tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kadonnut Pariisi

Kirjoittaja: Markus Nummi
Julkaistu: 1994
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 207

Suomalainen yläasteen opettaja näkee Pariisin lentävän taivaalta. Uskomaton tapaus on kuitenkin totisinta totta: Pariisi on kadonnut. Mutta miten? Onko se romahtanut, haihtunut, siirretty vai piilotettu? Onko Pariisia olemassa ensinkään? Mikä on totuus Pariisin katoamisen takana, jonka Ranskan hallitus toteaa olevan valitettava työtapaturma?

Markus Nummen esikoisteos Kadonnut Pariisi on realistista fantasiaa, joka leikittelee historialla ja käsityksellä siitä, mitä todellisuudessa tiedetään ja mitä ei. Yksi Kadonneen Pariisin teemoista onkin se, kuinka paljon historian kirjoituksiin voi luottaa. Mistä tiedämme, mikä on todellista ja mikä ei? Mikä on vääristeltyä, siloiteltua, muuteltua? Vaikka löytyisikin useampia lähteitä, mistä voi tietää, etteivät ne ole osa yhtä ja samaa salaliittoa?

Kadonnut Pariisi alkaa hyvin mielenkiintoisesti: yläasteen opettaja Laila näkee kesken oppitunnin taivaalla lentävän talorykelmän, jonka tunnistaa Pariisiksi. Kirja vaikutti heti ensimetreillä jännittävältä, mutta jotenkin tuntui, että en saanut koko aikana otetta kirjaan. Tapahtumat nivoutuvat kyllä ovelasti toisiinsa ja pidin siitä, kuinka sinällään irralliset kolme tarinaa liittyvät lopussa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kuitenkin jokin jäi puuttumaan. Kadonnut Pariisi on yksi niistä kirjoista, jonka luettuaan ei vain tiedä mitä ajattelee niitä kirjoja, joista ei vain yksinkertaisesti osaa sanoa mitään.

Pidin kyllä tavallaan teoksesta, mutta välillä minua jäi häiritsemään Nummen kirjoitustyylin tietty monimutkaisuus: paikoittain teksti on hyvinkin polveilevaa ja täynnä mielikuvituksellista spekulaatioita Pariisin kohtalosta. Kirja myös jäi tavallaan vajaaksi, ja vaikka Pariisin mysteeri selvisi, tavallaan, tuntui minusta siltä, että kirjaa olisi voinut vielä jatkaa. Kadonneessa Pariisissa pidin myös siitä, kuinka Elinan ja Johanneksen rakkaustarina liittyi Pariisin katoamiseen ja heijasteli omalta osaltaan tapausta. Markus Nummen esikoisteos oli mielestäni aiheeltaan hyvin mielenkiintoinen ja kekseliäs, mutta oli ehkäpä samalla sekä hieman liian pelkistetty että monimutkainen.

2 kommenttia:

  1. Minua kiinnostaa tämä teos kovasti, sillä olen pitänyt Nummen kahdesta muusta kirjasta kovasti ja Pariisi on lempikaupunkejani. Uskaltaisin nyt sitten varmaan kokeilla tätä varovaisesti, kiitos. Pitää kurkkia jos tulee kirjastossa vastaan.

    VastaaPoista
  2. En oikein tiedä osaanko suositella :D En nimittäin tiennyt onko tämä kirja lintu vai kala, mutta jännä se oli!

    VastaaPoista