keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Anna Karenina

Kirjoittaja: Leo Tolstoi
Suomentaja: Eino Kalima
Julkaistu: 1877 (suomennos 1911)
Alkuperäinen nimi: Анна Каренина (Anna Karenina)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 921

Anna Arkadjevna Karenina matkustaa Pietarista Moskovaan veljensä Stepan Arkadjevitš Oblonskin, "Stivan", luokse. Oblonskin perheessä vallitsee kaaos: Stiva on pettänyt vaimoaan Darja Aleksandrovnaa perheen kotiopettajattaren kanssa, ja nyt Darja Aleksandrovna, "Dolly", uhkaa lähteä lapsineen takaisin vanhempiensa luokse ja jättää miehensä. Samaan aikaan Dollyn nuorempi sisar,  18-vuotias Jekaterina Aleksandrovna Stšerbatskaja, "Kitty", antaa rukkaset kosijalleen Konstantin Dmitrijevitš Levinille, uskoessaan rakastavansa kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskia. Tanssiaisissa Kitty kuitenkin joutuu kokemaan nöyryytyksen: Vronski ei ole huomaavinaankaan häntä, vaan rakastuu suin päin Anna Kareninaan. Anna on kuitenkin naimisissa Aleksei Aleksandrovitš Kareninin kanssa, mutta ryhtyy tästä huolimatta suhteeseen Vronskin kanssa.

Anna Karenina on Leo Tolstoin romaani, joka kertoo useamman venäläisen aristokraattiperheen tarinan. Kirjan keskeinen teema on rakkaus, jota käsitellään Anna Karenina ja kreivi Vronskin tuhoavan, traagisen rakkaustarinan sekä Kittyn ja Levinin onnellisemman kohtalon kautta. Vaikka rakkaus onkin Anna Kareninan pääteema, käsittelee Tolstoi romaanissaan myös perhettä, uskoa ja uskontoa, yhteiskuntarakennetta sekä venäläistä aatelistoa.

Kirjan keskiössä on Anna Arkadjevna Kareninan sekä kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskin rakkaustarina. Vronski rakastuu suin päin kauniiseen ja persoonalliseen Annaan, joka hämmentyneenä omista tunteistaan lähtee saman tien takaisin miehensä luokse. Vronski kuitenkin seuraa Annaa, ja tunnustaa tälle rakkautensa. Kotiin palatessaan Anna ymmärtää, ettei voi enää tuntea samoin miestään kohtaan, ja antautuu suhteeseen Vronskin kanssa. Lopulta tilanne kärjistyy niin, että Anna jättää miehensä elääkseen Vronskin kanssa.

Annan ja Vronskin rakkaus on kuvattu kirjassa hyvin intohimoiseksi, väkeväksi rakkaudeksi. Millään muulla ei ole Annalle ja Vronskille väliä. Vronski toteaakin: "Hänen ja minun on jätettävä kaikki ja paettava jonnekin yhdessä rakkautemme kanssa." Samoin Anna suostuu elämään häpeällisessä avoliitossa langenneena naisena rakastajansa kanssa, uhraten oman yhteiskunnallisen asemansa, kunniansa sekä poikansa Serjožan, jonka huoltajuus jää isälle.

Vastoin odotuksiani, Annan ja Vronskin rakkaus ei ollut kovin uhrautuvaa, epäitsekästä ja rakentavaa, vaan pikemminkin itsekästä ja tuhoavaa. Vronski toteaakin vihaavansa Annaa, mutta rakastavansa tätä niin, ettei kykene irtautumaan tästä. Samoin Anna on sairaalloisen mustasukkainen, vaatien Vronskin jatkuvaa huomiota. Lopulta Annan ja Vronskin välinen suhde ei tuota aitoa iloa, ja on vain "synkkä, raskas rakkaus, johon... täytyi palata."

Vahvan kontrastin Annan ja Vronskin onnettomalle rakkaudelle tarjoaa Kittyn ja Levinin seesteinen, onnellinen avioliitto. Siinä missä Anna ja Vronski ovat onnellisia ennen toisiaan ja heidän rakkautensa tuo esiin molempien huonot puolet, on Kittyn ja Levinin suhteen päinvastoin: heidän avioliittonsa saa molemmat onnellisimmiksi. Lukijana näin teoksessa myös tietynlaisen moraalisen opetuksen: Annan ja Vronskin rikollinen ja häpeällinen rakkaussuhde päättyy onnettomasti, kun taas Kittyn ja Levinin kirkon vahvistama avioliitto on onnellinen.

Tolstoi käsittelee myös perhettä ja perhe-elämää romaanissaan, joskaan tämä ei ole Anna Kareninan keskeisin teema. Teoksessa kuvataan useampaa perhettä - Stšerbatskeja, Karenineja, Oblonskeja, Vronskeja sekä Levineitä. Anna Kareninan alkaakin seuraavalla lauseella:

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."

Tämä pitää paikkansa romaanin perheiden suhteen: yksikään perhe ei ole varauksettoman onnellinen, vaan jokainen on onneton omalla tavallaan. Stšerbatskien perheessä kannetaan huolta Kittyn terveydestä sekä Dollyn ongelmista oman perheensä kanssa, Oblonskeilla taas on alituisia rahahuolia. Kareninin perheessä ongelmia aiheuttaa Annan ja Vronskin suhde. Tämä suhde myös hiertää Vronskin välejä  tämän äitiin ja veljeen.

Tolstoi kuvaa myös naishahmojaan äiteinä. Sekä ruhtinatar Stšerbatskaja, Kitty, Dolly ja Anna määritellään myös äiteinä Anna Kareninassa. Varsinkin Dolly on ennen kaikkea äiti: hänen ratkaisujaan ohjaavat ensisijaisesti lasten hyvinvointi. Muun muassa tämän takia hän sietää miestään ja antaa anteeksi tämän uskottomuuden. Dollyn huolet liittyvät lähes poikkeuksetta tämän lapsiin. Samalla tavoin ruhtinatar Stšerbatskaja kantaa huolta tyttäriensä avioliitosta, ja toivoo tyttärilleen, etenkin Kittylle varakasta ja hyvässä asemassa olevaa puolisoa. Kitty puolestaan kuvataan nuorena aviovaimona, jota äitiys muuttaa. Mielestäni kuitenkin päähenkilön, Anna Kareninan, äitiyden kuvaaminen romaanissa oli kaikista mielenkiintoisinta. Anna kuvataan yhtäältä hyvänä ja huolehtivana äitinä, joka on läheinen poikansa kanssa: toisaalta hän taas jättää poikansa rakastajansa tähden. Tämä ristiriita näkyy koko teoksen ajan, sillä Anna pohtii jatkuvasti tilannettaan, ja kuinka voisi saada sekä poikansa huoltajuuden että pysyä Vronskin avovaimona.

Anna Kareninassa käsitellään myös hieman uskoa ja uskontoa, pääasiassa Levinin pohdintojen kautta. Levin on alkujaan vapaa-ajattelija, joka ei kuitenkaan pysty löytämään vastauksia kysymyksiinsä filosofiasta. Levin ei myöskään pysty täysin hyväksymään kirkon tarjoamaa uskoa ja uskonnollisuutta, ja kamppaileekin kysymystensä kanssa sekä ennen avioliittoaan että naimisiin mentyään. Vasta poikansa synnyttyä Levin ymmärtää elämän tarkoituksen, hyväksyy ihmisälyn vajavaisuuden ja saa mielenrauhan.

Kirja kuvaa myös venäläistä aatelistoa. Moskovan ja Pietarin seurapiireissä huvitukset koostuvat lähinnä vieraluista, teatterista, hevosajoista ja muista riennoista. Sivistyneistö myös pitää itseään ajan tasalla lukemalla kirjallisuutta sekä seuraamalla politiikkaa ja taiteen uusia suuntauksia. Mielenkiintoista kirjassa oli myös se, että vaikka Tolstoi kuvaa venäläisiä seurapiirejä, jää politiikan ja valtiollisten asioiden kuvaaminen sivurooliin, vaikka lähes kaikki aateliset ovat valtion palveluksessa. Anna Karenina oli tämän suhteen hyvin neutraali, eikä esimerkiksi tsaaria mainita juuri lainkaan.

Anna Kareninaa lukiessani kiinnitin myös huomiota venäläisen yhteiskunnan hyvin patriarkaaliseen rakenteeseen, jossa miehillä on huomattavasti enemmän valtaa ja vapauksia. Tämä näkyi siinä, että miehet ovat toimijoina, ja naiset ainoastaan kotirouvia, jotka vaikuttavat ainoastaan ihmissuhteiden kautta. Samaten tämän huomasi Annan ja Vronskin rakkaustarinan kautta. Siinä missä Vronski on edelleen tervetullut seurapiireihin vaikka on ottanut rakastajattaren, ei Anna ole enää kunniallinen, vaan langennut, muille aatelisrouville häpeää tuottava nainen. Annan asema on häpeällinen, kun taas Vronskin asema ei ole juurikaan muuttunut.

Leo Tolstoin teos Anna Karenina on laaja romaani, joka seuraa useamman henkilön kohtaloita, ratkaisuja ja elämäntarinoita. Teoksen laajuuden vuoksi oli välillä vaikea säilyttää keskittyminen tapahtumiin, mutta pidin tästä huolimatta kirjasta. Anna Karenina oli mielestäni hieno kirja, ja vaikka kirja ei ollutkaan niin romanttinen rakkaustarina kuin kuvittelin, oli se silti kaunis ja realistinenkin kuvaus rakkaudesta, jota ympäristö ei hyväksy.

4 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan hieno kirja, vaikkei olekaan mikään perinteinen, happy-end-rakkaustarina. :) Kannattaa muuten käydä katsomassa äskettäin tullut Anna Karenina -elokuva, jos et ole vielä nähnyt sitä!

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa luinkin Anna Kareninan nyt toistamiseen juurikin ennen kuin mennen katsomaan elokuvan!

    Huomenna olisi tarkoitus katsastaa kyseinen elokuva. :)

    VastaaPoista
  3. Lempikirjaani on taas luettu, hienoa! :)

    AK on upea kirja, ei siitä mihinkään pääse. Levinin tarina on mielestäni kuitenkin paatoksellinen, kiiltokuvamainen, kun taas Annasta piirtyy verevä, ristiriitainen ja todellinen kuva.

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin. Anna oli minusta juurikin inhimillisen ristiriitainen hahmo, eikä todellakaan mikään täydellinen hahmo kauneudestaan ja viehättävästä persoonallisuudestaan huolimatta.

    VastaaPoista