perjantai 15. maaliskuuta 2013

Garpin maailma

Kirjoittaja: John Irving
Suomentaja: Kristiina Rikman
Julkaistu: 1978 (suomennos 1980)
Alkuperäinen nimi: The World According to Garp
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 560

Garpin maailma kertoo kirjailija T.S. Garpin koko elämänkaaren, unohtamatta tämän läheisiä. Garpin äiti, Jenny Fields, sai Garpin vakavasti aivovammautuneen kersantti Garpin kanssa ollessaan sairaanhoitajana Bostonissa. Garpin nuoruus kuluu Steering Schoolissa, ja sieltä valmistuttuaan Garp ja Jenny lähtevät Itävaltaan, Wieniin, jossa Garp kirjoittaa ensimmäisen novellinsa, Pensionaatti Grillparzerin. T.S. Garp haaveilee kirjailijanurasta, mutta hänen äitinsä Jenny ehtii edelle, ja kirjoittaa omaelämäkertansa Seksuaalisesti epäilyttävän. Wienistä lähdettyään Garp avioituu painivalmentajansa tyttären Helen Holmin kanssa. Toisin kuin voisi uskoa, Garpin elämä ei vakiinnu rauhalliseksi naimisiinmenon jälkeen, päinvastoin...

En oikein tiedä mitä ajatella Garpin maailmasta. Toisaalta kirja oli hyvin synkkä, toisaalta taas humoristinen. Garpin maailman todellisuus on raaka, ihmiset tekevät virheitä ja kärsivät niistä suorastaan suhteettomasti. Garpin maailma on tavallaan lohduton teos, mutta toisaalta Irving onnistuu nostamaan esiin mustaa huumoria läpi koko teoksen. Yksi esimerkki Irvingin synkästä huumorista on se, kuinka Steering Schoolin aikoina koira nimeltä Retku puraisee Garpilta palan korvasta - vuosia myöhemmin Garp saa kostonsa puraisemalla vuorostaan Retkulta palan korvasta.

Kirjan pääteemat ovat seksuaalisuus, kuolema ja feminismi. Garpin äiti, Jenny Fields, pitää seksuaalisuutta ja halua kaiken pahan alkuna ja juurena - ja totta kyllä, Garpin maailmassa juuri nämä johtavat vaikeuksiin ja ongelmiin. Irving käsittelee seksuaalisuutta hyvin epätavallisista näkökulmista: Jenny Fields on aseksuaali, jolle seksi on välttämätön paha lapsen saamiseksi ja Garp sekä tämän vaimo Helen ovat uskottomia toisilleen niin luvatta kuin luvallisestikin yrityksessä korjata tuttavapariskunnan parisuhde. Seksuaalisuutta käsitellään myös Garpin kirjoissa, usein kytkettynä väkivaltaan.

Kuolema on myös teema, joka toistuu koko kirjan ajan. Kuolema liittyy myös väkivaltaan, ja kuolemantapauksia onkin ripoteltu pitkin Garpin maailmaa - niin Garpin todellisuuteen kuin tämän teksteihinkin. Irving päättääkin teoksensa toteamalla, että "...maailmassa me olemme kaikki parantumattomia tapauksia." Kuolemaa käsitellään toisaalta osana elämää, eikä hahmojen surua juurikaan kuvata laajemmin.

Kolmanneksi kirja käsittelee feminismiä. Garpin äidistä, Jenny Fieldsistä, tulee tahattomasti kuuluisa feministiesikuva tämän kirjoitettua teoksensa Seksuaalisesti epäilyttävän. Jenny ei oikeastaan koe olevansa  feministi, mutta hyväksyy määritelmän:

"Jenny puolestaan vain oli sitä mieltä että naisten - niin kuin miestenkin - pitäisi pystyä tekemään järkeviä päätöksiä edes elämänsä suhteen; jos se teki hänestä feministin, hän sanoi, niin kaipa hän sitten oli feministi."

Jenny ei koe ajavansa naisten oikeuksia mitenkään erikoisesti: hän vain valitsi itselleen sopivan elämäntyylin, ja koska se ei ollut yleisesti hyväksyttävä, hän koki tarpeelliseksi sanoa kirjassaan jotain puolustuksekseen ja selitykseksi. Kuitenkin hän kokoaa ympärilleen ihailijoiden ja avuntarvitsijoiden lauman, ja suostuu puhumaan useissa tilaisuuksissa. Irving maalaa teoksessaan kahtalaisen kuvan feminismistä: osaltaan hän kuvaa sen ylilyöntejä ellenjamesilaisten muodossa, toisaalta taas sen hyvät puolet käyvät esille Jenny Fieldsin Säätiön avustusten kautta, jotka auttavat alistettuja naisia päättämään itse elämästään.

Garpin maailma on jollain tapaa hyvin häiriintynyt kirja. Osasyy tähän lienee tyyli, jolla Irving kirjoittaa: hahmojen tunteita ja tekemisiä kuvataan kovin ulkopuolisesti, eikä tunteille jää juurikaan sijaa. Kirja on kertomistyyliltään kovin faktinen, eikä lukija pääse kovin syvälle hahmojen pään sisälle. En voi siis sanoa pitäneeni erityisemmin Garpin maailmasta: jollakin tapaa kirja oli liian synkkä ja ahdistava.

2 kommenttia:

  1. Minä luin tämän aikoinaan ensimmäisenä Irvingiltä ja rakastuin. Kirjan vinksahtanut ja synkän humoristinen maailma lumosi täysin. Muutkin lukemani Irvingit jatkavat melko samalla linjalla. Ilmeisesti toisiin tyyli puree ja toisiin ei, mutta sekin on vain rikkaus :)

    VastaaPoista
  2. Minuun tuo vinksahtaneisuus ei oikein iskenyt. Ajattelin kuitenkin lukea Kaikki isäni hotellit, jospa Irving osuisi ja uppoaisi toisella kerralla.

    VastaaPoista