keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Suuria odotuksia

Kirjoittaja: Charles Dickens
Suomentaja: Alpo Kupiainen
Julkaistu: 1861 (suomennos 1934)
Alkuperäinen nimi: Great Expectations
Kustantaja: Karisto

Päähenkilö Philip Pirrip, "Pip", on köyhä, laiminlyöty pieni poika, joka asuu sisarensa ja tämän miehen luona. Sisar on usein äkäinen ja Pip pelkääkin "Kutittajaa" - keppiä, josta saa selkäänsä tämän tästä. Onneksi sisaren mies, seppä Joe Gargery, on Pipille ystävällinen ja koettaa parhaansa mukaan auttaa poikaa, luvaten ottaa Pipin oppisopimuksella sepänoppiin tämän kasvaessa.

Eräänä jouluaaton iltana Pip lähtee katsomaan vanhempiensa hautaa, ja tapaa matkalla karanneen vangin, joka uhkailee Pipiä ja pakottaa Pipin hakemaan itselleen ruokaa ja viilan sekä pysymään vaiti kohtaamisesta. Seuraavana päivänä Pip lähtee Joen kanssa katsomaan, kun sotilaat pidättävät sekä "Pipin vangin" että erään toisen vankikarkurin. Kohtaamisen jälkeen Pip pelkää vangin luulleen Pipin paljastaneen hänet.

Myöhemmin Pip kuitenkin yrittää unohtaa vankikohtauksen, ja hänen elämänsä muuttuu kun hänet lähetetään leikkimään omalaatuisin neiti Havishamin ottotyttären Estellan kanssa. Kasvettuaan Pip kuitenkin ryhtyy sepänoppilaaksi Joen valvonnassa. Dramaattisin juonenkäänne on kuitenkin se, että tuntematon hyväntekijä lahjoittaa Pipille "suuria odotuksia" ja rahaa, sekä lähettää tämän Lontooseen, jotta Pipistä tulisi herrasmies. Lontoossa Pip keikaroi ja tuhlailee rahaa ympäriinsä, uskoen tietävänsä kuka hänen hyväntekijänsä on. Totuuden paljastuttua Pip kuitenkin järkyttyy suunnattomasti, ja kasvaa prosessin myötä huolettomasta ja ajattelemattomasta pojasta mieheksi.

Tartuin kirjaan tietämättä yhtään, mitä odottaa. En ole lukenut Charles Dickensiä yhtään aikaisemmin, ja päätinkin lukea Suuria odotuksia juurikin tutustuakseni Dickensin tuotantoon. Ensimmäisiä sivuja luettuani kirja tuntui pitkästyttävältä, mutta Dickens yllätti: heti ensimetreillä tapahtuu jännittävä juonenkäänne: Pip tapaa vangin. Yllättäen huomasinkin lukevani mielenkiinnolla ja vauhdilla Pipin elämäntarinaa. Useat juonenkäänteet ja arvoitukset johtunevat siitä, että Suuria odotuksia julkaistiin alunperin jatkokertomuksena: Dickensin oli pidettävä lukijoiden mielenkiintoa yllä. Mahdollisesti myös tästä johtuen yksikään sivuhahmo ei ole irrallinen tai hyödytön: kirjassa kaikki hahmojen elämäntarinat nivoutuvat toisiinsa. Lisäksi Pipin tuntematon hyväntekijä ei suinkaan ole ainoa arvoitus, vaan romaanissa puidaan myös sekä Estellan että neiti Havishamin menneisyyttä.

Kirja on luonteeltaan vahvasti kehitysromaani. Suoraan sanoen Pip on typerä ja kiittämätön, eikä tarinan alussa ymmärrä todellisen onnen ja hyveiden merkitystä. Estellan häikäistyä Pipin poika haaveilee olevansa "herrasmies", häpeää köyhyyttään ja on tyytymätön osaansa. Dickens käyttää Pipin isähahmoa, seppä Joeta kontrastina Pipin ajatuksille. Huolimatta siitä, että Joe on lukutaidoton ja sivistymätön, hän on oikeamielinen ja pyrkii elämään oikein. Joe ei kadehdi muita turhaan, eikä häpeä köyhyyttä. Tämän kautta lukijalle välittyy selkeästi Pipin varhaiset, vääristyneet arvot: Pip ihannoi rikkautta ja keikarimaisia tapoja, eikä pidä arvossa ystävällisyyttä, ahkeruutta ja oikeudenmukaisuutta.

Pipin kehitys käy ilmi myös minäkerronnan piirteistä: kuten Jokke, kiinnitin huomiota siihen, että Pip kuvaa elämäänsä jälkiviisaasti ja valottaa välillä lukijalle syitä aikaisempien, jo muuttuneiden käsityksiensä takana. Ensin seurataan Pipin kehitystä huonompaan: matkustettuaan Lontooseen tullakseen herrasmieheksi Pip häpeää Joeta ja taustaansa, halveksien köyhyyttä ja tietämättömyyttä. Romahduksen sattuessa nuori keikari kuitenkin herää ymmärtämään asenteensa viat ja arvostamaan oikeita asioita, saavuttaen vihdoin tyytyväisyyttä ja hyväksyen elämän realiteetit.

Suuria odotuksia on mestarillinen kirja, jossa yhdistyvät mielenkiintoinen, ovelasti nivoutuva juoni, erilaiset henkilöhahmot ja monipuoliset miljööt. Mielenkiintoisimpana pidin kuvausta lukutaidottoman työnväenluokan oloista: tätä edustaa Pipin tausta sepän ja tämän vaimon kasvattamana. Kuvaus pohjautuu mahdollisesti osin Dickensin omiin kokemuksiin: kirjailija joutui lähtemään nuorena töihin tehtaalle eikä hänellä ollut mahdollisuuksia kouluttautua pitkälle. Dickens kuitenkin työskenteli ahkerasti saavuttaakseen menestystä. Kenties Dickens kirjoitti tämän piirteen itsestään Biddyyn, köyhään, mutta ahkeraan ja tietoa tavoittelevaan nuoreen naiseen, josta tulee Pipin ensimmäinen opettaja.

Dickensin kirjoitustyyli ei kuitenkaan ollut mieleeni. Hän kirjoittaa laveasti, kuvaillen ja selittäen. Lukija joutuu keskittymään liikaa pitkiin matolauseisiin ja monimutkaisiin lauserakenteisiin, mikä on omiaan viemään huomiota pois tapahtumista. Tästä huolimatta pidin positiivisena sitä, että kirja ei jumittanut paikallaan: kirjoitustyylistä huolimatta juoni etenee mielenkiintoisesti, eikä lukija ehdi kyllästyä. Suurempana ongelmana pidin lukiessani sitä, että vaikka seurasinkin Pipin tarinaa innolla, tuntui, etten päässyt tarinaan kunnolla sisälle tai saanut siitä kunnollista otetta. Tästä huolimatta Suuria odotuksia on ilmiselvä klassikko, ja vaikka kirja ei suosikkeihini lukeudukaan, tutustun varmasti laajemminkin Dickensin tuotantoon.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli minunkin ensimmäinen Dickensini. Siitä on jo aika kauan, niin että en oikein muista, mitä silloin ajattelin. Olen sittemmin lukenut lisää Dickensiä ja Suuria odotuksia on minun mielessäni jäänyt varsinkin Nicholas Nicklebyn ja David Copperfieldin varjoon. Guardian-lehden kirjasivuilla kyseltiin alkuvuodesta, mikä on lukijoille tärkein Dickensin kirja ja muistaakseni Suuria odotuksia äänestettiin tärkeimmäksi.

    VastaaPoista
  2. Minulla on juuri tuon laveuden tähden jäänyt Dickens välistä. Mutta lukulistalta löytyy koko joukko, etunenässä juurikin tämä!

    VastaaPoista
  3. Minulla odottaa David Copperfield joululomaa varten. Sitten kun on kouluhommat tehty, niin tee -tai kaakaokuppi käteen ja viltin alle kirja kädessä. Siihen yleensä yhdistänkin Dickensin, ihan täydellistä joululukemista! :)

    Joululaulu on myös aika kiva, se vasta joululukemista onkin.

    VastaaPoista
  4. Outi: Jännä että Suuria odotuksia on noinkin tärkeä lukijoille. Itse olen aina kuvitellut, että David Copperfield tai Oliver Twist olisivat niitä paremmin mieleen jääneitä.

    Elma Ilona: Kannattaa lukea laveudesta huolimatta! Juoni on oikeastaan aika yllättävä, itse en arvannut olennaisia käänteitä juuri lainkaan.

    Suvi: Joululaulu olisi tosiaan kiva lukea! Haluaisin tosin ajoittaa sen jouluun, mutta nyt juuri lukulistalla on vino pino muita kirjoja...

    VastaaPoista
  5. Itse pidän Dickensistä, mitä nyt Pickvwick-kerhoa vierastan. Oma postaukseni tästä kirjasta löytyy blogistani, jos yhtään kiinnostaa tutustua.
    Dickensillä on yeensä tosi iso henkilögalleria kirjoissaan ja juonet rönsyilevät, Suurissa odotuksissa ei ihan niin paljon kuin David Copperfieldissä.

    VastaaPoista
  6. Aino: Minä en tosiaan ole lukenut Dickensiltä enempää kuin tämän yhden, mutta kiinnostaisi lukea enemmänkin. Ja käynpä katsomassa!

    VastaaPoista