lauantai 1. kesäkuuta 2013

Beka Lamb

Kirjoittaja: Zee Edgell
Julkaistu: 1982
Kustantaja: Heinemann
Sivumäärä: 171

Zee Edgellin esikoisteos Beka Lamb kertoo 14-vuotiaasta Beka Lambin aikuistumisesta ja kasvamisesta. Beka asuu Belizessä, käy katolilaista koulua yhdessä kolme vuotta vanhemman ystävänsä Toycien kanssa ja yrittää päästä eroon pahasta tavastaan, valehtelusta. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Toycie huomaa olevansa raskaana poikaystävälleen Emiliolle, joka alkaa käyttäytyä välttelevästi Toycien kerrottua tälle raskaudesta.

Beka Lamb on siis Bekan oma kasvutarina: kertomus siitä, kuinka tämä kasvaa ja aikuistuu vaikeuksien kautta ja muuttuu tasapainoisemmaksi ja vastuuntuntoiseksi nuoreksi naiseksi. Samalla se on myös kuvaus Belizestä ja sen kasvukivuista itsenäistymiseen ja politiikkaan liittyen. Bekan elämään vaikuttavat pienten, lähipiirissä tapahtuvien sattumusten lisäksi myös maan poliittinen tilanne sekä yhteisön konservatiivinen ja uskonnollinen ilmapiiri.

Yhteisön vanhoilliset ja tuomitsevat asenteet tulevat kirjassa selkeästi esille Toycien raskauden kautta. Kaikki paheksunta lankeaa Toycien harteille ja hän saa kantaa avioliiton ulkopuolisen raskauden seuraukset yksin: koulusta erottamisen, muiden halveksunnan, kevytmielisen ja typerän tytön leiman. Beka Lambissa Toycie esitetään hyvin naiivina ja tietämättömänä: hän ei tiennyt voivansa tulla raskaaksi, ja uskoi Emilion sanaa siitä, että "mitään ei voi käydä". Samalla kirjassa näytetään myös yhteisön toinen puoli: Bekan perhe sekä Toycien täti, hänen huoltajansa, tukevat Toycieta parhaansa mukaan.

Beka Lamb ei kuitenkaan vakuuttanut minua erityisesti: kirja oli mielestäni hieman epäselvä ja alun aikaloikkaus tuntui oudolta eikä ollut kovin selkeä. Päällimmäiseksi teoksesta jäi oikeastaan ajatus siitä, että mikä tämän teema nyt oikein oli? Bekan kasvutarina oli kuvattu epäselvästi, eikä aikuistumista pohdittu mielestäni tarpeeksi kirjan tapahtumien seurauksena. Bekan paheeksi kuvattu valehtelukin, joka toimi nähdäkseni jonkinlaisena erotuksena lapsellisuuden ja vastuun välillä, jäi pinnalliseksi ja huonosti pohjustetuksi sivuaiheeksi teoksessa. Beka Lamb ei ollut minusta erityisen mielenkiintoinen kirja, enkä erityisemmin pitänyt siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti