maanantai 8. lokakuuta 2012

Vanhus ja meri

Kirjoittaja: Ernest Hemingway
Suomentaja: Tauno Tainio
Julkaistu: 1952 (suomennos 1952)
Alkuperäinen nimi: The Old Man and the Sea
Kustantaja: Tammi

Vanha kuubalainen kalastaja Santiago on ollut kalassa kahdeksankymmentäneljä päivää, mutta ei ole saanut kalaa. Kahdeksantenakymmenentenäviidentenä päivänä hän lähtee jälleen kalaan, ja onnistuukin saamaan koukkuunsa suurimman miekkakalan jonka on eläessään nähnyt. Kala on kuitenkin vahva, ja alkaa pitkällinen taistelu kalastajan ja saaliin välillä. Viimein Santiago saa kalan kiinni, ja sitoo sen  kiinni veneeseensä. Hait kuitenkin saapuvat, ja rantaan päästyään kalasta on jäljellä vain ruodot.

Vanhus ja meri on näennäisesti hyvin yksinkertainen ja lyhyt tarina: kirjan pääasiallinen sisältö koostuu Santiagon edesottamuksista merellä: siiman kiristämisestä ja löysäämisestä, asennon vaihtamisesta, raa'an kalan syömisestä. Vuoden 1954 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan Ernest Hemingwayn romaaniin kätkeytyy kuitenkin syvempi merkitys. Vanhus ja meri on tarina siitä, kuinka taistelu voi olla hyödytöntä, mutta se on silti arvokasta.

Kala ei ole kuitenkaan ainoa, jota vastaan vanhus joutuu taistelemaan. Ollessaan veneellä useamman vuorokauden, kalan vetäessä sitä, Santiagolla on vain vettä ja raakaa kalaa syötävänään. Hän joutuukin taistelemaan myös ruumiinsa heikkoutta - nälkää, väsymystä ja vanhuutta - vastaan.

Kirjan toinen merkittävä henkilö kalastaja-Santiagon lisäksi on nuori poika, Manolin. Poika oli aiemmin Santiagon oppipoikana, mutta hänen vanhempansa käskivät hänet toisten kalastajien mukaan Santiagon huonon kalaonnen vuoksi. Tästä huolimatta Manolin pitää Santiagosta huolta: tuo kahvia, sanomalehtiä ja ruokaa. Vanhus ja meri kuvaakin myös uskollista ystävyyttä.

En oikein tiedä, pidinkö kirjasta vai en. Kirja oli tarinaltaan makuuni ehkä liiankin yksinkertainen, huolimatta sen vahvasta symbolisuudesta. Kirjan teemat - ystävyys ja taistelun arvokkuus siitä huolimatta, että se on tuomittu epäonnistumaan - olivat kuitenkin ajatuksia herättäviä.

6 kommenttia:

  1. Tää nyt ei liity yhtään mitenkään tähän mutta toi tausta blogin otsikon takana on ihana! Sopii hyvin nimeen. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Se oli ajatuksenikin :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos postauksesta. Vanhus jaj meri kuulostaa mielenkiintoiselta jakoskettavalta teokselta.

    VastaaPoista
  4. Kirjassa on oma koskettava pohjavireensä muuten yksinkertaisen tarinan takana.

    VastaaPoista
  5. Mielestäni Vanhus ja Meri on yksi vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Pii, kiinnitit paljon huomiota kirjan symbolisiin elementteihin, mutta itse en niitä ehtinyt pähkäillä; minulla oli nimittäin kova kiire lukea kirja loppuun, niin jännittävä ja tietystä vinkkelistä vauhdikas se oli. Meren suunnaton aavuus, Santiagon yksinäisyys ja ennen kaikkea Kalan suurenmoinen mahti luovat näennäisen yksinkertaiselle kalastusretkelle puhtaan, upean kanvaksen ja Hemingway maalaa sen tulipunaisella. Olin melkein läkähtynyt Santiagon lopulta päästessä maihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sellainen olo, että jos lukisin tämän uudestaan nyt kolmisen vuotta edellisen lukukerran jälkeen, niin saattaisin pitää tästä ihan erilailla! Tuossa on perää, että kirja on tavallaan todella vauhdikas: jos ei pysähdy miettimään vaan elää tilanteessa Santiagon kanssa, kirjan maailmaan voi päästä ihan eri tavoin sisälle. Täytyy laittaa uusintalukulistalle!

      Poista