perjantai 7. kesäkuuta 2013

Dracula

Kirjoittaja: Bram Stoker
Julkaistu: 1897
Kustantaja: Archibald Constable and Company
Sivumäärä: 486

Englantilainen lakimies Jonathan Harker saapuu Romanian Transilvaniaan tapaamaan mysteeristä asiakastaan, kreivi Draculaa. Vähitellen hän kuitenkin huomaa olevansa yksin ja Draculan linnan vanki. Jonathan Harker onnistuu kuitenkin pakenemaan henkensä kaupalla, mutta joutuu viikoiksi Budapestiin hoitoon, jonne hänen kihlattunsa Wilhelmina "Mina" Murray saapuu. Pari menee naimisiin ja palaa Englantiin, mutta kotona heitä odottavat ikävät uutiset: Minan ystävä Lucy Westenra on kuollut arvoitukselliseen tautiin. Lucyn kihlattu Arthur Holmwood ja tämän ystävät Quincey Morris, tohtori Jack Seward ja tohtori Abraham Van Helsing Amsterdamista yrittivät pelastaa Lucyn, mutta turhaan. Käy ilmi, että Dracula on muuttanut Lucyn vampyyriksi, ja Minan ja Jonathanin saapuessa kuusikko päättää lähteä jahtaamaan kreivi Draculaa ja tuhota tämän.

Bram Stokerin Dracula ei ole ensimmäinen vampyyritarina, mutta ehdottomasti yksi kuuluisimmista. Teos on kirjoitettu pääasiassa päiväkirjamuodossa, joskin osan tekstistä muodostaa myös hahmojen välinen kirjeenvaihto.

Kreivi Dracula on vampyyrina julma, pelottava ja paha olento. Bram Stoker on antanut vampyyrilleen ominaisuudet, jotka on sen jälkeen lähes aina liitetty vampyyrin hahmoon. Dracula ja hänen kaltaisensa karttavat valkosipulia, liikkuvat vain öisin, saalistavat ihmisiä verta himoiten eivätkä näy peileissä. En ole juuri tutustunut vampyyrikirjallisuuteen, mutta lukiessani rinnastin silti Draculan ainoaan toiseen vampyyritarinaan, jonka olen lukenut: Houkutukseen. Draculaa lukiessa oli mielenkiintoista nähdä, miten erilainen Stephenie Meyerin muunneltu vampyyrihahmo on perinteisestä verenimijästä. Meyerin vampyyri juo kyllä verta, mutta siihen yhtäläisyydet oikeastaan jäävät: Houkutuksen vampyyreita on muuteltu niin raskaalla kädellä, että ne ovat perineet esikuvaltaan ainoastaan nimensä.

Havaitsin teoksessa samaa kuin Frankensteinissa: mukana oli vahva uskonnollinen elementti. Kreivi Dracula on yliluonnollisena ja pahantahtoisena olentona hyvyyden vastakohta, joka pitää tuhota. Draculan nimikin viittaa pahuuteen, sillä romanian kielen "Dracul" tarkoittaa paholaista. Täten Bram Stokerin kirjassa hyvä ja paha kohtaavat toisensa kristinuskon Jumalan ja kristittyjen vastustaessa vampyyria, joka on paholaisen puolella. Kuten monet aiemmat Draculan lukeneet ovat todenneet, oli mielenkiintoista huomata kuinka teoksessa kreivi Dracula ei yliluonnollisista kyvyistään ja älykkyydestään huolimatta ollut vahvempi kuin häntä vastustaneet hyvän puolelle asettuneet päähenkilöt.

Dracula ei erityisemmin vakuuttanut minua: teos oli hieman sekava ja varsinkin Jonathan Harkerin pakeneminen kreivi Draculan linnasta jäi itselleni epäselväksi juonenkäänteeksi. Teos myös eteni omituisesti: välillä ei tapahtunut mitään ja sitten taas mentiin vauhdilla eteenpäin. Minusta teoksen teemat olivat myös epäselviä. Myöhemmät tulkinnat seksuaalisuudesta jäivät ainakin itseltäni täysin huomaamatta. Mielestäni vain Draculan vampyyrikuvaus, joka on oikeastaan luonut nykykirjallisuuden perusvampyyrin, teki kirjasta mielenkiintoisen.

6 kommenttia:

  1. Dracula on kieltämättä sellainen kirja, joka pitää lukea tietynlaiset romanttiset lasit silmillä jotta siitä pystyy täysillä nauttimaan. Itse onnistuin aikanani pääsemään sellaiseen mielentilaan, että minua eivät haitanneet rönsyilevät päiväkirjamerkinnät tai tahmeasti etenevät kohdat. Sama pätee myös esim. Lovecraftin kauhunovelleihin, joita täytyy lukea mahdollisimman hitaasti tankaten ja tunnelmaan tarkoituksellisesti imeytyen :)

    VastaaPoista
  2. Täytynee kokeilla sitten Lovecraftin novelleja, kun en Draculan suhteen ehkä onnistunut pääsemään kunnolla sisään tunnelmaan.

    VastaaPoista
  3. Minulle Bram Stokerin Dracula on tuttu ainoastaan elokuvaversiona, mutta haluan ehdottomasti lukea myös kirjan. Olen pyöritellyt englanninkielistä versiota, mutta mietin vielä lukisinko sittenkin suomeksi...

    VastaaPoista
  4. Itse olen lukenut vain englanninkielisen version, joten en oikein osaa vertailla. Englanninkielinen ei kuitenkaan ollut lainkaan vaikeaselkoinen (lähinnä puuduttavaa oli hitaasti etenevä juoni), joten jos pidät enemmän alkukielellä lukemisesta, englanti sopii varmasti! :)

    VastaaPoista