lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hiljaisten historia

Kirjoittaja: Sauli Niinistö
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Teos
Sivumäärä: 218

Sauli Niinistön toinen teos Hiljaisten historia on kuudentoista novellin kokoelma, joka perustuu osin kirjoittajan omiin kokemuksiin. Fiktiiviset novellit käsittelevät usein tappioita ja epäonnistumisia, mutta mahtuu mukaan myös voittojakin. Niinistön muistelmanovellit käsittelevät aiheita laidasta laitaan: on joukosta erottuva, vuoden 2006 presidentinvaaleja edeltävää ehdokasaikaa kuvaava teksti sekä vuoden 2004 tsunamikatastrofista kertova Surun siluetit.

Niinistön teksteihin punoutuu hyvin usein politiikka sekä ennen kaikkea talous, mikä ei ole Niinistön taustan huomioon ottaen yllätys. Kuitenkin tuntui, että osassa teksteistä talousaspektia oli huomattavasti yksinkertaistettu ja vedetty mukaan turhan takia.

Ehdottomasti parhaiten novellikokoelmasta jäi mieleen viimeinen ja pisin novelli, Surun siluetit. Sauli Niinistö kuvaa oman kokemuksensa kautta toisiakin tsunamin uhreja Thaimaassa tapaninpäivänä 2004. Surun siluetit oli pysäyttävä kertomus siitä, kuinka muutama tunti voi muuttaa ihmisen koko elämän. Niinistö on onnistunut tavoittamaan tekstissään surun ja epätoivon universaaliuden sekä ihmisen pienuuden luonnonvoimien edessä. Mielestäni myös tämä novelli oli kirjallisesti teoksen parhaita: tuntui, että tässä oli eniten tunnetta ja henkilökohtaisuutta kirjoittajalle.

Surun siluetteja lukuunottamatta Hiljaisten historia ei vakuuttanut. Yksikään muista novelleista ei jäänyt mieleeni: tuntui kuin ne olisi liukuhihnakirjoitettu. Sama tyyli, samat teemat, vain puitteet vaihtelivat. Muut novellit tuntuivat myös teksteiltä, jotka oli kirjoitettu hetken mielijohteesta ja jätetty sikseen, niitä muokkaamatta. Jotenkin muut novellit myös tuntuivat hyvin neutraaleilta ja etäisiltä: niissä ei ollut samanlaista tunnelatausta kuin Surun silueteissa.

Hiljaisten historia on väistämättä myös kirja, jonka takana yritetään nähdä motiiveja kirjoittajan taustoista johtuen. Miksi Niinistö on kirjoittanut juuri tällä tyylillä? Onko teoksen takana ollut tarkoitus kasvattaa poliittista valtaa ja kiillottaa omaa mielikuvaa äänestäjien mielessä? Päätin kuitenkin käsitellä Hiljaisten historiaa ennen kaikkea kirjana, en kirjoittajansa tuotoksena. Ehkäpä kuitenkin päällimäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että Niinistö olisi halunnut sanoa enemmän, olla särmikkäämpi ja tuoda esiin voimakkaampia tunteita, mutta oli poliittisen asemansa vuoksi estynyt. Hiljaisten historia oli kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen lukukokemus, joskaan ei mieleenpainuva.

3 kommenttia:

  1. motiivi:
    "kun kerran eukko niin minäkin."

    VastaaPoista
  2. Hellurei! Heitin sinua haasteella blogissani :)

    VastaaPoista
  3. YRJÄN: Jaa-a :D

    Elma Ilona: Kiitos! Käynpä katsomassa :)

    VastaaPoista