lauantai 9. helmikuuta 2013

Macbeth

Kirjoittaja: William Shakespeare
Suomentaja: Paavo Cajander
Kirjoitettu: 1606 (suomennos 1885)
Alkuperäinen nimi: Macbeth
Kustantaja: SKS
Sivumäärä: 150

Macbeth, Glamis-thani (thane), saa ilmoituksen kolmelta noidalta: hänestä on tuleva Cawdor-thani sekä myöhemmin kuningas. Myös Macbethin seuralainen, Banquo, saa ennustuksen: hänestä ei tule kuningasta, mutta hänen pojistaan kyllä. Noitien ennustuksen ensimmäinen osa toteutuukin pian: Cawdor-thani on ollut petollinen, ja Macbeth saa Cawdorin arvon. Tämä saa Macbethin ja myöhemmin tämän vaimon uskomaan, että Macbethistä tosiaan tulee kuningas. Yhdessä he päättävät toteuttaa noitien ennustuksen, ja murhaavat kuningas Duncanin. Macbethistä tulee kuningas, mutta osa hänen alamaisistaan ja kuolleen kuninkaan pojat pakenevat. Macbeth ja hänen vaimonsa eivät kuitenkaan tyydy vain yhteen murhaan, vaan yrittävät raivata myös Banquon ja tämän pojan Fleancen pois tieltään.

Luin Macbethin jo toista kertaa: ensimmäistä kertaa tosin suomeksi. Macbeth on Shakespearen lyhin tragedia, ja perustuu hyvin löyhästi Skotlannin todellisen kuninkaan Macbethin vaiheisiin. Macbethissä käsitellään valtaa ja sen tavoittelemista, sekä syyllisyyttä ja sen seurauksia yksilön psyykkeelle.

Saatuaan tietää kolmen noidan ennustuksen alkavat sekä Macbeth että hänen vaimonsa hautoa suunnitelmia kuningas Duncanin murhasta ja Macbethin sitä seuraavasta kuninkuudesta. Siinä missä Lady Macbeth on ilman epäilyksiä ja omantunnonpistoksia valmis murhaamaan Duncanin, epäröi Macbeth ja tiedostaa ajatustensa murhasta olevan väärin.

"Tulkaa, henget, te murhamielen kätyrit, naisluontoni muuks muuttakaa ja luokaa minut täyteen julminta hirmuisuutta päästä jalkaan!"

Lady Macbeth suorastaan haluaa päästä eroon yleensä naissukupuoleen liitetyistä hyveistä kuten lempeydestä ja hellyydestä, ja kutsuu pahoja henkiä kovettamaan hänet niin, että hän voisi vapaasti tavoitella miehensä kanssa valtaa ja tehdä murhan. Macbeth kuitenkin päättää mielessään, että "jos Sallimus mun kuninkaaksi tahtoo, se kruunatkoon mun myös, itse en liiku". Vaimonsa yllytyksestä Macbeth kuitenkin suorittaa Duncanin murhan, katuen kuitenkin tekoaan heti: "Oi! Näky surkea on tuo [kuolleen Duncanin ruumis]." Näytelmän edetessä Macbeth kuitenkin alkaa pelätä rikoksensa paljastumista, ja asemansa vahvistamiseksi palkkaa murhaajia tappamaan Banquon ja tämän pojan Fleancen.

Sekä Macbeth että Lady Macbeth tavoittelevat valtaa häikäilemättömästi. Shakespearen näytelmässä vallanhimo ja väärät teot kääntyvät kuitenkin tekijöitänsä vastaan: Macbeth alkaa nähdä haamuja ja Lady Macbeth tappaa lopulta itsensä tunnontuskiensa riivaamana.

"Glamis unen murhas, ja senvuoks ei Cawdor unt' enää saa, ei Macbeth enää saa."

Macbeth tiedostaa jo heti murhan tehtyään, ettei tule saamaan rauhaa, mutta jatkaa silti valitsemaansa tietä. Lopulta Macbethkin kuitenkin tuhoutuu. Macbeth on siis hyvin moraalinen näytelmä, jossa oman edun tavoitteleminen toisten kustannuksella kostautuu.

Macbethissä oli myös mielenkiintoista se, miten naiset ja miehet oli esitetty. Siinä missä mieshahmoista löytyy niin petollisia ja pahuuteen sortuvia hahmoja kuten Macbeth ja Cawdor-thani kuin hyviä ja oikeamielisiä hahmoja kuten Macduff sekä Duncan, ovat naishahmot poikkeuksetta pahoja ja houkuttelevat myös muitakin vääriin tekoihin. Ainoat naishahmot näytelmässä ovat kolme noitaa, ylinoita Hekate, Lady Macbeth sekä Lady Macduff. Lady Macduff on tosin vain pienessä sivuroolissa, eikä hän esiinny näytelmässä kuin hyvin lyhyesti murhan uhrina. Ainoat tärkeät naishahmot ovat noidat ja Lady Macbeth. Kaikki he ovat läpikotaisin pahoja hahmoja: Lady Macbeth toimii aktiivisesti yllyttäessään miestä murhaan, ja noidat syöksevät Macbethin tuhoon antamalla tälle itseääntoteuttavan ennustuksen. Näytelmässä noidat esitetään hyvin vahvasti syyntakeellisina:

"Kuinka uskalsitte noin ongelmoilla Macbethin ajella murhan vehkeisin?"

Itse lukijana en pitänyt noitia heidän sanojensa takia syyllisinä: noidathan ainoastaan ennustivat Macbethin kohtalon. Tulkitsin kuitenkin noitien käytöksestä ja myöhemmistä kohtauksista niin, että noidat olisivat taikuudellaan muuttaneet Macbethin luontoa ja käännyttäneet tämän pahaan.

Macbethissa minua kiehtoi erityisesti yliluonnollinen aspekti. Kohtaukset, joissa noidat esiintyivät, olivat todellakin jollakin tapaa hyvin pelottavia ja noidat jotenkin hyvin noitamaisia. Pidin Macbethista muutenkin paljon: näytelmässä oli sopivassa suhteessa tapahtumia ja puhetta, ja mielestäni valta ja sen tavoittelu sekä syyllisyys ja sen seuraukset olivat hyvin mielenkiintoisia teemoja, joihin Macbethin historiallinen miljöö ja tapahtumat sopivat hienosti.

Kuvituksena Otavan vuonna 2005 kustantama ja Matti Rossin suomentama painos.

2 kommenttia:

  1. Macbeth on mahtava! Itse olen lukenut sen myös useampaan kertaan. Noidat kiinnostavat minuakin, sekä syyllisyys. Tai siis, kuka oikeastaan on eniten syyllinen?

    VastaaPoista
  2. Jos et ole lukenut Macbethiä vielä englanniksi, niin kannattaa lukea! Itse luin ensimmäisellä kerralla englanniksi, ja se oli jotenkin vaikuttavampi kuin suomeksi käännettynä.

    Noidat ovat tosiaan kiehtova lisä tähän näytelmään, ja hahmojen syyllisyydestä ja sen määrästä voisi keskustella iät ja ajat.

    VastaaPoista