torstai 22. marraskuuta 2012

Peppi Pitkätossu Etelämerellä

Kirjoittaja: Astrid Lindgren
Suomentaja: Laila Järvinen
Julkaistu: 1948 (suomennos 1949)
Alkuperäinen nimi: Pippi Långstrump i Söderhavet
Kustantaja: WSOY

Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu on maailman vahvin tyttö, joka asuu Huvikummussa hevosensa Pikku-Ukon ja apinansa Herra Tossavaisen kanssa. Peppi on maailman vahvin tyttö ja nukkuu jalat tyynyllä. Peppi ja hänen ystävänsä Tommi ja Annikka lähtevät Etelämerelle Kurrekurredut-saarelle, jota hallitsee Pepin isä, kuningas Efraim Pitkätossu. Kurrekurredut-saarella Peppi, Tommi ja Annikka tutustuvat Momoon ja Moanaan ja kokevat jännittävän seikkailun kun rosvot Jim ja Buck saapuvat ryöstämään helmiä...

Peppi Pitkätossu Etelämerellä on vieläkin yksi lempisaduistani. Syynä tähän lienee Peppi: hän on hyväsydäminen, mutta rasavilli tyttö. Astrid Lindgren on luonut Pepin hahmosta hyvin itsenäisen, melkeinpä feministisenkin: Peppi näyttää, että tytöt ovat yhtä rohkeita ja vahvoja kuin pojatkin. Peppi ei kuitenkaan ole täydellinen hahmo, vaan tekee virheitä ja väärin: Peppi muun muassa valehtelee usein. Kuitenkin, kuten Tommin ja Annikkan äiti sanoo: "Peppi Pitkätossu ei ehkä aina käyttäydy erityisen hyvin. Mutta hänellä on hyvä sydän."

Vaikka Peppi onkin kenties hieman epäsovinnainen ja erikoinen tyttöhahmo ovat Tommi ja Annikka paljon perinteisempiä hahmoja. Molemmat ovat kilttejä ja kauhistuvat usein Pepin eriskummallisia tapoja, jotka usein poikkeavat muiden ihmisten tavoista. Siinä missä Peppi on vahva ja villi tyttöhahmo, on Annikka tämän vastakohta. Annikka on mallikelpoinen, pieni tyttö, joka usein pelästyy ja etsii suojaa sekä veljestään Tommista että Pepistä.

Eniten pidin kirjassa Astrid Lindgrenin hulvattomasta huumorintajusta. Peppi on hahmona sukkela ja nokkela. Hän muun muassa pistää toimeen kuulustelun, johon osallistuvat lajitellaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat täysin oppineita hunskeleita, ja niihin, jotka eivät ole. Lindgrenin viljelee huumoriaan myös tehdäkseen muuten pelottavista tilanteista huvittavia. Esimerkiksi rosvojen uhkaillessa Peppi ei ole moksiskaan, vaan huijaa Jimiä ja Buckia minkä ehtii.

""Vai ei muka välitä!" huusi Peppi kiukkuisesti. "Hän [isoisäni] on kiukkuisin ukkeli, joka koskaan on läjäyttänyt vastustajaansa kalloon puujalalla. Hän ei ollenkaan viihdy, jollei saa tapella aamusta iltaan. Muuten hän vain pelkästä raivosta puree omaa nenäänsä."
"Puhut pötyä", sanoi Buck. "Ei hän millään ylety puremaan omaa nenäänsä."
"Aivan varmasti", vakuutti Peppi. "Hän kiipeää tuolille.""

Vaikka Peppi Pitkätossu Etelämerellä on selkeästi lasten satukirja, se oli edelleen hauska lukukokemus. Astrid Lindgrenin oivaltava huumori pääsee oikeuksiinsa Pepin kautta. Pidin kirjasta paljon ja se toimi helppolukuisena teoksena mukavana päivänpiristyksenä, joka ei vaadi lukijaltaan erityisemmin keskittymistä tai pohdiskelua.

6 kommenttia:

  1. Siitä onkin aikaa kun minä viimeksi luin Peppejä. Lapsuudessa tuli kyllä luettua, useampaan kertaankin. Muistan miten paljon tykkäsin Pepistä hahmona. Anni ja Tommi olivat niitä tyhmiä sääntöjä noudattavia kultalapsia ja Peppi omantien kulkijanaan varsinainen supersankari, teki mitä lystäsi ja sanoi mitä huvitti. Epäsovinnaisuutta tai feministisyyttä ei lapsena tullut ajatelleeksikaan, mutta nyt kun puheeksi otit niin molemmat piirteet tunnistaa hahmosta kyllä selvästi. Minusta juuri Pepin epäsovinnaisuus ja omanlaatuisuus tekee koko kirjasarjasta niin puoleensavetävän.

    VastaaPoista
  2. Ihana Peppi! Ostin vähän aikaa sitten juuri tuon postauksessasi näkyvän vanhan painoksen. Tuli niin nostalginen olo :D

    VastaaPoista
  3. Voiii, minä fanita Peppiä vieläkin. Lapsuuden suuri idolini <3 Haaveilin isosta talosta, apinasta ja hevosesta, jota voisi pitää sisällä. :-D

    VastaaPoista
  4. Jami: Totta, lapsena sitä ihaili vain sitä Pepin vahvuutta ja rohkeutta. Nyt vähän vanhempana huomaa hahmossa ulottuvuuksia jotka eivät auenneet lapsena.

    Suvi: Tämä kansi on ihana! Jotenkin niin herkullisen värikäs, halusin aina päästä Pepin mukaan Etelämeren saarelle. :D

    Kaisa: Peppi on jotenkin niin valloittava, varsinkin kun sadussa on noita omalaatuisia piirteitä kuten juurikin Pepin lemmikit.

    VastaaPoista
  5. Oi, Peppi toimii niin kirjoina kuin elokuvinakin :)

    VastaaPoista
  6. Peppi on kyllä ihana, lapsena katsoin niitä ruotsinkielisiä näyteltyjä elokuvia samoin kuin piirrettyjä!

    VastaaPoista