myös hyvin lyhyesti Klauksen isotädin, Ottilia-neidin, suhtautumisen kautta. Vaikka Tottisalmen alustalaiset ovat yleisesti ottaen hyvin toimeentulevia työläisiä, joukossa on myös köyhiä perheitä - "välttämättömiä, jotta... [Ottilia-neiti] voisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä". Ottilia-neidin suhtautuu köyhiin vain auttamiskohteina: vie heille ruokaa ja lääkkeitä ja saarnaa Jumalasta ja synnistä. Hänen suhtautumisessaan näkyy olettamus, että köyhyyden mukana seuraa myös synti, ja nämä köyhät tarvitsevat kaidalla tiellä pysymiseen paljon enemmän apua kuin rikkaat ja parempiosaiset. Ottilia-neiti, samoin kuin Klaus, näkee köyhät alempiarvoisina, mutta tuo sen esille pikemminkin alentuvaisessa ystävällisyydessä kuin halveksunnassa.

Mielenkiintoista kirjassa oli myös se, kuinka Anni Swan on yhdistellyt oikeiden henkilöiden piirteitä hahmoihinsa. Muun muassa maisteri Amos Tickleniuksen esikuvana oli Swanin naapuri. Kenties Swan yhdisti Tickleniuksen hahmoon myös miehensä Otto Mannisen piirteitä. Ticklenius kuvataan suurena Kreikan historian ystävänä, ja hänen "elämäntehtävänsä" onkin kääntää Ilias suomenkielelle. Anni Swanin aviomiehen Otto Mannisen suomentama Ilias ilmestyikin viisi vuotta Tottisalmen perillisen jälkeen.

Tottisalmen perillinen on hauska, joskin helppo luettava. Pidin kirjasta jo lapsena, ja vaikka tällä lukukirjalla kirja ei enää ollut yhtä jännittävä ja mielikuvitukselle aineksia tarjoava kuin kymmenen vuotta sitten, pidin siitä edelleen.

10 kommenttia:

  1. Tämä on jostain syystä jäänyt minulta välistä. Nyt heräsi kiinnostuksen kipinä!

    VastaaPoista
  2. Kannattaa lukea! Itse olen lukenut ala-asteaikoina kaikki Anni Swanin romaanit Kootut kertomukset -sarjasta, ja parhaiten jäivät mieleen tämä Tottisalmen perillinen, Iris rukka, Pikkupappilassa ja Sara ja Sarri -kirjat.

    VastaaPoista
  3. Heipsan jälleen, blogistani löytyy sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
  4. Tottisalmen perillinen, Iris rukka, Kaarinan kesäloma ja
    Ollin oppivuodet ainakin muistan lukeneeni ja tykkäsin niistä hirveästi silloin aikoinaan. Joku näistä taitaa löytyä omasta hyllystä (kärsineenä kappaleena), ansaitsisivat ehdottomasti uusintaluvun <3

    VastaaPoista
  5. Iris rukasta ja Kaarinan kesälomasta pidin myös sen takia, että ne kertovat eri hahmojen tarinan, mutta liittyvät kuitenkin toisiinsa. Tekisi mieli lukea useampikin näistä, itselläni tosin on Tottisalmen perillisen lisäksi vain Pikkupappilassa.

    VastaaPoista
  6. Katsoin syksyllä Tottisalmen perillisen elokuvana - ihana vanhanajan kuvaus. Innostuin sitten lukemaan perään Ollin oppivuodet. Kaikki Swanin nuortenkirjat on tullut luettua lapsena. Iristä pitäisi lukea uudestaan lähiaikoina. :)

    VastaaPoista
  7. Iris on ihana kirja! Tunsin aina syvää myötätuntoa kun Iristä pompoteltiin. :( Itse en ole nähnyt yhtään näistä elokuvaversioina, Tottisalmen perillisen voisi katsastaa joku kerta.

    VastaaPoista
  8. Minulla on tämä kirjasarja hyllyssäni ja olen lukenut sen monta kertaa. Vahvaa kerrontaa lapsista joita ei vastoinkäymiset lannista ja on onnellinen loppu. Vanhojen lastenkirjojen klassikkosarja.

    VastaaPoista
  9. Päivi: Minä luin paljon näitä Anni Swanin lasten- ja nuortenkirjoja ala-asteella, nyt vähän vanhempana on mukava lukea uudestaan!

    VastaaPoista