tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulutarinoita

Kirjoittaja: Mika Waltari
Julkaistu: 1986
Kustantaja: WSOY

Rudy de Casseres ja Raimo Salomaa ovat toimittaneet Mika Waltarin kirjoittamista joulurunoista ja joulukertomuksista kokoelman Joulutarinoita. Novelli- ja runokokoelma pitää sisällään yhteensä 11 runoa ja 46 kertomusta, novellia ja satua. Kertomukset ja runot ovat suunnattuja vuoroin niin aikuisille, lapsille kuin nuorillekin. Kokoelman runot ja novellit on kirjoitettu joululehtiin vuosina 1925-1962. Suurin osa kertomuksista ajoittuu kuitenkin 1930-luvulle. Teos on myös kaunis kokonaisuus, sillä sitä kuvittamaan on valittu Pekka Halosen, Magnus von Wrightin, Ferdinand von Wrightin, Albert Edelfeltin ja Hjalmar Munsterhjelmin jouluisia ja talvisia maalauksia.

Monet novelleista käsittelevät rakkautta: useassa kertomuksissa kuten Prinsessan joululahja, Nuoren Antonin jouluaatto ja Jouluaatto, vuokra-auto ja onnellinen loppu kerrotaan onnellinen tarina tulevan puolison löytämisestä. Monissa tarinoissa myös korostetaan perheen merkitystä: johonkin kuuluminen ja läheiset kuuluvat erottamattomasti joulunviettoon.

Yksi kokoelman teemoista on myös aidon joulumielen syntyminen antamisen ilosta, jakamisesta ja joulun todellisen sanoman muistamisesta. Monessa novellissaan Waltari kritisoi kaupallistunutta joulua:

"[M]enestyksen, yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin vuosina joulu kasvoi... mahtavaksi markkinajuhlaksi. Tunnelman luominen ja ostohalun kiihdyttäminen alkoi jo kuukautta aikaisemmin... [O]limmeko lopulta onnellisia yltäkylläisyydestämme. Eikö meillä kaikilla... sittenkin sisimmässämme ollut nakertava, iloton tyhjyyden tunne?"

Ylläoleva katkelma on novellista Jouluna 1940, kirjoitettu nimensä mukaisesti vuonna 1940. Jos Waltari piti joulua pintapuolisena ja kaupallistuneena 72 vuotta sitten, mitäköhän hän mahtaisi ajatella tänä päivänä? Kyseinen novelli oli mielestäni kenties kokoelman ajatuksia herättävin. Joulun perustaminen materialistisille nautinnoille ei lopultakaan tarjoa oikeaa, aitoa jouluriemua: se tuo tullessaan kenties ulkonaista hyvinvointia, mutta jättää sisimmän tyhjäksi.

Yksi Joulutarinoiden vahvuuksista on myös sen erilaiset tarinat. Lukija seuraa erilaisten ihmisten joulunviettoa: rangaistuskomppanian humoristista joulua, sotilaan joulua Atlas-vuorilla, lasten jouluiloa mielikuvitusmaassa, sirkuksen, merimiehen ja yksinäisen insinöörin joulua. Mukaan mahtuu myös itseironinen kuvaus kirjailijan joulusta.

Tarinoissa näkyy paitsi Waltarin muuntautumiskyky ja kehitys kirjoittajana, myös Suomen historian vaikutus. Erityisesti talvisodan ja jatkosodan välisenä ajanjaksona kirjoitetut tarinat keskittyvät joulun tuntuun ilman yltäkylläisyyttä ja runsautta. Muun muassa novelli Vanhaisäntä käy kaupungissa näkyy sota-ajan niukkuus rikkaimpienkin joukossa. Tästä novellista pidin erityisesti, sillä kertomuksen vanhaisäntä osoittaa todellista jaloutta antamalla anteeksi häntä ylpeästi kohdelleelle vanhalle tutulle ja on valmis auttamaan tätä ollessaan itse paremmassa asemassa.

Kokonaisuudessaan pidin Joulutarinoita-kokoelmasta kovin: Waltarin runot ja novellit loivat oikeaa joulutunnelmaa ja muistuttivat, että oikea joulurauha ja onni ei synny materiasta vaan aineettomista asioista. Samoin pidin kuvituksesta paljon: suosikkini oli kuva Ferdinand von Wrightin maalauksesta Punatulkkuja pihlajassa. Kaiken kaikkiaan kokoelma oli siis hyvin jouluinen, ja sitä voisi hyödyntää myös eräänlaisena joulukalenterina: kertomus tai pari joka päivä. Mika Waltarin tarinat levittävät aitoa joulumieltä keskittymättä epäoleellisuuksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti