perjantai 5. huhtikuuta 2013

Freeing Ali

Kirjoittaja: Michael Gordon
Julkaistu: 2005
Kustantaja: University of New South Wales Press
Sivumäärä: 111

Michael Gordonin dokumenttiromaani Freeing Ali antaa kasvot turvapaikanhakijoille, jotka pyrkivät Australiaan laittomin keinoin, pääsääntöisesti meriteitse. "Veneihmiset" (Boat people) ovat olleet yksi Australian haasteista jo yli kymmenen vuotta. John Howardin hallitus ratkaisi ongelman vuonna 2001 siirtämällä ilman oleskelulupaa saapuneet turvapaikanhakijat vastaanottokeskuksiin. Kirjassaan Gordon keskittyy Naurun vastaanottokeskukseen sijoitettuihin turvapaikanhakijoihin. Turvapaikanhakijoiden siirtäminen toisiin valtioihin on mahdollista Australian hallitukselle, sillä muun muassa Naurun talous on täysin riippuvainen ulkomaisesta avustuksesta, ja vastaanottokeskus lisää työllistymistä ja tuloja Yhdistyneiden kansakunnan pienimmässä valtiossa. Päätöstä perusteltiin sillä, että hallitus pelkäsi turvapaikanhakijoiden joukkoihin soluttautuneita terroristeja, ja piti ratkaisua tärkeänä rajaturvallisuuden kannalta. Suurin osa turvapaikanhakijoista saapuu Lähi-Idän maista, kuten Afganistanista. Monet heistä joutuvat viettämään jopa vuosia vastaanottokeskuksissa, joissa mahdollisuuksia normaaliin elämään ei ole. Tästä johtuen monen turvapaikanhakijan fyysinen ja henkinen terveys kärsii.

Freeing Ali oli hyvin mielenkiintoinen lukukokemus. Minua jäi kuitenkin hieman häiritsemään tapa, jolla Gordon kuvaa turvapaikanhakijoita: heistä annetaan kuva ensisijaisesti ihmisinä, joista olisi hyötyä Australian valtiolle. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä Gordonin teoksella on varmasti ollut poliittisia päämääriä, kuten oleskelulupien saamisen helpottuminen sekä vastaanottokeskuksissa vietetyn ajan huomattava lyhentäminen. Turvapaikanhakijoille olisi kuitenkin voinut antaa kasvot myös aidosti persoonina: ihmisinä, joiden ihmisarvo ei ole kiinni siitä, kykenevätkö he hyödyttämään yhteiskuntaa vai eivät.

Pidin mielenkiintoisena myös sitä, kuinka teos kuvasi Naurua. Naurun talous oli täysin riippuvainen fosfaattivaroista, ja niiden loputtua maa on ajautunut käytännössä konkurssiin. Australian hallituksen perustama vastaanottokeskus lisää siis Naurun tuloja ja työllistymistä. Osa turvapaikanhakijat myös toimii vapaaehtoisena: muun muassa Ali Mullae oli Nauru Collegessa kouluavustajana, neuvoen alakoululaisia esimerkiksi tietotekniikassa ja tietokoneiden käytössä. Naurun poliittinen ilmapiiri on taloudellisista vaikeuksista johtuen hyvin epävakaa. Naurun tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, mutta tästä huolimatta Michael Gordonin haastattelema ulko-, sisä- ja talousministeri David Adeang uskoo maan vielä nousevan.

Michael Gordonin teos Freeing Ali yhdisteli faktaa ja turvapaikanhakijoiden elämäntarinoita. Kirja oli myös kertomus siitä, kuinka Michael Gordon viimein saa ensimmäisenä journalistina rajattoman pääsyn Naurun vastaanottokeskukseen. Freeing Ali oli lyhyestä pituudestaan huolimatta ajatuksia herättävä ja koskettava teos.

2 kommenttia:

  1. Aika erikoinen Australian systeemi, vieläköhän se mahtaa olla toiminnassa? Mutta siis kiinnostavaa tietoa.

    VastaaPoista
  2. Käsittääkseni edelleen toiminnassa, mutta en ole sataprosenttisen varma. Naurun keskus ei välttämättä enää ole toiminnassa, mutta vastaanottosysteemi suurinpiirtein samanlainen.

    VastaaPoista