lauantai 29. joulukuuta 2012

Kerjäläinen ja jänis

Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Julkaistu: 2011
Kustantaja: Siltala

"Totta kai olisi ollut vaihtoehtoja, päähenkilömme olisi voinut varastaa autoja, kerätä puhelinjohtojen kuparia tai myydä munuaisensa. Mutta kaikista huonoista tarjouksista Jegor Kugarin tarjous oli paras."

Jegor Kugar tarjoaa Vatanesculle töitä romanialaisena kerjäläisenä. Työpaikkana Helsinki, palkkana 25 prosenttia almuista. Huonoista tarjouksista paras, ja Vatanescu suostuu saadakseen ostettua pojalleen Miklokselle nappulakengät. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaisesti, ja Vatanescu päätyy pakenemaan Jegoria Lappiin citykanin kanssa. Kerjäläisestä ja jäniksestä tulee erottamattomat ystävykset, ja yhdessä kani ja Vatanescu kokevat seikkailuja eri puolilla Suomea.

Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis on huumorilla kirjoitettu, ajankohtainen kirja. Teos käsittelee sekä kerjäläisongelmaa että suomalaisuutta humoristisin keinoin.

Kirjan päähenkilö on Vatanescu, romanialainen pienen pojan isä. Hän ei löydä toimeentuloaan Romanian slummeista, joten päätyy lähtemään ihmis- ja huumekauppias Jegor Kugarin matkaan. Vatanescu on yksinkertainen, suomea taitamaton mies, mutta hänellä on selkeä päämäärä: taata nappulakengät ja hyvä elämä pojalleen Miklokselle. Vatanescusta leivotaan kirjan tapahtumien aikana idoli suomalaisille, oman tiensä kulkija, sankari.

Kerjäläisen ja jäniksen pääantagonisti sen sijaan on ihmis- ja huumekauppias Jegor Kugar, joka aloitti uransa Neuvostoliitossa. Neuvostoliiton hajottua Jegorin ura ei kuitenkaan loppunut: päinvastoin, se jatkui entistä tuottoisampana. Pidin kirjassa siitä, kuinka kirjailija valottaa Jegorin taustoja, ja antaa Jegorille kasvot henkilönä, ei ainoastaan "pahiksena". Jegor on myös kirjan kenties kyynisin ja inhorealistisin hahmo:

"Yksinäisyydessään Jegor Kugar ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan...
"Tämän tarinani haluan kertoa yksinkertaisesta syystä. Siksi, ettei kukaan koskaan lähtisi sille tielle jolle minä ajauduin... Paa-aaa-skat. Rahasta meikä tän tekee. Jos saisin kustannussopimuksen.""

Jegor edustaa vahvasti sitä ihmistyyppiä, joka toimii itsekkäästi eikä pysty kuvittelemaan muidenkaan toimivan muista kuin itsekkäistä tarkoitusperistä. Esimerkiksi Jegor uskoo vakaasti Vatanescun tavoitelleen hänen uransa tuhoamista Järjestössä, vaikka tosiasiallisesti Vatanescu lähinnä sähläsi yrittäessään hankkia pojalleen jalkapallokenkiä.

Kerjäläisongelmaa on kirjan tyylille uskollisesti käsitelty vakavasti, mutta kuitenkin keveästi, lukijaa likaa ahdistamatta. Tästä huolimatta kuvaus on koskettava.

"...Jegor potkaisi Vatanescun ulos autosta, heitti perään pahvinpalan ja tyhjän kahvimukin. Sitten pikainen briiffaus tulevaan työtehtävään. Sairaspäiviä ei tunnettu, lomarahat ja ansiosidonnaisen voisi unohtaa. Katse maahan koko työvuoron ajan. Piestyn koiran asento ja ilme. Hymy kerjäläisen kasvoilla vie uskottavuuden ja näkyy heikentyneenä kassavirtana. Herätä sääliä ja syyllisyyttä, saat armoa."

Kyrö käsittelee sitä, kuinka kerjäläiset vetoavat juuri sääliin ja syyllisyydentunteeseen. Kuitenkin Kerjäläinen ja jänis kertoo kerjäläisten kurjuudesta: lahjoitukset kerjäläiselle menevät hyvin harvoin tälle, ja usein vain sitovat kerjäläistä enemmän riistävään kattojärjestöön. Toisaalta, kerjäläinen, joka ei tienaa hyvin saa potkut. Tämäkin on huono vaihtoehto, sillä miten kielitaidoton, rahaton ja sosiaalitunnukseton ihminen selviää vieraassa maassa?

Vaikka kerjäläisyyttä on käsitelty keveän vakavasti, on suomalaisuutta sen sijaan käsitelty enemmän humoristisella ja ironisella otteella. Tässä keskeinen hahmo on Simo Pahvi, pääministeri, taustanaan Tavallisten Ihmisten Puolue. Ymmärtämällä suomalaisia ja tavoittaessaan heidät Pahvi on kohonnut arvostettuun virkaan. Esimerkki Kyrön humoristisista suomalaiskuvauksista on luonnehdinta ylemmän keskiluokan ytimestä: ämpärillinen hunajamarinoituja, paistettuja kanafileitä. Vaikka suomalaisuutta kuvataan humoristisesti, on kirjassa myös kritiikkiäkin länsimaalaista yltäkylläisyyttä kohtaan. Vatanescu muun muassa pohtii, ettei "tiennyt, että helppo elämä on vaikea elämä". Slummista tulleen on hankala käsittää, miten ihmisellä, jolla on ruokaa, katto päänsä päällä ja vakituiset tulot voi olla vaikeaa. Samoin Vatanescu ihmettelee, että suomalaisilla on varaa jaotella työt "hyviin" ja "huonoihin", ja halveksia vähäarvoisempina pitämiään töitä. Kirjailija muistuttaa tämän kautta, että länsimainen elinstandardi on valtavan yltäkylläinen verrattuna moniin muihin maihin.

Tuomas Kyrön kirjoitustyyli ihastuttaa ja yllättää: kirjailija käyttää kekseliästä kieltä sekä erikoisia, mutta toimivia ilmauksia. Yksi kirjan viehätyksestä piileekin siinä, että humoristisuus ilmenee paitsi tapahtumissa, myös käytetyn kielen kautta. Tämän lisäksi pidin Kerjäläisessä ja jäniksessä siitä, että sivuhahmojen taustoja kerrottiin lyhyiden sivutarinoiden kautta. Kuten Vatanescu toteaa, "elämä on satu". Samaten Kyrön Kerjäläinen ja jänis on satu aikuisille, ja siinä on tietysti onnellinen loppu. Pidin paljon kirjasta: se ei ehkä ollut kovin realistinen, mutta hauskuuttaa ja tarjoaa pohdittavaa siitä huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti