perjantai 7. joulukuuta 2012

Kun on tunteet & Tyttö ruusutarhassa

Kun on tunteet
Kirjoittaja: Maria Jotuni
Julkaistu: 1913

Tyttö ruusutarhassa
Kirjoittaja: Maria Jotuni
Julkaistu: 1927

Kun on tunteet & Tyttö ruusutarhassa -kokoelmateos ilmestyi vuonna 1999 SKS:n kustantamana. Maria Jotunin novellikokoelmien julkaisuilla on neljäntoista vuoden väli, mutta siitä huolimatta molemmat kokoelmat käsittelevät samoja teemoja. Sekä Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa koostuvat novelleista, jotka käsittelevät valtaa ja hahmojen välisiä valtataisteluita monenlaisista näkökulmista. Kun on tunteet koostuu yhteensä neljästätoista novellista, Tyttö ruusutarhassa taas pitää sisällään kymmenen novellia.

Mielenkiintoista kyllä, lukiessani kokoelmaa Kun on tunteet, tulkitsin hahmojen ajatusmaailman pikemminkin järkeen ja rationalisuuteen nojaavaksi kuin emotionaalisen puolen hallitsemaksi. Mahdollisesti tunteet ovatkin vain ylimääräinen rasite, häiritsemässä järjen ääntä. Tällöin teoksen nimi olisi kuin selittelyä: kyllä minä muuten toimisin järkevästi, mutta kun on tunteet.

Valtataistelut ja tunteiden ja järjen vastakkainasettelu näkyy jo ensimmäisestä novellista lähtien. Kun on tunteet -kokoelman novellissa Vasten mieltä tunteet on sysätty ratkaisuissa sivualalle: päähenkilö meni naimisiin toisen kanssa, vaikka oli rakastunut toiseen mieheen. Ratkaisu oli hyvä, mutta kodista puuttuva rakkaus ja tunteet toiseen estivät kotiutumisen. Tästä huolimatta päähenkilö piti ratkaisuaan hyvänä, eikä löytänyt uudesta kodistaan moitteen sijaa. Toisessa novellissa, Untako lie, toistuu sama ajatus kuin ensimmäisessä. Ratkaisut tehdään järjen ääntä kuunnellen, "kun piti". Molemmissa taustalla on myös ajatus kohtalosta: mitäpä sitä suotta omaa kohtaloaan vastaan tappelemaan. Kyökin puolelta käsittelee edelleen samoja teemoja: kohtaloaan ei käy muuttaminen, ja järkiratkaisuja seuraa onni. Ratkaisevaa eivät ole elämäntilanteet, vauraus tai vallitseva suhde, vaan oma asenne on avainasemassa suhteessa yksilön onnellisuuteen.

Hilda Hussossa näkyy selkeänä myös sukupuolten välinen valtataistelu. Mielenkiintoisen novellista tekee se, että äänessä on ainoastaan Hilda. Novelli on puhelinkeskustelu, ja toisen osapuolen, Hildan entisen heilan ja pojan isän, ääni on hiljennetty ja repliikit arvaillaan ainoastaan Hildan vastausten perusteella. Hilda on novellissa toimiva, aktiivinen nainen, joka pystyy pitämään itsestään huolta. Naispäähenkilö on menossa naimisiin, ja soittaa poikansa isälle varmistaakseen lapsensa tulevaisuuden. Suunniteltu avioliitto on linjassa kokoelman muiden novellien aviosuhteiden kanssa: rahaliitto, järkisyistä solmittu. Novellissa käsitellään kuitenkin naisen ja miehen välistä valtataistelua tunteiden saralla: Hildan entinen mies onnistuu imartelemaan Hildaa ja taivuttelemaan tämän tapaamiseen. Tässä näkyy myös sukupuoliroolien tietynlainen perinteinen esittäminen: mies on se, joka piirittää naista ja onnistuu imartelulla ja mielistelyllä valloittamaan tämän.

Ensimmäisen kokoelman novelli Kaksoiskasvettuma jäi lyhykäisyydestään huolimatta parhaiten ja vahvimpana mieleeni. Kaksoiskasvettuma koostuu lähes kokonaan keskustelusta, ja on kahden eri ääneen välinen väittely: toinen puhujista on kuin loiseläjä, kiinni ensimmäisessä. Ensimmäinen ei voi toista satuttaa satuttamalla itseään samalla. Novelli käsittelee samalla vahvasti tunteita: tunnetasolla ja kieleltään se on kenties voimakkain Kun on tunteet -kokoelman novelleista.

"Ja siten rakastaa ja kärsiä kuin minä, ei kukaan muu jaksa."

"Vaan se, joka kykenee vihaamaan, kykenee myös rakastamaan."

Maria Jotuni osoittaa lyhyillä ja toteavilla, mutta ytimekkäillä lauseillaan vahvojen tunteiden siunauksen ja kirouksen. Tunteet ovat sekä uuvuttavia, ne pystyvät hallitsemaan ihmistä ja viemään tämän voimat: toisaalta taas tunteet antavat kyvyn sekä rakastaa että vihata syvästi. Itse tulkitsin Kaksoiskasvettuman olevan ihmisen sisäisen kamppailun kuvaus: toinen äänistä kuvastaa ihmisen tunteita, niistä aiheutuvaa syvää tuskaa mutta myös onnea. Toinen ääni taas on järjen ääni: rationaalinen, voimakas, tunteita halveksiva. Lopussa tunteiden hallitsema ääni hakee lohdutusta, mutta "järjen ääni" torjuu tämän:

"Hän kietoi käsivartensa toisen kaulaan ja itki. Vaan toinen työnsi ne katkerana luotansa pois ja äänetön kirous liiteli hänen yhteenpuristetuilla huulillaan. Sillä hän rakasti ihmistä, tulevaisuuden täydellisempää ja valheetonta ihmistä eikä omaa heikkouttansa eikä tuhatkertaisia tuskiansa."

Vaikka tulkitsinkin novellin pääasiallisesti ihmisen sisäiseksi järjen ja tunteen valtataisteluksi, ajattelin sen myös mahdollisesti olevan kahden erilaisen ihmisen, tunteikkaan ja rationaalisen, välinen keskustelu. Tällöin "järjen äänen", rationaalisen ihmisen, lopputoteamus heijastelisi sitä, kuinka hän toisessa ihmisessä näkee omat tukahdutetut tunteensa, eikä näitä "heikkouksiaan" tahdo nähdä. Kaksoiskasvettuma-novellissa on siis tietynlainen järjen voitto tunteista, vaikka loppu kuvastaakin kylmän rationaalisuuden harhakuvitelmaa siitä, että tunteet ovat heikkouksia. Novellissa Veripäivänä tunteet taas ottavat ylivallan: tunteiden vallassa oleva ihminen antaa tunteidensa mennä oikean ja väärän ylitse.

Pidin myös novellista Elämän sisältö. Vanhapiikaneidit Sofia ja Eriika asuvat kolmistaan piikansa Fiinan kanssa. Asiat mutkistuvat, kun Fiina menee naimisiin ja saa pojan. Novellin lähtöasetelmissa Sofia ja Eriika pitävät itseään parempina ihmisinä korkeamman yhteiskuntaluokka-asemansa tähden, mutta lopulta he Fiinan lapsen kautta oppivat tuntemaan elämän todellisen sisällön ja ilon. Tämä muutos näkyy myös mielenkiintoisesti tekstillisesti: Fiina on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella, fiinana, kunnes neidit viimein ymmärtävät elämän todellisen sisällön ja Fiinan olevan todellisuudessa yhtä arvokas ihminen kuin hekin ovat.

Kun on tunteet -kokoelman novellit käsittelevät erilaisia tunteita: monet keskittyvät kuvaamaan rakkautta, mutta kokoelmaan mahtuu myös novelleja, jotka käsittelevät myös muita tunteita. Esimerkkinä näistä on Tahvo Tuomainen, joka käsittelee itsekkyyttä ja ahneutta sekä pitää sisällään myös hahmojen välisiä valtataisteluita.

Tyttö ruusutarhassa -kokoelma jatkaa samoja teemoja kuin Kun on tunteet. Kokoelman novelleissa käydään valtataisteluita niin naisten kuin miestenkin välillä, ja tunteet ovat yhtä vahvoja kuin Kun on tunteet -kokoelmassakin. Novellikokoelmasta mieleeni jäivät erityisesti novellit Onnellinen Heliina, Käärme paratiisissa ja Tyttö ruusutarhassa.

Onnellinen Heliina oli mielestäni mielenkiintoinen novelli jo siksikin, että se oli kirjoitettu kirjemuodossa, sisarusten vuoropuheluna. Novellissa näkyy selkeästi paitsi sisarten välisten elinympyröiden erot, myös sisarten, Heliinan ja Karliinan, välinen ystävyys ja luottamus. Novellissa näkyy selkeästi maaseudun ja kaupungin ero: Karliina on päättänyt jäädä maalle, Heliina taas lähtee kaupunkiin paremman elämän toivossa. Heliina pyrkii omasta säädystään ylöspäin, tahtoen itse vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Onnellisessa Heliinassa näkyy myös järjen ja tunteen välinen taistelu: Karliina varoittaa Heliinaa unohtamasta järkeään ja sotkemasta rakkautta naima-asioihin, mutta Heliina toimii silti tunteidensa mukaan.

Käärme paratiisissa käsittelee ensisijaisesti naisten välisiä valtataisteluja. Suutari Lettunen vaimoineen sekä maalari Hottinen vaimoineen asuvat samassa talossa, mutta riidatta eivät pariskunnat selviä: rouva Lettunen pitää itseään rouva Hottista parempana, ja tämäkös Hottiskaa ärsyttää. Rouvat käyvät siis keskenään omaa taisteluaan, kunnes pakkaa sekoittamaan ilmestyy Lettusten kotiapulainen Hilta. Rouva Hottinen yllyttää Hiltaa "narraamaan" suutari Lettusen itselleen, ja herra Lettunen tietysti lankeaa loveen. Suunnitelma kuitenkin kääntyy päälaelleen Hiltan muutettua mielensä ja iskettyä silmänsä herra Hottiseen. Valtataisteluita käydään siis niin rouvien kesken kuin Lettuskan ja Hottiskan sekä Hiltan välillä. Käärme paratiisissa on kenties Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa -kokoelmien humoristisin novelli: juonenkäänteet ovat suorastaan hulvattomia, ja pilkka tosiaankin osuu omaan nilkkaan. Mielenkiintoista tässä novellissa oli myös se, naishahmot olivat niin itsenäisiä ja vahvoja: herrat Hottinen ja Lettunen ovat vain lähinnä selkärangattomia statisteja näyttämöllä, jota naiset hallitsevat.

Molemmista kokoelmista suosikkinovellikseni jäi lopulta Tyttö ruusutarhassa -kokoelman niminovelli. Tyttö ruusutarhassa käsittelee sisarusten välistä kilpailua vallasta ja rakkaudesta, mutta tekee sen paljon hillitymmin kuin esimerkiksi novelli Käärme paratiisissa. Tyttö ruusutarhassa on kokoelman novelleista rauhallisin ja kuvailevin: ruusu toistuu novellissa metaforana. Novelli kuvaa kuolevan sisaren ajatuksia elämästään. Taustalla on vanhempi sisar, joka vei itselleen nuoremman sisarensa sulhasen. Kuoleva sisar tahtoo kuitenkin sovittaa vanhan ristiriidan, muistellessaan samalla nuoruuttaan ja toivoessaan pääsevänsä pois. Tyttö ruusutarhassa on kaunis novelli kuolemaan valmistautumisesta. Kielellisesti se on myös Jotunin novelleista kenties kaunein ja lyyrisin; novellin herkkä ja hauras tunnelma sopii hyvin sen aiheeseen.

Kirjoittajana Maria Jotuni ilmaisee paljon hahmojen välisellä kanssakäymisellä ja dialogeilla. Novellit ovat usein keskustelupainotteisia, eikä Jotuni tuhlaile sanoja turhaan kuvailuun tai maalailuun: yksittäiset novellit ovat ytimekkäitä ja vahvoja. Jotuni keskittyy olennaiseen: kuvaamaan ihmisen sisäistä ajatusmaailmaa ja erityisesti naista ja tämän elämänpiiriä ja valintoja. Yhteisniteen esipuheen kirjoittanut Irmeli Niemi toteaa, että Maria Jotuni "itse on sanonut, että hän oikeastaan kuvaa teoksen kaikissa novelleissa samaa naista; eri-ikäisenä, eri tilanteissa, eri ympäristössä ja erilaisin äänenpainoin". Jotunin naishahmot ovat monipuolisia ja vahvoja naisia, jotka pääsääntöisesti ohjailevat itse omaa kohtaloaan ja onneaan. Vaikka en oikeastaan pitänyt kuin muutamasta novellista, pidin molempia novellikokoelmia hyvin mielenkiintoisina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti