maanantai 12. marraskuuta 2012

Myrskyluoto

Ahvenanmaalaisen Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjaan kuuluvat seuraavat viisi teosta: Tie Myrskyluodolle (Vägen till Stormskäret, 1968), Luoto meressä (Med havet som granne, 1969), Maija (Maja, 1970), Meren voimia vastaan (I kamp med havet, 1971) ja Hyvästi Myrskyluoto (Vägen från Stormskäret, 1973). Sarjan ovat suomentaneet Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä. Kirjat ovat ilmestyneet suomeksi vuosina 1974-1976. Myrskyluoto-kokoelmateos ilmestyi vuonna Gummeruksen kustantamana. Kannen on suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti.

Kirjasarjan myötä seurataan Maijan elämää nuoruudesta vanhuuteen asti. Maijan mielipidettä kysymättä tämä luvataan Kala-Erkerin pojalle Jannelle vaimoksi, ja naimisiin mentyään nuoripari muuttaa Myrskyluodolle ansaitakseen elantonsa kalastuksella. Maija ja Janne saavat lauman lapsia: Marian, Augustin, Mikaelin, Sigfridin, Hindrikin, Gabrielin ja Johannan. Vuosien kuluessa meri sekä antaa että ottaa, ja Maija oppii rakastamaan yksinkertaista elämäänsä Myrskyluodolla.

Kirjoissa kuvataan elämää Ahvenanmaan saaristossa 1800-luvulla. Elämä on kovaa ja toimeentulo tiukassa, mutta elämässä on silti paljon iloja. Maijan arkielämän tärkeisiin tapoihin kuuluu muun muassa hämäränhetki, hetki, jonka aikana talon kaikki asukkaat istuvat yhdessä tarinoiden. Hämäränhetkien aikana lauletaan, luodaan yhteyttä muihin perheenjäseniin päivän töiden jälkeen, jaetaan nuorelle polvelle elämänviisautta.

Myrskyluoto-sarjassa on vahvasti patriarkaalinen yhteiskunta: mies on perheen pää ja elättäjä. Maija pitää itsestäänselvästi Jannea päättäjänä kaikissa asioissa. Jannen kuoltua tulee vanhimmasta pojasta, Augustista, perheen pää - siitä huolimatta, että tämä on vasta lapsi, ei edes rippikoulua käynyt. Vaikka kirjojen sävy onkin patriarkaalinen, välittyy niistä myös hieman feminististä ajattelutapaa: Maija pitää tärkeänä myös tytärtensä opettamista lukemaan ja kirjoittamaan, samoin hän kantaa huolta erityisesti vanhimman tyttärensä, Marian, työtaakasta.

Kirjoissa näkyy myös aito välittäminen sukulaisten ja naapureiden kesken. Vaikka Maija ja Janne perheineen elävät eristettynä Myrskyluodolla, auttavat sekä naapurit että Maijan vanhemmat hädän hetkellä. Esimerkiksi tulen viedessä tuvan ja lähes kaiken omaisuuden pääsevät he Maijan vanhempien luokse Simskälaan talveksi. Samoin naapurit auttavat Maijaa kykyjensä mukaan Jannen upottua heikkoihin jäihin ja Myrskyluodon jäädessä ilman isäntää.

Myrskyluoto-sarjan yksi keskeinen pääteema on uskonto ja henkilökohtainen usko. Sekä Maija että Janne turvaavat viime kädessä kristinuskon Jumalaan, ja Maija kuvaileekin tämän olevan heille suurin voimavara:

"Jolleivät he olisi tunteneet että näkymätön mutta voimakas Jumala auttaa, he eivät varmaan olisi jaksaneet jatkaa elämää kaikkien onnettomuuksien jälkeen."

Kirjassa näkyy paitsi hahmojen syvä henkilökohtainen usko myös kristinuskon tuomat sosiaaliset odotukset. Muun muassa kinkereitä ja pappia jännitetään ja pelätäänkin, ja usein Maija miettii, ovatko hänen ajatuksensa Jumalasta sopimattomia.

Myös meri ja luonto ovat keskeisiä kirjoissa. Meri kuvataan suurena voimana, milloin ystävänä, milloin vihollisena. Blomqvistin luontokuvaukset ovatkin eläviä ja tuovat varsinkin meren erilaiset ominaisuudet lukijan lähelle.

"Mikään minkä [Maija] tietää ei ole niin vaihteleva kuin meri. Se voi levätä niin sileänä, aivan kuin peililasi. Ja raju se voi olla, niin että hän vapisee ytimiä myöten sen vihan nähdessään. Se on värikylläinen silloin kun tahtoo näyttää tämän puolensa. Sininen kuin sinisin kesätaivas, täynnä lipattavia aaltoja. Sen sineä voivat juovittaa häikäisevän valkoiset tyrskyt, tai sininen ja valkoinen vaihtelevat siinä tasaisesti. Ja vihreä ja valkoinen. Harmaa ja musta. Ärjyvä, huokaava, mykkä."

Meri kuvataan elementtinä, jolla on oma tahto, mutta toisaalta taas se on kovin persoonaton. Meri tekee niin kuin haluaa, mutta sillä ei silti ole luonnetta tai kasvoja: se on monipuolinen, arvaamaton luonnonvoima.

Kirjoissa mielenkiintoista oli erityisesti kirjailijan omien kokemusten heijastuminen kirjojen tapahtumiin. Anni Blomqvistin mies ja vanhin poika hukkuivat kalastaessaan, samoin meri vei nuoremman pojan. Erityisen kiinnostava on sarjan viimeinen kirja, Hyvästi Myrskyluoto. Kirjassa on enemmän syvyyttä ja pohdiskelevuutta kuin sarjan muissa kirjoissa: kenties se on myös ollut kirjailijalle kaikkein henkilökohtaisin. Hyvästi Myrskyluodossahan Maija jatkaa elämäänsä ilman Jannea, ja suru sekä sen käsittely ovat kirjan keskiössä.

Lukiessani minulla kesti jonkin aikaa tottua kertojatyyliin. Kaikki sarjan kirjat on kirjoitettu preesensissä, ja tuntui vahvasti siltä, että Maija kertoo tarinaansa itse, mutta puhuu jostain syystä itsestään kolmannessa persoonassa. Vaikka kerrontatyyli ei kenties ole tavanomaisin, pidin siitä silti. Koko sarja oli mielestäni viehättävän aito kertomus kalastajien elämästä ja sen vaikeuksista, ja pidin erityisesti siitä, kuinka Blomqvist käsittelee aihetta naisen näkökulmasta.

2 kommenttia:

  1. Myrskyluodon Maija on upea teos, niin kirjasarjana kuin tv-versionakin. Minun on tarkoitus jossain vaiheessa taas lukea tämä sarja, kunhan saan hankituksi omistani sen puuttuvan osan.

    VastaaPoista
  2. Tarina on kyllä todella hienosti rakennettu, ja Maijan tunteita ja kokemuksia kuvataan mielestäni kauniisti ja uskottavasti.

    VastaaPoista