perjantai 18. tammikuuta 2013

Lumen aarteet

Kirjoittaja: Patricia St. John
Suomentaja: Rauno Luoto
Julkaistu: 1950 (suomennos 1966)
Alkuperäinen nimi: Treasures of the Snow
Kustantaja: Päivä
Sivumäärä: 216

Annette Burnier on seitsenvuotias, kun hänen äitinsä kuolee jouluaattona synnytettyään pienen pojan. Danielista, Annetten veljestä, tulee nyt tytön oma vauva, ja yhdessä isänsä ja isoäitinsä kanssa Annette pitääkin pienestä veljestään erinomaista huolta. Perhe asuu lähellä pientä kylää Sveitsin Alpeilla. Yksinäinen Lucien Morel, Annetten naapuri ja ikätoveri, joutuu kuitenkin riitaan Annetten kanssa, ja päättää kostaa Danille sisaren ilkeyden. Danista tulee raajarikko, ja onnettomuudesta alkaa pitkä vihanpito Annetten ja Lucienin välillä.

Lumen aarteet on Patricia St. Johnin toinen teos. Kirjan teema on anteeksianto, jota käsitellään kristillisen uskon kautta. Vaikka anteeksianto onkin kirjan pääosassa, Lumen aarteet on myös juoneltaan jännittävä ja yllätyksellinen lastenkirja.

Patricia St. John käyttää kirjassaan yksinkertaista perusasetelmaa: tapahtuu rikkomus, katumus, sovitus ja viimein lopullinen anteeksianto. Lumen aarteet käsittelee erityisesti Annetten vihaa ja inhoa Lucienia kohtaan: Annette ei kykene olemaan todella iloinen halutessaan kostaa ja aiheuttaa Lucienille niin paljon kärsimystä kuin suinkin. Lopulta Annette kuitenkin ymmärtää anteeksiannon merkityksen sekä itselleen että Lucienille, ja entisistä vihamiehistä tulee ystävät.

Toinen kirjassa käsitelty teema on katumus ja rikkomuksen sovittaminen. Lucien ei aiheuta Danin raajarikkoisuutta tahallaan, vaan se on vahinko, seurausta pelkästä häijystä kiusanteosta. Onnettomuuden takia koko kylä alkaa hylkiä Lucienia, ja niin Lucien saa maksaa katkerasti rikkomuksestaan. Lopulta Lucien kuitenkin ymmärtää, että tärkeämpää on rakastaa kuin tulla rakastetuksi.

Lumen aarteet oli oikeastaan nopea nostalgiamatka takaisin lapsuuteen. Ihastuin lapsena idylliseen kuvaukseen yksinkertaisesta elämästä Alpeilla, ja se jaksaa viehättää vieläkin.

3 kommenttia:

  1. Oi, nostalgista! Luin lapsena kaikki kirjailijan suomennokset <3

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja on kerrassaan ihastuttava ja siitä tehty elokuvakin ihan hienosti tehty. Pidän St,Johnin kirjoista muutenkin.

    VastaaPoista
  3. Tämä on itseasiassa ainut St. Johnin kirja, jonka olen lukenut. Elokuvaakaan tästä ei ole tullut katsottua. Jostain syystä tämä ainokainen kirja löytyy meiltä, ja se on sitten tullut luettua :D

    VastaaPoista