tiistai 15. tammikuuta 2013

Sattumuksia Brooklynissa

Kirjoittaja: Paul Auster
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Julkaistu: 2005 (suomennos 2008)
Alkuperäinen nimi: The Brooklyn Follies
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 363

Nathan Glass on kuusikymppinen, eläköitynyt vakuutusasiamies ja ex-keuhkosyöpäpotilas. Nathanin avioliitto on säpäleinä, välit tyttäreen poikki ja edesmenneen sisarensa lapsista Nathan ei ole kuullut vuosiin yhtään mitään. Nathan päättää siis odottaa kuolemaa, mutta kaikki muuttuu kun hän törmää yllättäen sisarenpoikaansa Tomiin kirjakaupassa. Yhteensattuman johdosta Nathan tutustuu moniin värikkäisiin henkilöihin, kuten Harry Dunkel-Brightmaniin, Nancy Mazzucchelliin, Honey Chowderiin sekä sisarentyttärensä tyttäreen Lucyyn, joka kieltäytyy puhumasta...

Oraakkeliyön fiaskon jälkeen päätin antaa Paul Austerille vielä toisen mahdollisuuden, mutta valitettavasti jouduin pettymään jälleen. Sattumuksia Brooklynissa oli kuitenkin hieman positiivisempi lukukokemus kuin Oraakkeliyö, mutta en silti vakuuttunut. Ehkäpä Paul Auster ei vain ole minua varten.

Lukiessani kirjaa tuntui, että Auster toistaa Oraakkeliyössä tekemänsä virheet. Kuten myös Oraakkeliyössä, tapahtumat tuntuvat aivan liian epäuskottavilta, hahmot jäivät pintapuolisiksi ja epäuskottaviksi hekin. Sattumuksia Brooklynissa noudattaa Austerin jo Oraakkeliyöstä tuttua kaavaa: näennäisesti sattuman aiheuttamista tapauksista syntyykin jotain hyvää, ja sattumuksien ketjulla voidaan nähdä selkeä päämäärä. Samoin kuin aiemmassa teoksessaan, Auster on lisännyt myös tähän kirjaan aivan liikaa turhia seksuaalissävytteisiä kohtauksia.

Sattumuksia Brooklynissa oli kuitenkin siinä mielessä positiivinen lukukokemus, että se oli koherentimpi ja selkeämpi kuin Oraakkeliyö. Tässä teoksessa Auster ei käytä päällekkäistä tarinankertojatyyliään, vaan tyytyy kertomaan tarinan yksinkertaisesti loogisessa aikajärjestyksessä. Aikajärjestyksen rikkovat vain hahmojen kertomukset menneisyydestä sekä Nathanin muistelot, mutta näitä oli huomattavasti helpompi seurata kuin Oraakkeliyön juonien mielivaltaista loikkimista.

Kaiken kaikkiaan Sattumuksia Brooklynissa ei edelleenkään vakuuttanut minua Paul Austerista. Osin tähän vaikutti kenties samankaltaisuus Oraakkeliyön kanssa, osittain myös se, etten oikeastaan pidä Austerin kirjoitustyylistä. Paul Auster kikkailee mielestäni ilmauksilla liikaa, mikä johtaa kielen epäluontevuuteen sekä alkaa vaikuttaa lukijan silmässä tekonokkelalta. Sattumuksia Brooklynissa oli silti välttävä ja helppolukuinen kirja, vaikka en siitä pitänytkään.

9 kommenttia:

  1. Ainuttakaan Austerin kirjaa lukematta minäkin aloin jo kuvitella, ettei hän olisi minua varten, mutta sitten luin tämän kirjan ja ihastuin. Oli kuitenkin virkistävää lukea erilainen mielipide kirjasta, useimmat muut tuntuvat pitäneen siitä. Oletko muuten lukenut John Irvingiä? Tuli vain mieleen, en välttämättä suosittelisi hänen kirjojaan sinulle ainakaan tämän perusteella. :)

    VastaaPoista
  2. Kun aloitin tätä kirjsa se vaikutti superhuonolta ja masentavalta. Onneksi alun jälkeen tapahtuu tuo käänne ja kirja muuttuu täysillä. Minä puolestani suorastaan ihastuin kirjan sympaattisiin hahmoihin (taidan vieläkin kuvitella että he käppäilevät Brooklynissä). Austerin Näkymättömästä en puolestani pitänyt. Auster ja hänen kirjansa jakavat tehokkaasti mielipiteet.

    VastaaPoista
  3. Minä taas olen aikamoinen auster -fani (neljän kirjan perusteella). Uusin Talvipäiväkirja oli mielestäni aivan ihana! Ehkä sinulle en sitä kuitenkaan suosittelisi, jos et hänen tyylistään pidä :).

    VastaaPoista
  4. Oi mikä kirjoitusvirhe: kirjoitin Austerin pienellä!

    VastaaPoista
  5. Tuntuu, että olen joku outolintu kun Austerin kirjat eivät sovi makuuni ollenkaan ja subjektiivinen mielipiteeni on, että ne ovat jopa huonoja :D En ole oikeastaan törmännyt blogeissa yhteenkään negatiiviseen arvosteluun Austerista, vaikka niitäkin varmasti on. Auster on kyllä sen tyylinen kirjailija, että hänestä joko pitää tai ei pidä.

    VastaaPoista
  6. Tämä oli minulle ensimmäinen Austerin kirja, joka kolahti. Olin ihmetellyt kirjailijan ympärillä käytävää suhinaa. Pidin tämän kirjan henkilöistä. Kirjan päättymisen jälkeen oli ikävä Brooklyniin, jonka koin vahvasti yhdeksi kirjan keskeisimmistä henkilöistä.

    Sittemmin Austerin kirjoista ovat vaikutuksen tehneet erityisesti Näkymätön ja hiljattain ilmestynyt Talvipäiväkirja. Pidin myös paljon parjatusta Sunset Parkista, joka sai minut eksymään Google-earthin avulla Brooklynin kaduille.

    Mutta näinhän se on: ei kaikkia viehätä samat asiat, eikä ole tarviskaan. On kiinnostavaa, miten eri tavoilla kirjan voi kokea.

    VastaaPoista
  7. Talvipäiväkirjaa olen kuullut kehuttavan, mutta taidan silti jättää välistä... Onhan Oraakkeliyötä ja Sattumuksia Brooklynissakin kehuttu, vaikka niistäkään en nyt sattunut pitämään.

    VastaaPoista
  8. Et ole outolintu, en minäkään välitä puolentoista kirjan perusteella. Kesällä jätin kesken tylsän ja sekavan New York trilogian, ja vastikään luin tämän Sattumus-jutun, joka oli kyllä huomattavasti positiivisempi kokemus, mutta ei millään lailla erityinen minulle kuitenkaan. En tiedä, onko kauhean omahyväsitä linkitellä omaan tekstiin, mutta jos kiinnostaa tarkemmin, mitä sanoin tästä vajaa kuukausi sitten niin tässä:

    http://lukemisenkartasto.blogspot.fi/2012/12/austeria-loppuvuoden-haastekiriin.html

    VastaaPoista
  9. Ei ole omahyväistä :D Olin samaa mieltä tuosta, että vasta viime metreillä oikein tapahtui, mielestäni kirja alkoi ehkä turhankin jähmeästi verrattuna lopun tapahtumiin.

    VastaaPoista