sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kätköpaikka

Kirjoittaja: Corrie ten Boom
Suomentaja: Rauno Luoto
Julkaistu: 1971 (suomennos 1972)
Alkuperäinen nimi: The Hiding Place
Kustantaja: Päivä

Kätköpaikka kertoo hollantilaisen ten Boomin perheen tarinan toisen maailmansodan aikana. Corrie ten Boom elää hiljaista vanhanpiian elämää viisikymmenvuotiaaksi, toimien sekä kelloseppänä isänsä liikkeessä että vapaaehtoistyössä kehitysvammaisten hyväksi. Kun toinen maailmansota syttyy ja saksalaisjoukot miehittävät Hollannin, ten Boomien perheen elämä muuttuu. Corrie liittyy kuin vahingossa maanalaiseen vastarintaliikkeeseen, ja alkaa toimia laittomasti auttaakseen pakoon yrittäviä juutalaisia. Kuitenkin sekä Corrie, tämän sisar Betsie että heidän isänsä vangitaan. Corrie ja Betsie lähetetään Ravensbrückin keskitysleirille. Myöhemmin Betsie kuolee leirillä ja Corrie vapautetaan kirjurin "erehdyksen" seurauksena.

Corrie ten Boomin tarina, Kätköpaikka, on kristillinen klassikko, ja sen pääteemana onkin loputon luottamus Jumalaan ja henkilökohtainen usko. Kirjassa on vahvasti läsnä myös usko ihmeisiin ja johdatukseen: Corrien pullosta riittää vitamiiniliuosta vaikka järjellä ajateltuna liuosta ei mitenkään voisi riittää niin kauan ja jopa keskitysleirin parakin kirput ovat siunaukseksi.

Kirja on myös kertomus rajattomasta anteeksiannosta. Kirjan kertojana on Corrie ten Boom, mutta tarina on yhtä lailla sisaren, Betsien, kertomus. Siinä missä Corrie epäröi ja tuntee vihaa miehittäjiä ja sortajia kohtaan, Betsie kykenee näkemään myös julmuuksien tekijät uhreina. Natsit ovat pahuuden uhreja, ja Betsie säälii heitä yhtälailla kuin natsien julmuuksien kohteitakin. Betsie näkee pahuuden vihollisena, ei ihmisen. Myöhemmin Corrie ymmärtää ja omaksuu tämän näkökannan, ja juuri tämä ajatus auttaa häntä selviämään keskitysleirikokemuksistaa ilman katkeruutta tai vihaa.

Vaikka kirjan pääteemana onkin usko ja luottamus Jumalan johdatukseen, oli myös mielenkiintoista tarkastella kirjaa kertomuksena natsien miehityksestä, vastarintaliikkeestä ja keskitysleireistä. Natsien miehityksen alussa tilanne ei vielä ole kovin paha: ulkonaliikkumiskielto astuu voimaan vasta kymmeneltä illalla ja säännöstelykortteihin voi vielä vaihtaa muitakin tavaroita. Myöhemmin tilanne kiristyy: ulkonaliikkumiskielto alkaa seitsemältä, radio on kielletty ja ratsioita tehdään usein.

Vastarintaliikkeen toimintaa oli kuvattu kirjassa yksityiskohtaisesti: jäsenet tunsivat toisensa vain "Smit" -nimellä, verkosto oli laajalle levinnyt ja lähes jokainen tuntee jonkun, joka on pystyy hoitamaan tehtäviä. Toimintaa kuitenkin hankaloittavat alinomaiset ratsiat ja saksalaisten varjostus. Kaikesta huolimatta ten Boomin perhe ottaa riskin ja auttaa juutalaisia pakenemaan.

"Tajusimme, että vaikka vaara kävi päivä päivältä suuremmaksi, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin. Paha oli valloillaan: emme päässeet sitä pakoon."

Ehkäpä juuri tuo oli auttajien motiivi auttaa juutalaisia toisen maailmansodan aikana: tunne siitä, ettei pahaa pääse pakoon vaikka näennäisesti hyväksyisikin natsien teot ja että jokaisen on tehtävä voitavansa pahan ollessa valloillaan.

Kirjan keskitysleirikuvaukset ovat karmaisevia: raskasta työtä, mielivaltaisia teloituksia ja riitoja vankien kesken. Mielestäni ehkä kaikista järkyttävintä oli lukea kuinka järjestelmällisiä tuhoamisleirit ja keskitysleirit olivat. Corrie ten Boom oli ensin vankilassa, sitten Kamp Vughtilla ja lopuksi Ravensbrückissa. Vangitsemisensa jälkeen Corrie joutui luovuttamaan henkilökohtaiset arvoesineensä, mutta vapauduttuaan Ravensbrückista hän sai ne takaisin. Keskitysleireillä vangeista pidettiin siis tarkkaa kirjaa ja päätökset vankien elämästä ja kuolemasta olivat järjestelmällisiä ja harkittuja.

Kirja on myös mielenkiintoinen kuvaus natsi-ideologiasta: se nostaa esille myös muut halveksitut ja vähempiarvoisina pidetyt ihmisryhmät. Esimerkiksi Hollannissa monet piilottivat kehitysvammaiset omaisensa natsien miehityksen aikana. Samoin vanhuuden halveksunta näkyy kirjassa: ten Boomeilla työskennellyt saksalainen Otto pitää vanhempaa työtoveriaan Kristoffelsia hyödyttömänä tämän iän takia. Kirjasta käy ilmi myös se, että keskitysleireille lähetettiin kaikki Kolmannen valtakunnan viholliset: muun muassa myös vastarintaliikkeen jäsenet.

Kirja oli synkästä aiheestaan huolimatta toiveikas kirja: sekä Corrie että Betsie jaksoivat uskoa parempaan huomiseen. Kätköpaikka on vaikuttava tarina toivosta epätoivon ja pahuuden keskellä.

2 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli aikoinaan vahva lukuelämys! Kaikki keskitysleirikertomukset vavahduttavat, mutta tässä anteeksianto korvasi katkeruuden.

    VastaaPoista
  2. Totta. Tässä kirjassa tuo anteeksiannon teema oli mielestäni se asia, joka erotti kirjan muiden keskitysleirikertomuksien joukosta.

    VastaaPoista