maanantai 25. helmikuuta 2013

Artemis Fowl

Kirjoittaja: Eoin Colfer
Julkaistu: 2011
Kustantaja: Puffin Books
Sivumäärä: 280
Ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 2001 Viking Pressin kustantamana.

Artemis Fowl on 12-vuotias irlantilainen rikollisnero, jonka isä on kadoksissa ja äiti vuoteenomana. Hän on saanut selville keijujen olemassaolon, ja tavoittelee nyt keijujen kultaa. Artemis sieppaa menninkäiskomisario Holly Shortin henkivartijansa Butlerin avulla, mutta kun keijujen Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonnan osasto (HAL) saa asiasta selvää ja lukitsevat Artemiksen kodin, Fowl Manorin, ajan ulkopuolelle, joutuu Artemiksen suunnitelma koetukselle...

Eoin Colferin Artemis Fowl on sekoitus tieteiskirjallisuutta ja fantasiaa. Artemis saa tietää yliluonnollisiksi uskottujen taruolentojen olemassaolon: maan alla asuu niin keijukaisia ja maahisia kuin peikkoja ja kääpiöitäkin. Keijut ovat paenneet maan alle ihmiskunnan uhan alla. Keijuilla on käytössään paitsi oma taikuutensa, myös huippuedistynyttä tekniikkaa.

Parasta kirjassa olivat mielestäni henkilöhahmot. Pidin erityisesti kentaurinero Foalysta, joka on sarkastinen, mutta älykäs hahmo. Foaly on omasta mielestään aliarvostettu nero, ja pitää itseään korvaamattomana kehittämänsä tekniikan ainoana tuntijana. Foalyn sarkastinen luonne kävi hyvin ilmi kirjasta, vaikka Foaly ei päähenkilö ollutkaan.

Artemis on päähenkilönä mukavan virkistävä: 12-vuotiaat päähenkilöt kun yleensä ovat sankareita, joiden harteille sälytetään vähintäänkin maailman pelastaminen. Artemis on tähän poikkeus: hän on pohjattoman itsekäs ja havittelee rikkauksia epärehellisin ja häikäilettömin keinoin. Vaikka fantasiakirjan hahmona Artemis toimii hyvin, mietin kyllä lukiessani miten karmea ja luonnoton Artemiksen kaltainen hahmo olisi oikeassa elämässä: huippuälykäs, rikollisuuteen taipuvainen lapsi. Eoin Colfer on kuitenkin onneksi nostanut esiin myös Artemiksen hyviä ja epäitsekkäitä puolia: Artemis kantaa huolta äidistään, joka on masentunut ja sen vuoksi ei välillä edes tunne Artemista. Artemiksen kanssakäymisestä äitinsä kanssa käy ilmi Artemiksen toinen puoli: eksynyt lapsi, joka kaipaa sekä isäänsä että äitiään.

Kirjan käsittelee ensisijaisesti ahneutta Artemiksen hahmon kautta. Vaikka Artemis vaikuttaakin pohjattoman kullanhimoiselta, on hän kuitenkin valmis luopumaan suuresta osasta rikkauksistaan epäitsekkäiden syiden vuoksi. Samoin kirjassa käsiteltiin sivuosassa sitä, kuinka ihmiskunta on tuhonnut maapalloa: Holly Short moittii mielessään ihmisiä siitä, että he saastuttavat ilmastoa sekä tuhoavat muita eläinlajeja esimerkiksi valaanmetsästyksellä. Näin siis kirjassa myös ympäristö- ja luonnonsuojeluteemaa, jonka kirjailija on tuonut esille ihmisten ja keijujen arvojen erojen välityksellä.

Artemis Fowl oli mielestäni ihan kelpo nuortenfantasiaa, vaikka ei ehkä aivan suosikikseni yltänytkään. Eoin Colferin fantasiamaailma on kuitenkin rakennettu mielenkiintoisesti: erityisesti pidin siitä, kuinka taruolentoja oli modernisoitu. Kirja oli mielestäni hyvin rakennettu, keijujen maailma uskottava ja hahmot moniulotteisia.

2 kommenttia:

  1. Artemis Fowl'iin en ole (vielä) tutustunut, huhuttiin, että tämä hieman ironisoisi Harry Potteria.

    VastaaPoista
  2. No minä ainakaan en sinällään huomaa mitään yhteyksiä Harryyn, ellei suunnilleen samanikäistä päähenkilöä oteta lukuun :D

    Käsittääkseni ensimmäinen kirja saavutti aikanaan niin suuren suosion, että siitä esitettiin haastajaa Pottereille.

    VastaaPoista