torstai 24. tammikuuta 2013

Agnes kotiopettajatar

Kirjoittaja: Anne Brontë
Suomentaja: Kaarina Ruohtula
Julkaistu: 1847 (suomennos 1971)
Alkuperäinen nimi: Agnes Grey
Kustantaja: Karisto
Sivumäärä: 293

Agnes Grey on köyhän maalaispapin nuorempi tytär. Halutessaan sekä auttaa vanhempiaan että itsenäistyä, Agnes lähtee kotiopettajattareksi. Ollessaan kotiopettajattarena sekä Bloomfieldin että Murrayn perheissä Agnes huomaa, ettei kotiopettajattaren elämä ole aina helppoa. Onneksi Agneksella on ilonaan salainen ihastus apulaispappi Edward Westoniin ja ystävyyssuhteet läheisen kylän asukkaiden kanssa.

Anne Brontën esikoisromaani Agnes kotiopettajatar on päällisin puolin yksinkertainen, osin kirjailijan omiin kokemuksiin pohjautuva teos kotiopettajattaren usein ankeastakin elämästä 1800-luvun Iso-Britanniassa. Anne Brontën kirja eroaa sisartensa Emilyn ja Charlotten teoksista huomattavasti, vaikka sisarukset kirjoittivatkin romaanejaan samaan aikaan, samoissa puitteissa. Anne Brontën teos jakaa Charlotten Kotiopettajattaren romaanin kanssa saman aihepiirin, mutta siinä missä Charlotte on kirjoittanut jännittävämmän ja tapahtumarikkaamman tarinan, tyytyy Anne kuvaamaan todenmukaisesti kotiopettajattaren yksinkertaista elämää, lisäten ainoastaan rakkaustarinan kertomukseensa. Vaikka Anne Brontë lieneekin sisaruksista vähiten tunnettu, pidin silti kovasti Agnes kotiopettajattaresta.

Vaikka Agnes kotiopettajatar onkin sekä tapahtumallisesti että kielellisesti yksinkertainen ja pelkistetty, välittyy siitä silti hyvin mielenkiintoinen kuva kotiopettajattaren ja nuoren, köyhän naisen elämästä ja vaihtoehdoista viktoriaanisen ajan Englannissa. Anne Brontë käsittelee teoksessaan niin naisen pyrkimystä itsenäisyyteen kuin luokkayhteiskuntaakin. Agnes kotiopettajatar on myös omalla tavallaan hyvin moraalinen kirja, korostaen uskonnon ja oikean ja hyvän elämän merkitystä.

Mielestäni kirjan yksi kiintoisimmista aspekteista onkin Agneksen pyrkimys itsenäisyyteen ja Brontën tapa käsitellä sitä. Vaikka omalla tavallaan Agneksella on voimakas halu "lähteä maailmalle; aloittaa uusi elämä; toimia itsenäisesti; kokeilla piileviä kykyjään; ansaita oma elatuksensa ja hieman sen ylikin", pitää hän silti pyrkimystään jollain tapaa itsekkäänä, todeten ettei ole läpeensä hyvä ja epäitsekäs tytär, jonka ainoana motiivina on auttaa taloudellisesti vanhempiaan ja keventää heidän taakkaansa. Agneksen hahmossa näkyy osittain Anne Brontën oma halu itsenäistyä, mutta tässä vastakkainasettelussa näkyy myös viktoriaanisen ajan  naisen rajoitetut mahdollisuudet ja osittain jopa naisen itsenäisyyden ja taloudellisen riippumattomuuden paheksuminen. Naisen riippuvuus toisista ja itsenäisyyden puute näkyy myös Agneksen ja apulaispappi Westonin rakkaustarinassa: Agnes ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa Westonin puhuvan: itse hän ei voi edes vihjata tunteistaan rikkomatta säädyllisyyden rajoja.

Agnes on myös hahmona mielenkiintoinen. Toisaalta hän on hyvin voimakastahtoinen ja hänellä on vahvat mielipiteet ja periaatteet, jotka kestävät horjumatta monet koettelemukset. Toisaalta hän on hyvin alistuvainen ja miellyttämisenhaluinen: hänellä on tarve tulla hyväksytyksi ja tekeekin kaikkensa ollakseen toisille mieliksi. Anne Brontë käsitteleekin luokkayhteiskuntaa Agneksen kokemuksien ja alistumisen kautta: kotiopettajattarena Agnes Grey on aatelisille työnantajilleen ja oppilailleen alamainen. Molemmissa perheissä Agnesta kohdellaankin alempiarvoisena ja huonompana, vähäisenä palvelijana huolimatta tämän suuresta vastuusta. Agnes kuvaakin oppilaitaan, varsinkin Murrayn nuoria neitejä, hyvin ajattelemattomiksi mitä luokkajaotteluun tulee. Neidit "ajattelivat, että koska mökkiläiset olivat köyhiä ja oppimattomia, heidän täytyi olla typeriä ja karkeita". Agnes vastustaa tätä ajattelutapaa, ja pitää sitä vastenmielisenä. Anne Brontë kuvaa siis teoksessaan samantyylisiä assosiaatioita yhteiskuntaluokkien suhteen kuin Emily romaanissaan Humiseva harju, mutta toisin kuin Emily, ei tyydy ainoastaan kuvaamaan sitä vaan myös kyseenalaistaa sen päähenkilönsä Agneksen kautta.

Uskonto ja moraalisuus näyttelevät myös keskeistä roolia Agnes kotiopettajattaressa. Agnes kuvataan hyvänä ja oikeaan pyrkivänä ihmisenä, jonka vastakohtana on neiti Rosalie Murray, joka kevytmielisesti keimailee useammalle miehelle sekä tekee huikentelevaisuuttaan virheen naima-asioissa. Romaanilla on tässä kohden paljon yhtäläisyyksiä Jane Austenin Kasvattitytön tarinan kanssa: molemmissa hyvä ja hurskas, mutta vaatimaton päähenkilö kohtaa vastakohdan varakkaammassa ja paremmassa asemassa olevassa, mutta turhamaisessa ja elämän tärkeimmät asiat laiminlyövässä neidissä. Samoin kirjassa seurakunnan tekopyhä kirkkoherra Hatfield on kontrastina Agneksen rakkaudenkohteen Edward Westonin aidolle uskolle ja pyrkimykselle hyvään. Kirjassa on myös hyvin moraaliseksi tulkittava loppuratkaisu: vaatimattomuus ja pyrkimys hyvään tuovat lopulta onnen, kuten Agneksen ja Edwardin tapauksessa, kun taas ahneus ja korkeampien päämäärien hylkääminen aiheuttaa onnettomuutta.

Huolimatta moraalisuudestaan ja näennäisestä yksinkertaisuudestaan pidin Agnes kotiopettajattaresta kovin paljon. Minusta oli myös mielenkiintoista verrata Anne Brontën romaania sisarten, Emilyn ja Charlotten, teoksiin. Kuten myös esipuheen kirjoittanut Kaarina Ruohtula toteaa, siinä missä Emily kutoo mielikuvitustaan käyttäen rajun rakkaustarinan ja Charlotte kuvaa kielellisesti kauniisti kotiopettajattaren elämää omassa kirjassaan, on Anne Brontën teos vaatimaton ja todenmukainen kuvaus arkielämästä, vailla epärealistisia tai siloiteltuja tapahtumia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti