maanantai 8. huhtikuuta 2013

Leaves of the Banyan Tree

Kirjoittaja: Albert Wendt
Julkaistu: 1979
Kustantaja: University of Hawaii Press
Sivumäärä: 413

Tauilopepe on aigansa päämies Sapepen kylässä, Samoassa. Tauilopepe kyllästyy lopulta köyhyyteen ja velkaantumiseen Malolle, kylän rikkaimmalle miehelle. Kunnianhimonsa siivittämänä hän alkaa kasvattaa varallisuuttaan ja raivaa metsän keskelle viljelysaluetta, jolle antaa nimeksi Banian-puun lehdet. Keskittäessään kaikki ajatuksensa vallan ja rahan tavoitteluun, Tauilopepe kuitenkin etääntyy perheestään, ja lopulta tuhoaa lähimpänsä: vaimonsa Lupen, tyttärensä Niun ja Vaon sekä ainoan perijänsä ja poikansa Pepen.

Albert Wendtin Leaves of the Banyan Tree koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä kerrotaan Tauilopepen valtataistelusta kylän rikkaimman miehen, Malon, kanssa, toinen koostuu Tauilopepen kuolevan pojan Pepen muistelmista, kolmas puolestaan Tauilopepen viimeisistä vaiheista sekä Pepen pojasta Lalolagista. Ajallisesti Leaves of the Banyan Tree sijoittuu toista maailmansotaa edeltävästä vuosikymmenistä aina Samoan itsenäistymisen jälkeisiin vuosiin. Teos käsittelee vallan ja rahan halua ja sen seurauksia, uskontoa sekä perhesuhteita. Keskeisessä asemassa on myös kolonialismi, itsenäistyminen sekä länsimaisen kulttuurin ja papalagien, eurooppalaisten, vaikutus.

Tauilopepe on sekä teoksen protagonisti että antagonisti ja romaanin keskeisin hahmo. Hän päättää kartuttaa varallisuuttaan ja valtaansa nostaakseen omaa ja perheensä elintasoa, mutta etääntyy samalla aigastaan, joka käsittää Tauilopepen koko suvun. Tauilopepe ihannoi länsimaista elintapaa, ja haluaa rakentaa eurooppalaistyylisen talon, vesi-WC:n sekä lähettää poikansa Pepen kouluun. Tavoitellessaan parempaa hän unohtaa perheensä, keskittyen työntekoon ja jopa sivuuttamalla täysin vastasyntyneen poikansa kuoleman. Suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin Malon, kylän ainoan kauppiaan, ja Tauilopepen välinen valtataistelu, joka tuo paljon riitoja ja tappeluita Sapepeen. Tämän seurauksena Tauilopepe menettää myös isähahmonsa, Toasan, kannatuksen. Tauilopepe saa kuitenkin lopulta mitä haluaa: hänestä tulee hyvin vaikutusvaltainen, rikas sekä arvostettu, mutta hän maksaa siitä korkean hinnan. Leaves of the Banyan Tree on oikeastaan surullinen tarina siitä, kuinka valtaa ja rahaa haluava voi unohtaa lähimpänsä, ja kärsiä yksinäisyydessä lopun ikäänsä: näin käy Tauilopepelle.

Länsimaisen kulttuurin vaikutusta käsitellään kirjassa laajalti: suuressa osassa on faa-Samoa, samoalaisen elämäntavan katoaminen. Kirjan ensimmäisessä osassa kuvataan faa-Samoaa. Yksi keskeinen osa samoalaisten välistä kanssakäymistä on suullinen kanssakäyminen ja taitava puhetaito. Wendt kuvaa tätä kyläkokouksissa, joissa matait, aigojen päämiehet, kokoontumat keskustelemaan kylän tulevaisuudesta ja kiistakysymyksistä. Tärkeää on karismaattinen retoriikka ja hyvät puheenlahjat. Samoalaisten puhetapaa on kuvattu myös perinteiden säätelemien tervehdysten muodossa. Tämä kohtelias ja nöyrä puhetapa sekä erilaiset perinteiset puheet edustavatkin ehkä selkeimmin faa-Samoan katoamista Sapepesta: teoksen edetessä ja Tauilopepen vallan kasvaessa hän on hylännyt vanhat tavat ja suosii eurooppalaisia tapoja.

"The papalagi world is not for you, not for us," she [Masina] said.

"I want our aiga to have new things," he [Tauilopepe] said. "The papalagi world has come to stay."

Vanhempi sukupolvi vastustaa muutosta, kun taas nuoremmat pitävät sitä tervetulleena, väistämättömänä edistyksenä.

Tauilopepen äiti, Masina, hyväksyy kuitenkin lopulta Tauilopepen kunnianhimoiset suunnitelmat, suurimmaksi osaksi omasta vallanhalustaan. Masina on kuitenkin myös kristitty, joka pitää tärkeänä Tauilopepen osallistumista kirkon toimintaan. Kirjan edetessä Tauilopepe ottaa vastaan diakonin viran kirkossa, sekä rakennuttaa uuden kirkon. Uskonto on teoksessa keskeisessä osassa, mutta uskonnollisuus on Tauilopepelle vain yksi väylä hallita Sapepen asukkaita. Hän muun muassa käyttää vaikutusvaltaansa pastoriin ja perustelee valintansa uskonnollisella retoriikalla: hänen tunnuslauseensa on "God, money and success" - "Jumala, raha ja menestys".

Kolonialismia ja itsenäistymistä käsitellään myös teoksessa The Leaves of the Banyan Tree. Uusi-Seelanti hallitsi Samoaa vuoteen 1962 asti. Uusiseelantilaisten väheksyvä asenne faa-Samoaan sekä eurosentrinen ajatusmaailma näkyy teoksessa:

”We are here to help you Samoans find your feet in the modern world. We want to help you. Show you the better ways.”

“[Y]ou people are not ready for leadership yet.”

Yllättävää kyllä, osa samoalaisista, kuten Tauilopepe, pitää kolonialismia ja uusiseelantilaista hallintoa erinomaisena asiana ja halveksuu omaa kulttuuriperintöään:

“Independence... would ruin... [the] country: Samoans were incapable of running the country properly, justly...”

“Sapepe was the new Samoa, the Progress and Promise which the papalagi had envisaged for Samoa. Ignorance, paganism, superstition, all defeated.”

Toisaalta myös faa-Samoan katoaminen on myös huolenaihe samoalaisten keskuudessa:

”It’s a tragedy so many of our [Samoa’s] wise old people are dying... [W]hen they’re all gone so much of our unrecorded history and traditions will go with them. Nowadays all our [Samoan] children are getting a completely papalagi education and nothing about our [Samoa’s] own culture.”

Teos siis antaa kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa samoalaisen kulttuurin ja elintavan katomiselle. Aihetta on kuitenkin käsitelty kohtalaisen neutraalisti: Wendt ei ota selkeästi kantaa, olisiko ollut parempi, mikäli Samoa olisi pitäytynyt perinteissään eikä omaksunut modernia, länsimaalaista elämäntyyliä.

Wendtin romaani käyttää hyväkseen myös symboliikkaa: selkein esimerkki tästä on valtava banian-puu, joka kasvaa Tauilopepen plantaasilla. Banian-puu on valtava, ja ajan kuluessa Tauilopepe kiintyy puuhun ja alkaa pitää sitä tavallaan itsensä ja oman vaikutusvaltansa ja varallisuutensa symbolina, suurena puuna muiden, pienenpien joukossa. Myöhemmin hurrikaani kuitenkin iskee Samoaan, tuhoten banian-puuta:

”Not many leaves left. Hands and limbs broken, twisted, shaved off. That will teach it not to be so arrogant.”

Banian-puun vahingoittuminen kuvastaa myös Tauilopepen omaa kärsimystä ja lopulta vaikutusvallan hupenemista. Elämänsä viimeisinä vuosina Tauilopepe vihdoin käsittää menneisyytensä virheet, mutta on liian ylpeä myöntääkseen niitä edes itselleen: samoin banian-puu seisoo itsepäisesti paikoillaan, vahingoittumisestaan huolimatta.

Leaves of the Banyan Tree oli oikeastaan aika hitaasti käynnistyvä kirja: kesti aikansa ennen kuin kirjan maailmaan ja päähenkilön ajatuksiin pääsi sisälle. Tämän jälkeen teos alkoi kuitenkin edetä nopeammin. Wendt nostaa esiin monia siirtomaiden yhteisiä ongelmia ja aiheita, kuten toisen kulttuurin vaikutuksen, oman elintavan häviämisen sekä itsenäistymisen kasvukipuilut. Pidin siitä, kuinka Wendt käsittelee yhden perheen tarinan kautta koko Samoaa ja sen kansaa koskettavia teemoja. Kaiken kaikkiaan Leaves of the Banyan Tree oli mielestäni erinomainen kirja: se tarjosi tietoa ja ymmärtämystä minulle vieraasta kulttuurista ja kansallisuudesta fiktiivisen tarinan lomassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti