tiistai 14. toukokuuta 2013

Island of the Sequined Love Nun

Kirjoittaja: Christopher Moore
Julkaistu: 1997
Lukija: Oliver Wyman
Kustantaja: HarperCollins
Kesto: 11 h 30 min

Pilotti Tucker Case, tuttavallisemmin Tuck, romuttaa työnantajansa pinkin lentokoneen humalassa. Tapaus tuhoaa Tuckin uran lentäjänä, mutta hän kokeekin jymy-yllätyksen: lähetyssaarnajapariskunta, tohtori ja rouva Curtis, pyytävät häntä lentäjäksi Alualun saarelle, Mikronesiaan. Tarjous vaikuttaa epäilyttävältä, varsinkin kun mukaan liitetään lentolippu sekä runsas määrä rahaa matkakustannuksiin. Tuckilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, ja niinpä hän lentää Alualuun, jossa kaikki ei kuitenkaan ole miltä näyttää... Matkallaan hän törmää niin puhuvaan hedelmälepakkoon, kannibaaliin kuin mystiseen lastikulttiinkin, jossa palvotaan erästä tiettyä pilottia jumalana.

Christopher Mooren Island of the Sequined Love Nun on humoristinen ja kepeä kirja, joskin sen teemat ovat astetta synkempiä. Kirja käsittelee muun muassa uskonnon avulla manipulointia ja toisten uskon hyväksikäyttämistä. Toinen teema on se, mitä sivustakatsojan asemassa pitäisi tehdä. Voiko silmänsä ummistaa vääryydelle valiten helpon ratkaisun? Onko sivustakatsojana syytön, jos päättää olla toimimatta? Näiden teemojen ohella näin teoksen myös eräänlaisena tarinana vapahduksesta: romutettuaan lentokoneen Tuck saa tilaisuuden korjata menneisyytensä virheet ja pääsee sopusointuun itsensä kanssa.

Alualun asukkaat, hai-ihmiset, palvovat jumalanaan Vincentiä, pilottia, joka laskeutui saarelle toisen maailmansodan aikoihin. 'Taivaan jumalatar' ilmestyy asukkaille silloin tällöin, ottaa heidän joukostaan 'valitun' muutamaksi päiväksi luokseen ja palauttaa sitten tavaramäärän kera. Koko touhu näyttää aluksi viattomalta, joskin omituiselta lastikultilta, mutta vähitellen Tuckille selviää, että saarella ei kaikki ole tosiaankaan siltä miltä näyttää. Tohtori Sebastian Curtis ja hänen vaimonsa Beth esiintyvät taikurina ja 'taivaan jumalattarena' saadakseen hyväuskoiset saaren asukkaat luovuttamaan elimiä tietämättään. Alualulla siis kukoistaa laiton elinluovutusbisnes, ja Curtisin pariskunnalle se tuottaa erinomaisesti. Japanilaiset asiakkaat ovat valmiita maksamaan satoja tuhansia saadessaan tilauksesta kipeästi tarvitsemiaan elimiä: ja Curtiseilla on elävä elinpankki valmiina. Kun Tuck saa tämän selville, hän joutuu tekemään ratkaisun: auttaako Alualun asukkaita ja riskeeraa henkensä, vai jatkaa Curtisien pilottina, kuljettaen asukkaiden munuaisia ja keuhkoja Japaniin. Lopulta Tuck päättää omatuntonsa soimaamana auttaa alualulaisia, ja ryhtyy uhkarohkeaan operaatioon heidän pelastamisekseen. Täten merkityksetöntä ja itsekeskeistä elämää viettänyt Tuck saa tilaisuutensa tehdä hyvän ja epäitsekkään teon muiden hyväksi.

Island of the Sequined Love Nun käsittelee vakavaa aihetta, mutta mielikuvituksellisella ja humoristisella tarinalla on onnellinen loppu. Pidin mielenkiintoisena myös sitä, miten laittoman elinkaupan dilemma oli nostettu esiin. Beth Curtis esittää kirjassa argumentin, että he tekevät hyvää: munuaisten luovuttajille jää vielä toinen, ja elinsiirron saanut pelastuu. Toisin sanoen kukaan ei kuole ja yksi ihmishenki pelastuu: miksi se olisi niin väärin? Kaikesta huolimatta Curtisien toiminta on kuitenkin hyväksikäyttöä, eikä Tuck sulata sitä.

Christopher Mooren humoristinen kirja oli mielestäni yllättävän hyvä, vaikka tarinan mielikuvitukselliset käänteet olivatkin kenties tarkoituksellisen ylilyötyjä. Island of the Sequined Love Nun oli kuitenkin viihdyttävää ajankulua työmatkoilla, ja sai kepeydestään huolimatta ajattelemaan aihetta kuuntelemisen jälkeenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti