keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Looking for Alibrandi

Kirjoittaja: Melina Marchetta
Julkaistu: 1992
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 261

Josephine "Josie" Alibrandi asuu Sydneyssa kahdestaan äitinsä Christinan kanssa ja käy lukion viimeistä luokkaa arvostetussa yksityiskoulussa. Josie on seitsemäntoista, ja äidin lisäksi hänen lähipiiriinsä kuuluu isoäiti, "Nonna" sekä ystävät Sera, Lee ja Anna. Josien viimeinen kouluvuosi on kuitenkin hyvin tapahtumarikas ja yllätyksellinen: vuoteen mahtuu niin isän ilmaantuminen Adelaidesta, kouluhuolia kuin ihastusongelmiakin.

Looking for Alibrandi on tavallaan hyvin perinteinen nuortenkirja: se kuvaa nuoren 17-vuotiaan tytön arkielämää ja pieniä ongelmia hyvin realistisesti. Toisaalta myös teos pääsee syvemmälle toisen teemansa kautta: Marchetta käsittelee romaanissaan monikulttuurisuutta, sopeutumista ja oman suku- ja kulttuuritaustansa hyväksyntää.

Josien isoäiti, Katia Alibrandi, tuli Australiaan Italiasta ennen toista maailmansotaa miehensä Francescon kanssa. Australiassa he muuttivat ensin Queenslandin Inghamiin, jossa Katia oli kotona, ja Francesco oli töissä. Myöhemmin he muuttivat Sydneyyn, ja saivat Christinan. Christina vuorostaan sai Josien, mutta ei kertonut kenellekään tytärtään lukuunottamatta kuka tämän isä oli. Josie tapaa isänsä, Michael Andrettin, vasta 17-vuotiaana kun tämä muuttaa Adelaidesta vuodeksi Sydneyyn. Käy ilmi, ettei Michael edes tiennyt, että hänellä oli tytär.

Josie on kolmannen polven australianitalialainen, eikä hän tunne kuuluvansa sukunsa ja italialaisyhteisön pariin. Hän kokee olevansa huonommassa asemassa kuin muut taustansa takia, ja tuntee myös italialaisyhteisön juoruineen ja käyttäytymissääntöineen kahlitsevan itseään. Toisaalta Josie ei koe edes olevansa italialainen, koska ei ole Italiassa syntynyt, mutta ei koe olevansa myöskään australialainen sukujuuriensa vuoksi.

"I'll run one day. Run for my life. To be free and think for myself. Not as an Australian and not as an Italian and not as an in-between. I'll run to be emancipated."

Josie ei tunne kuuluvansa minnekään, ja haaveileekin jättävänsä sukujuurensa ja menneisyytensä taakseen, vapautuakseen australianitalialaisesta "välimuodostaan". Looking for Alibrandi onkin kasvutarina, kuvaus siitä, kuinka Josie ymmärtää vihdoin taustansa merkityksen, ja ymmärtää, ettei vapautuakseen tarvitse paeta menneisyyttään, vaan hyväksyä se.

"Culture is nailed into you so deep you can't escape it. No matter how far you run."

Kirjassa käsitellään monikulttuurisuutta ja rasismia erityisesti Nonnan kokemuksien kautta. Nonna ei edes useamman kymmenen Australiassa asutun vuoden jälkeen puhu kovin hyvää englantia, sillä muutettuaan Australiaan italialaiset olivat omissa oloissaan, eivätkä juurikaan ystävystyneet australialaisten kanssa. Nonna koki maahanmuuton hyvin vaikeana, sillä vailla tukiverkkoaan ja kielitaitoa ja paikallisten ymmärtämystä hän ei kokenut sopeutuvansa. Nonna ja hänen miehensä onnistuivat kuitenkin lopulta sopeutumaan australialaiseen yhteiskuntaan kohtalaisen hyvin.

Looking for Alibrandi oli mielestäni myös hyvin kiintoisa, sillä sivuosassa olevat Nonnan kokemukset Australiaan muutosta 1940-luvulla ovat hyvin samantapaisia kuin Australiaan muuttaneiden suomalaisten kohtalot. Aikoinaan Inghamissa, jonne myös kuvitteelliset Alibrandit muuttivat, oli useiden satojen suomalaisten yhteisö. Suomalaiset, kuten italialaisetkin, työskentelivät keininhakkaajina sokeriruokofarmeilla. Vaikka teos onkin fiktiivinen, se tarjosi kuitenkin mielenkiintoista tietoa 1900-luvun puolivälissä saapuneiden kouluttamattomien emigranttien elämästä, vaikkakin vain pienessä sivuosassa.

Pidin Melina Marchettan teoksesta. Kirja oli realistinen, ja Josien ajatuksia ja kasvua oli kuvattu hienosti. Kuten myös mainitsin, sivuosassa oleva historiallinen aspekti lisäsi mielenkiintoisuutta kirjaan aika tavalla. Looking for Alibrandi on nuortenkirja, joka jää mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti