keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Naked and a Prisoner

Kirjoittaja: Edward C. Barnard
Julkaistu: 1980
Kustantaja: The Kendall Whaling Museum
Sivumäärä: 42

"At Midnight the ship struck upon the rocks... and fell over on the larboard side."

Yhdysvaltalaisen valaanpyyntialuksen kapteeni Edward C. Barnard haaksirikkoutuu Palaun saarille vuonna 1832. Saarella kapteeni Barnard ja hänen miehistönsä joutuvat vangeiksi: Barnard pääsee pakenemaan kahden kuukauden kuluttua, mutta osa miehistön jäsenistä kuolee saarella. Barnard kuvailee kertomuksessaan saarten asukkaita sekä heidän elämäänsä. Palaun saarilla he tapaavat myös pari länsimaalaista, jotka ovat asettuneet asumaan alkuasukkaiden joukkoon.

Kenneth R. Martin on kirjoittanut esipuheen sekä epilogin kapteeni Edward C. Barnardin kertomukseen haaksirikosta Palaun saarilla. Pääosan teoksesta muodostaa kuitenkin Edward C. Barnardin alkuperäinen tarina haaksirikosta ja sen jälkeisistä tapahtumista: käsikirjoitus esiintyy lähes täydellisesti siinä muodossa kuin se oli alun perin kirjoitettu. Naked and a Prisoner oli mielestäni kiintoisa, varsinkin siltä osin kuin Barnard kuvaili saaren väestöä.

Kapteeni Edward C. Barnard kuvailee kertomuksessaan saaren asukkaitten tanssia, tapoja ja uskontoa. Kun haaksirikkoutuneet kohtaavat alkuperäisväestöä ensimmäisen kerran, Barnard antaa heistä seuraavanlaisen kuvauksen:

"There were eight or ten men in the canoe all in a state of nudity with long lank hair, theeth black as though they were Japanad... armed with speers and battle axes their countenances bearing the most sinister determination mixed with cowardus and trecherey of which they soon gave us Proofes."

Barnardin kuvaus Palaun saarten asukkaista ei ole siis järin positiivinen: toisaalta tämä on ymmärrettävää haaksirikkoa seuranneiden tapahtumien valossa. Alkuperäisasukkaat vangitsivat miehistön jäsenet sekä riistivät heidän vaatteensa: tästä juontaa juurensa myös teoksen nimi, Naked and a Prisoner. Myöhemmin saaren asukkaat kohtelivat vankejaan julmasti, jonka seurauksena usea vanki kuoli nälkään tai pahoinpitelyyn. Kertomus on kuitenkin hyvin lyhyt, joten Barnardin kuvaus on ainoastaan pintaraapaisu palaulaisten elämään 1830-luvulla.

Naked and a Prisoner oli kuitenkin hyvin vaikea luettava: tämä johtui Barnardin sekavahkosta kirjoitustyylistä. Isot kirjaimet sekä välimerkit olivat sikin sokin ja lauserakenteet hyvin puutteellisia. Välillä oli myös vaikea saada selvää Barnardin tarkoituksesta, sillä monet sanat oli kirjoitettu väärin. Vaikka teos onkin mielenkiintoinen valaanpyyntiteollisuuden sivutuote, jäi se silti mielestäni hyvin pintapuoliseksi ja tästä johtuen yksitoikkoiseksi lukukokemukseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti