lauantai 12. tammikuuta 2013

Karjalan kruunu

Kirjoittaja: Kaari Utrio
Julkaistu: 1978
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 339

Anna Eilifintytär naitetaan ainoastaan 12-vuotiaana Haukan sukuun. Annan puoliso on jähmeä Halvast Haukka, joka haaveilee ritariudesta, ihailee marski Tyrgils Knutssonista eikä välitä lainkaan nuoresta vaimostaan. Halvastin äiti, domina Barbara Catillana hallitsee Haukan kauppahuonetta. Annan käly, Beatrix, on puolestaan naitettu itseään 37 vuotta vanhemmalle leskelle, jonka lapset ovat Beatrixia vanhempia. Beatrix vihaa aviomiestään, ja rakastuukin katoliseen pappiin, frater Ragvaldiin, tuhoisin seurauksin. Kun Haukan kauppahuoneeseen naitetaan vielä säästeliäs Filippa Tummasilmä ja Halvast tuo ristiretkeltään Karjalasta viekkaan orjan, Fetinjan, kutistuu Annan etuoikeutettu asema vanhimpana miniänä ja määräysvalta vain muodollisuudeksi.

Kaari Utrion Karjalan kruunu seuraa Haukan suvun ja kauppahuoneen vaiheita 1200- ja 1300-lukujen taitteessa. Kirjailija kuvaa teoksessaan Suomen ritariajan historiaa todellisten historiallisten henkilöiden ja tarkkojen yksityiskohtien kautta.

Karjalan kruunu oli erittäin mielenkiintoinen ja tavallaan myös hyvin raadollinen kirja. Ritariajan todellisuus näyttäytyy raskaana ja vaikeana, hahmot ponnistelevat selviytyäkseen ja suurin osa heistä on onnettomia. Muun muassa naimisiinmeno on ainoastaan kauppaa: vanhemmat sopivat tyttäriensä naittamisista, ja vaimon kelpoisuus arvioidaan myötäjäisten ja mahdollisen perinnön mukaan. Avioliitossakin vaimon tehtävänä on synnyttää perillisiä ja olla miehelleen kuuliainen. Vaimo on miehensä omaisuutta, tämän holhouksen alainen.

Kirjassa oli kuitenkin mielenkiintoista, kuinka Utrio kuvaa myös ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvien naisten valtaa. Muun muassa Anna Eilifintyttären käly, domina Beatrix, Turun pormestarin vaimo, käyttäytyy väkivaltaisesti ja komentelee miehensä ollessa poissa, sillä talon emäntänä hänellä on siihen oikeus. Samoin domina Barbara Catillana Haukan kauppahuoneen päämiehenä on yksi esimerkki Kaari Utrion vahvoista ja itsenäisiä päätöksiä tekevistä naishahmoista.

Kuitenkaan Barbara Catillana ei ole ainoa vahva naishahmo. Yksi heistä on Fetinja, Karjalasta tuotu orjatar, joka viekkaudella pääsee nousemaan yhteiskuntaluokituksen ylimmille portaille asti. Yhteistä sekä Barbara Catillanalle että Fetinjalle on se, että he käyttävät omaa älyään edetäkseen elämässään, eivätkä luota muihin avuihin, kuten ulkonäköön tai asemaansa Barbara Catillanan tapauksessa.

Yksi kirjan väkivaltaisimmista ja raaimmista aspekteista on kuvaus katolilaisten ja ritarien ristiretkistä ortodoksiseen Karjalaan. Ritarit ryöväävät, raiskaavat ja polttavat asukkaita elävältä: kaikki Jumalan nimessä. Todellisuudessa suurin osa ritareista ja kirkon palveluksessa olevista henkilöistä haluaa ainoastaan maallista mainetta ja mammonaa. Utrio on kuitenkin kuvannut myös aitoa myötätuntoa muun muassa veli Vimundin hahmon kautta, joka ei hyväksy karjalalaisten raakaa pahoinpitelyä.

Karjalan kruunu oli kiintoisa lukukokemus. Pidin siitä, että kirjassa ei ollut selkeää päähenkilöä, vaan Utrio antaa äänen kohtalaisen tasapuolisesti erilaisille ja eri yhteiskuntaluokista tuleville henkilöille: teoksessa seurataan esimerkiksi papin, kauppiaan, orjan ja ritarin elämää ja mukana on sekä nais- että miesnäkökulmaa. Vaikka suurin osa kirjan hahmoista olikin onnettomia ja kärsi kirjan aikana, oli sen lopetus mielestäni kaunis ja toivoa täynnä.

2 kommenttia:

  1. Kaari Utrio ei koskaan oikein ole minua kiinnostanut, vaikka muuten historialliset romaanit kiinnostavat. Mielenkiintoinen postaus. Mukavaa aikamatkan jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Eiköhän niitä tule luettua vuoden varrella :) Kaari Utrion tuotannosta pidän kyllä enemmän hänen 1800-luvulle sijoittuvista romaaneistaan, mutta nämä ritariajankin kuvaukset ovat ihan mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista