keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

2001: A Space Odyssey

Kirjoittaja: Arthur C. Clarke
Julkaistu: 1968
Kustantaja: New American Library
Sivumäärä: 236

Ihmisapinoiden asuma-alueelle ilmestyy monoliitti, jonka vaikutuksen alaisena ihmisapina, Moon-Watcher, saa innoituksen käyttää löytämäänsä kiveä aseena, jolla hän tappaa pahkasian. Tämän seurauksena ihmisapinat oppivat vähitellen uusia taitoja ja kehittyvät lopulta, tuhansien vuosien saatossa nykyihmiseksi. Kolme miljoonaa vuotta myöhemmin tohtori Heywood Floyd on matkalla Kuuhun, jossa on havaittu maan alle haudattu monoliitti. Monoliitti näyttää lähettävän säteitä Saturnukseen päin. Teilua vuotta myöhemmin astronautit David Bowman ja Frank Poole sekä supertietokone HAL-9000 matkaavat kolmen syväuneen vaivutetun astronauttitoverinsa kanssa kohti Saturnuksen Japetus-kuuta Discovery-aluksellaan. Niinpä avaruusseikkailu alkaa...

Arthur C. Clarken 2001: A Space Odysseyta on luonnehdittu yhdeksi merkittävimmistä science fiction-romaaneista. Kirja onkin noussut suorastaan kulttiasemaan. Yllätyksekseni pidin teoksesta hyvin paljon: eniten minuun iski teoksen toinen osa, jossa Clarke kuvaa myös omaa visiotaan elämästä 2000-luvun alussa. Teoksen alkuosa koostuu lähinnä ihmisapinoidan elintapojen kuvaamisesta ja siitä, kuinka he mustan kivimonoliitin vaikututuksen alaisina alkavat edistyä, oppia uusia taitoja ja, kuten Moon-Watcher ajattelee, kohota maailmansa valtiaaksi. Clarken kirjan toinen osa kertoo Heywood Floydin matkasta Kuuhun, ja tässä osassa nähdäänkin paljon Clarken mielikuvia tulevaisuuden maapallosta.

Nämä kuvitelmat ovatkin yksi mielenkiintoisimmista aspekteista 2001: A Space Odyseyssa. Yksi teoksen pääteemoista on tekniikka, ja Clarke pohtiikin futuristisen tekniikan hyötyjä ja haittoja myös teoksen myöhemissä osissa. Toisessa osassa minusta oli mielenkiintoista myös sivuosassa ollut poliittisen maailman kuvaus. Clarken tulevaisuudenvisiossa Kylmä sota on edelleen käynnissä ja Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ovat edelleen hallitsevat ja kilpailevat suurvallat. Vaikka teoksessa annetaan epäsuorasti ymmärtää näiden kahden valtion välillä vallitseva vihamielisyys, kuvaa Clarke silti tieteen yhdistävän näiden maiden kansalaisia: yksi Heywoodin ystävistä on neuvostoliittolainen Dimitri Moisevitch. Tässä osassa Clarke myös kuvailee avaruusmatkailun edistymistä: matka Kuuhun on Floydille ainoastaan rutiinimatka. Minusta oli myös mielenkiintoista se, kuinka Clarke oli kuvannut Floydin omistavan elektronisen sanomalehtitabletin, joka muistuttaa hyvin paljon nykyajan taulutietokoneita.

Teoksen 2001: A Space Odyssey yksi pääteemoista on tekniikan kehittyminen ja siinä piilevät vaarat. Vaikka Clarken kirja käsitteleekin juonellisesti aikamatkustusta, vaara ei kuitenkaan piile ihmiskunnan ulkopuolella, vaan teoksen pääantagonisti onkin HAL-9000, supertietokone, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun ja kääntyy lopulta työtovereitaan vastaan. Tämä edustaa paitsi edistynyttä tekniikkaa, tilannetta, jossa ihminen on onnistunut luomaan tekoälyn, joka kykenee tuntemaan, ajattelemaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. HAL-9000 onkin rinnastettu ihmiseen. Juuri tässä piilee tekniikan suurin uhka: ihminen luo jotain, jota ei kykene täysin hallitsemaan. 2001: A Space Odysseyssa ongelma on myös siinä, etteivät Bowman ja Poole kykene alussa käsittämään, että HAL-9000 ei toimisikaan virheettömästi ja luotettavan koneen tavoin.

2001: A Space Odyssey ilmestyi vuotta ennen kuin ihminen astui ensi kertaa Kuun kamaralle: Arthur C. Clarkelle jäi siis paljon varaa mielikuvitukselle mitä avaruusmatkailuun tulee. Vaikka teos onkin tieteiskirjallisuutta ja tietenkin fiktiivinen, on Clarke selkeästi kirjoittanut romaanin, joka voisi teoriassa ollakin mahdollinen. Clarken 2000-luvulla avaruusmatkailu on huomattavasti edistyneempää kuin nykytodellisuudessamme, ja ihmiskunnalla oli suurempi halu ja motiivi tutkia avaruutta: todellisuudessa miehitettyjä lentoja ei ole tehty Kuuta kauemmaksi. Kirjassa tekniikka on myös huomattavasti edistyneempää myös tässä suhteessa: on mahdollisuus vaivuttaa astronautteja keinotekoisen horrokseen sekä lähettää miehitetty lento Saturnukseen asti.

Arthur C. Clarken teos on, vaikkakin mielenkiintoinen, hieman irrallinen ja sekava kokonaisuus eikä juonikaan juuri loistanut erikoisuudellaan. Hyvin suuri osa teoksesta edusti niin kutsuttua "kovaa tieteiskirjallisuutta": tekniikkaa kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti, ja lähes koko Discoveryn matka oli kamppailua teknisten pulmien kanssa. En erityisemmin pitänyt loppuratkaisustakaan: Clarken romaani ei oikeastaan vastannut kirjan alussa heränneisiin kysymyksiin, vaikka tarina saikin omanlaisensa päätöksen. Tästä ja siitä huolimatta, ettei tieteiskirjallisuus oikeastaan ole suosikkigenreni, pidin tästä teoksesta hyvin paljon. Clarke on yhdistänyt teokseensa sekä tulevaisuuden spekulointia että mielenkiintoisia teemoja. Erityisesti pidin 2001: A Space Odysseyssa siitä, kuinka se sai ajattelemaan kaikki mahdollisia skenaarioita elämästä maapallon ulkopuolella ja sitä, kuinka vähän lopulta tiedämmekään maailmankaikkeudesta.

2 kommenttia:

  1. Kirja ja elokuva tehtiin samaan aikaan, Clarken ja Kubrickin yhteiprojektina, ja niiden oli ilmestyessään määrä tukea toisiaan. Itse olen nähnyt elokuvan, mutta en ole lukenut kirjaa. Minusta on aina tuntunut siltä, että elokuva on upea mestariteos, mutta jotain siitä jää puuttumaan. Kirjan lukeminen varmasti avartaa tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinpa katsoa elokuvan, niin näkisin tukeeko se puolestaan tätä kirjaa!

      Poista