keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tiina

Kirjoittaja: Anni Polva
Julkaistu: 1956
Kustantaja: Karisto
Sivumäärä: 135

Tiina on reipas 10-vuotias poikatyttö, joka muuttaa uuteen kerrostaloon äitinsä, isänsä ja 15-vuotiaan isoveljensä Velin kanssa. Iloinen ja puhelias Tiina ystävystyy nopeasti talon lasten - Juhan, Leilan, Kallen sekä Elvin - kanssa. Oikeudenmukainen, mutta helposti tulistuva Tiina joutuu useasti moniin kommelluksiin, mutta onnistuu kuitenkin aina pääsemään pinteestä ehjin nahoin.

Anni Polvan Tiina-kirjat olivat ala-asteen loppupuolella suosikkejani kotimaisista tyttökirjoista. Samastuin raisuun Tiinaan, joka uskoo vakaasti että "tytöt... pystyvät [siihen] mihin pojatkin, ja enempäänkin". Tiina edustaakin poikatyttömäistä hahmoa, joka ei kuitenkaan halua olla poika, vaan osoittaa käytöksellään ja teoillaan, että tytöt ovat yhtä hyviä kuin pojat.

Tiinassa yksi keskeisimmistä teemoista onkin tyttöjen ja poikien vastakkainasettelu sekä sukupuoliroolit. Vaikka perhe sekä ystävät hyväksyvät Tiinan, etenkin Tiinan äiti voivottelee toisinaan tyttärensä rämäpäisyyttä.

"Voi, varjelkoon sinun kanssasi! Millainen tyttö sinä oikein olet! Poika sinusta olisi pitänyt tulla."

Tiinan äiti kauhistelee usein Tiinan käytöstä, hän ei muun muassa pidä Tiinan tappelemistä tyttömäisenä, vaan pitää sitä ainoastaan pojille hyväksyttävänä. Tyttöjen ja poikien perinteiset roolit näkyvät Tiinassa selkeästi: esimerkiksi rusettiluisteluissa poika etsii tytön, tytöt pitävät hametta, tytöt eivät laske jyrkkää hyppyrimäkeä.

Perinteiset sukupuoliroolit näkyvät myös Tiinan perheessä. Äiti toimii kodinhengettärenä, isä työskentelee myöhään ja tuo perheelle elannon. Samoin nämä roolit näkyvät Tiinan ja Juhan tulevaisuudensuunnitelmissa:

"Sitten kun minä [Juha] tulen isoksi ja minusta tulee johtaja, minä otan sinut [Tiinan] omaksi konttoristikseni."

Kirjassa on oletuksena se, että mies on perheen pää ja elättäjä. Tiina kuitenkin haastaa osittain nämä perinteiset sukupuoliroolit. Tiina osoittaa, että tytöt todella pystyvät siihen mihin pojatkin, mutta toisaalta hyväksyy roolinsa Juhan konttoristina tulevaisuudessa. Samaten Tiinan isä edustaa hänelle viisautta, kun taas äiti on käskevämpi ja moittivampi hahmo.

Sukupuoliroolien lisäksi yksi kirjan teemoista on oikeudenmukaisuus. Tiina on luonnostaan hyvin oikeudenmukainen: hän muun muassa puolustaa Tassu-koiraa sekä kulkukissaa, jota isommat pojat rääkkäävät. Tiina on myös oikeudenmukainen itselleen: hän ei osaa pyytää anteeksi, mutta toimiessaan väärin Tiina virkkaa katumusharjoitukseksi. Tiinan poikatyttömäisyys näkyy myös siinä, ettei hän ole hyvä käsitöissä, jotka on perinteisesti katsottu naisten harrastuksiksi.

Pidin kovasti Tiinasta. Pidin kirjassa myös siitä, kuinka siinä näkyi hieman vanhahtava kieli. Tiina on ihana tyttökirja, joka oli hauska lukukokemus näin vanhempanakin.

6 kommenttia:

  1. Tulipas ihanan nostalginen olo jo tästä kannesta! Itse olin arka lapsi ja ihailin suuresti rohkeaa Tiinaa, joka muistutti sekä luonteeltaa että ulkoiselta olemukseltaan parasta ystävääni Tanjaa. Parhaiten on mieleeni jäänyt Tiina aloittaa oppikoulun, joka oli paikoin traaginenkin. Tekisipä mieli taas lukea joku Tiina!

    VastaaPoista
  2. Tiinat olivat minun suosikkejani penskana; juuri kuvassa olevalla kansilla tuli kaikki luettua ainakin kahdesti. Juuri tämän samaisen Tiinan luin aikuisiällä muutama vuosi sitten; se oli yllättävän hauska kokemus! =D

    VastaaPoista
  3. Nämä kannet ovat minunkin suosikkejani! Juurikin näitä kirjoja on tullut luettua useampikin, taitaa kotona olla tällä hetkellä ainoastaan tämä ja Tiinaa tarvitaan.

    Yksi suosikkini Tiinoista oli juurikin tuo Tiinaa tarvitaan sekä sarjan viimeinen, Taitaa olla rakkautta, Tiina!

    Nämä ovat niin nopealukuisiakin, että koko sarjakin tulisi luettua hyvin äkkiä.

    VastaaPoista
  4. Minäkin ilmoittaudun Tiina-joukkoihin ;) Lapsena tuli näitä luettuja ja nimenomaan noilla kansilla. Pitäisi lukea uudelleen näin aikuisiällä, nythän minulla on menossa nostalgiamatka Enid Blytonin Viisikoiden parissa.

    VastaaPoista
  5. Anni Polvan Tiina-kirjat on minulle elämää suurempia kirjoja. Niiden parissa viihtyi ja uuden Tiina-kirjan ilmestyttyä siihen tarttui innokkaana. Tämäkin on sarja, joka pitäisi lukea uudelleen alusta alkaen.

    VastaaPoista
  6. Villasukka: Viisikotkin ovat ihania! :D Nekin löytyvät (alati pitenevältä) lukulistaltani, jospa joskus ehtisin ihan lukeakin.

    Aino: Itse olen sen verran nuori, että uusien Tiina-kirjojen ilmestymistä ei ole tullut odotettua. Samastun kyllä tuohon odottamiseen, muutama vuosi sitten odotin aina uutta Potteria kuin kuuta nousevaa. :D

    VastaaPoista