keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Bridget Jones's Diary

Kirjoittaja: Helen Fielding
Julkaistu: 1996
Kustantaja: Picador
Sivumäärä: 310

Bridget Jones on yli kolmekymppinen, kustannusalalla työskentelevä sinkku, joka päättää tammikuun ensimmäisenä päivänä tehdä muutoksen. Laihduttaa, vähentää alkoholinkäyttöä, lopettaa tupakanpolton ja löytää mukavan poikaystävän. Aluksi vuosi tuntuu alkavan hyvin: Bridget ryhtyy flirttailevaan ja epämääräiseen suhteeseen pomonsa Daniel Cleaven kanssa, mutta pakkaa sekoittavat ihmisoikeusjuristi Mark Darcy, Bridgetin ystävien Juden, Sharonin ja Tomin kuviot sekä Bridgetin vanhempien rakoileva suhde.

Bridget Jones's Diary on oikeastaan ensimmäinen chick lit -kirja jonka olen lukenut. Hömppää ei oikeastaan tule luettua kovin paljon, kevyempää lukemista etsiessäni suosin lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Päätin kuitenkin tarttua Bridget Jones's Diaryyn kun se sattui silmiin, ja onhan teos kiistatta yksi chick litin kuuluisimmista edustajista.

Bridget Jones's Diary on nimensä mukaisesti kirjoitettu päiväkirjamuodossa. Bridget purkaa elämäänsä, sen hyviä ja pahoja hetkiä, päiväkirjaansa, jota kirjoittaa usein hyvin humoristisella otteella. Bridget myös lisää painonsa, juodut alkoholiannokset, poltetut tupakat ja syödyt kalorit.

"9 st, alcohol units 5 (drowning sorrows), cigarettes 23 (fumigating sorrows), calories 3856 (smothering sorrows in fat-duvet)."

Varsinkin ikilaihdutusta on kuvattu kirjassa hyvin ironisesti ja humoristisesti. Bridget muun muassa ahmii valtavat määrät herkkuja päästäkseen niistä eroon: huomenna aloitetaan puhtaalta pöydältä! Lopulta Bridget onnistuu laihduttamaan ja pääsee tavoitteeseensa, mutta lopputulos ei ole aivan niin onnistunut. Bridgetin ystävien mielestä hän näyttää väsyneeltä ja vaisulta, ja kuten Tom toteaa, "I think you [Bridget] looked better before, hon." Huolimatta teoksensa keveydestä Helen Fielding ujuttaa kuitenkin mukaan tärkeän ajatuksen siitä, ettei fanaattisuus painon suhteen ole hyvästä eikä tietty hoikkuus tarkoita automaattisesti sitä, että on kaunis.

Samoin Bridget tuntee myös tarvetta panostaa muuhun ulkonäköönsä:

"Being a woman... there is so much... to be done: legs to be waxed, underarms shaved, eyebrows plucked, feet pumiced, skin exfoliated and moisturized, spots cleansed, roots dyed, eyelashes tinted, nails filed, cellulite massaged, stomach muscles exercised."

Bridget tuntee velvollisuudekseen olla hyvännäköinen ja noudattaa kauneusrutiineja. Tämän hän tekee myös kelvatakseen miehille, ja tunteekin häpeää siitä, että on jo yli kolmekymppinen, mutta ei vieläkään naimisissa. Poikaystävän löytämisen vaikeutta kuvataan myös kirjassa huumorilla: Bridgetin ystävät antavat toinen toistaan ristiriitaisempia vinkkejä kuinka Bridgetin tulisi voittaa omakseen epäluotettava ja edestakaisin seilaava Daniel Cleave.

Bridget Jones's Diary oli oikeastaan vain hassua hömppää, jonka keskiössä on Bridgetin kamppailu poikaystävän saamiseksi ja kilojen vähentämiseksi. Koko kirja oli kirjoitettu hyvin ironisella ja humoristisella otteella, mutta tästä huolimatta Helen Fielding on lisännyt kirjaansa myös hieman ajatustakin. Omaan makuuni  kirja alkoi kyllä käydä tylsäksi sadan ensimmäisen sivun jälkeen: tuntui, että kirja toisti itseään ja alussa hauskuuttanut kirjoitustyyli alkoi tuntua itseään toistavalta ja puuduttavalta. Bridget Jones's Diary oli tästä huolimatta ihan kelpoisa lajinsa edustaja, vaikka se ei erityisemmin sykähdyttänytkään.

2 kommenttia:

  1. Ihana Bridget Jones! Minulla on jo aikaa Bridgeteistä, mutta yhä vain pidän molempia kirjoja genrensä ehdottomina kuningatarehdokkaina. Harmi, että Fielding ei juurikaan ole muuta kirjoittanut; Olivia Joules ei hirveästi kyllä iskenyt. Ehkä hän on kahden kirjan nainen. =D (Wikistä juuri kurkkasin, että Bridgetistä olisikin tulossa kolmas osa tänä vuonna, jee.=D)

    VastaaPoista
  2. Minä itseasiassa pidin elokuvasta paljon! :D Hömppä ja chick flickit iskevät visuaalisessa muodossa paremmin kuin kirjoina, mutta ei tämä huonokaan ollut!

    VastaaPoista