maanantai 6. toukokuuta 2013

Tarzan of the Apes

Kirjoittaja: Edgar Rice Burroughs
Julkaistu: 1914
Kustantaja: A.C. McClurg
Sivumäärä: 332

Brittiläinen lordi Greystoke matkustaa vaimonsa Alicen kanssa Afrikkaan 1800-luvun lopulla, mutta heidän laivansa miehistö nousee kapinaan ja niin lordi John Clayton ja hänen vaimonsa hylätään Länsi-Afrikan asumattomalle rannalle.   Pariskunta ehtii asua viidakossa vuoden ennen kuin molemmat kuolevat traagisesti, jättäen pienen pojan jälkeensä. Jättiapinoiden heimon jäsen, apinanaaras nimeltä Kala, löytää pienen lordi Greystoken ja antaa tälle nimeksi Tarzan, "valkoihoinen". Pieni Tarzan varttuu apinoiden seurassa, kasvaen tietämättä mitään syntyperästään. Hän löytää kuitenkin vanhempiensa asuinsijan, ja opettaa itsensä lukemaan englantia. Parinkymmenen vuoden päästä länsirannikolle saapuvat amerikkalainen professori Porter, hänen tyttärensä Jane sekä Tarzanin tuntematon serkku, William Cecil Clayton. Tarzan tutustuu pikkuhiljaa länsimaalaiseen sivilisaatioon, ja matkustaa lopulta pois Afrikan viidakoista.

Tarzan of the Apes on Edgar Rice Burroughsin luoma seikkailuromaani, jonka pääosassa on apinamies Tarzan, joka kohoaa apinaheimonsa kuninkaaksi asti. Yllätyin lukiessani, kuinka jännittävä kirja itseasiassa oli: Burroughsin kirjoitustyyli on mukaansatempaava ja juoni etenee nopeasti. Lukiessani halusin tietää, kuinka Tarzanille käy. Siksi kirjan loppu olikin lievä pettymys, sillä Burroughs jättää tarinan selvästi kesken, jatkaakseen sitä seuraavassa osassa.

Kirjassa näkyy osittain brittiläisen imperialistinen asenne. Afrikan valtiot ovat eurooppalaisten mahtien siirtomaita, ja länsimaalaista sivilisaatiota pidetään arvossa, kun taas afrikkalainen kulttuuri on heikommassa asemassa. Tosin Burroughs mainitsee Tarzan and the Apes -teoksessaan länsimaalaisten vaikutuksen afrikkalaisten heimojen elämään negatiivisessa valossa. Kirja ei siis kuitenkaan ollut ajatusmaailmaltaan täysin eurosentrinen, vaikka heijastelikin aikansa aatteita.

Teoksessa pohditaan myös ihmisen ja eläimen välisiä eroja ja Tarzanin sopeutumista ihmisenä viidakkoon ja apinamiehenä länsimaiseen sivilisaatioon. Edgar Rice Burroughs kuvaa ihmistä julmaksi, olennoksi, joka tuottaa kipua ja tappaa siitä ilosta, että saa tuottaa kärsimystä. Eläin ja viidakon lakien mukaan kasvatettu Tarzan muodostavat toisen ryhmän, jonka aiheuttamaa kuolemaa kuvataan paljon positiivisemmassa valossa: eläin tappaa rationaalisesti, kerralla, jättämättä kitumaan. Samoin Burroughs kuvaa kirjassaan Tarzan and the Apes Tarzanin tunnetta ulkopuolelle jäämisestä. Apinaheimonsa joukossa hän on yksinäinen ja kaipaa vertaistaan, mutta ei silti kykene sopeutumaan länsimaalaiseen kulttuuriin, vaan kokee sen kahlehtivana.

Tarzan of the Apes oli mielestäni mielenkiintoinen ja parempi seikkailuromaani kuin osasin odottaa. Pidin siitä, että teos oli yhtenäinen ja juoni selkeä. Tietenkin Tarzanin tarina on hyvin mielikuvituksellinen, mutta Edgar Rice Burroughsin versio viidakossa varttuneesta, vahvasta ja älykkäästä apinamiehestä on siitä huolimatta hyvin kirjoitettu, ja jaksaa varmasti kiehtoa. Vaikka pidinkin kirjasta, Tarzan tuskin kiinnostaa minua niin paljon, että lukisin sarjan jatko-osatkin.

4 kommenttia:

  1. Luin jossain vaiheessa jokusen Tarzan-kirjan, enempi nämä on kuitenkin jäänyt mieleen sarjakuvina. Elokuviakin lapsena katsoin, mutta nykyään en kestä niitä katsella, kun ne vaikuttaa nii perin juurin kammottavilta, paitsi tietysti paratiisimaiset otokset. :)

    VastaaPoista
  2. Minulla tämä kirja oli oikeastaan ensimmäinen Tarzan-kokemus :D Elokuvatkin ovat jääneet välistä...

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjaesittely kuten tämä blogisikin, mielenkiintoista jatkossa lukea ja bongata tuttuja teoksia. Keräilen myös Tarzaneita ja ihan mukavaa luettavaa :)

    VastaaPoista
  4. Päivi: Kiitos paljon! Tarzan oli kyllä hauskaa luettavaa :)

    VastaaPoista