tiistai 4. kesäkuuta 2013

Eight Cousins & Rose in Bloom

Eight Cousins
Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Julkaistu: 1875
Kustantaja: Penguin Classics
Sivumäärä: 299

Rose in Bloom
Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Julkaistu: 1876
Kustantaja: Penguin Classics
Sivumäärä: 326

Louisa M. Alcottin tyttökirjat Eight Cousins ja Rose in Bloom kertovat orvoksi jääneestä Rose-tytöstä, joka muuttaa tuntemattomien tätiensä hoivaan Bostoniin. Tätien lisäksi Rose tutustuu myös Alec-setään, josta tulee hänen virallinen huoltajansa sekä seitsemään serkkuunsa - jotka ovat kaikki poikia!

Eight Cousins kertoo nimensä mukaisesti 14-vuotiaasta Rosesta ja hänen seitsemästä serkustaan - Archiesta, Charliesta, Stevestä, Macista, Geordiesta, Willistä ja Jamiesta. Kirja on kertomus Rosen kasvamisesta ujosta, sairaalloisesta ja hemmotellusta lapsesta terveeksi, vahvaksi ja rohkeammaksi tytöksi. Poikien seura kasvattaa Rosea ja huolimatta tätien vastutuksesta lääkärisetä Alecin huolenpito ja erikoisemmat kasvatusmetodit tepsivät mainiosti. Rose myös tutustuu talon palvelustyttöön, Phebe Mooreen, ja heistä tuleekin mitä parhaimmat ystävät.

Kirjassa Rose in Bloom aikuisuuden kynnyksellä oleva Rose palaa pitkältä maailmanympärimatkaltaan Alec-sedän ja Pheben kanssa, ja huomaakin yhtäkkiä myös serkkujensa kasvaneen lapsista nuoriksi aikuisiksi. Aikuistuminen ei ole serkuksille helppoa, mutta setänsä ja tätiensä huomassa Rose oppii vastuuta sekä hyvän ja oikean elämän periaatteita.

Luin nämä kirjat itseasiassa jo toiseen kertaan. Ensimmäisen kerran taisin lukea kirjat suomeksi ala-asteen loppupuolella, mutta muistan pitäneeni L.M. Montgomeryn Anna-sarjasta sekä Louisa M. Alcottin muista tyttökirjoista enemmän. Sekä Eight Cousins että Rose in Bloom ovat teemoiltaan samankaltaisia: kuinka kasvaa ihmisenä ja tehdä oikeita valintoja. Siinä missä Eight Cousins keskittyy lapsen pieniin synteihin ja uhrauksiin, oli Rose in Bloom mielestäni syvällisempi. Rose joutuu tekemään vaikeita valintoja sekä ottamaan yhä enenevässä määrässä vastuuta.

Molemmille kirjoille yhteneväistä oli sekä niiden ankara moraalisuus että taustalta kuultava feminismi. Eight Cousins ja Rose in Bloom ovat hyvin opettavaisia tarinoita: tavoitteena on selkeästi esittää päähenkilö hyveellisessä valossa ja ohjata lukijaa kirjailijan määrittelemiä oikeita arvoja kohti. Vaikka Alcottin esittämät hyveet - pyrkimys epäitsekkyyteen, rehellisyyteen ja vastuuseen - ovatkin mielestäni tavoittelevisen arvoisia, kirjan ilmiselvästi moraalinen taustaääni ärsytti minua silti. Ehkäpä kyse on siitä, että Rose on niin paljon muiden vaikutteiden, vaikkakin hyvien, vietävissä: kyseenalaistaminen ja oma pohdinta tuntui puuttuvan kirjoista ja Rose oikeastaan totteli jatkuvasti huoltajaansa Alec-setää. Moralismin lisäksi kirjojen ja päähenkilö Rosen käsitys oikeasta ja väärästä tuntui hyvin ehdottomalta ja mustavalkoiselta. Rosen käsitys oli mielestäni jokseenkin suppea, ja välillä Rose tuntui liiankin ankaralta ja anteeksiantamattomalta erityisesti liiankin iloista elämää viettävän serkkunsa Charlien suhteen.

Louisa M. Alcottin kirjojen feminismi taas oli mielestäni kahtalaista. Toisaalta oli hyvin mielenkiintoista kuinka  Rosea kehotetaan ottamaan vastuuta itsestään ja omasta elämästään ja olemaan riippumaton miehistä, mutta toisaalta kirjassa näkyi mielestäni selkeät odotukset naisen asemasta ja paikasta. Lukiessani erityisesti kirjaa Rose in Bloom huomasin, että Alcottin teosten edustama feminismi oli osittain kahlittu naisen perinteiseen rooliin: on hyväksyttävää olla itsenäinen ja riippumaton vain tietyillä osa-alueilla. Samoin Roseen kohdistuu teoksessa paineita ja odotuksia sukupuolesta johtuen: naisen pitää olla tietynlainen tullakseen hyväksytyksi. Minua jäi kirjoissa kuitenkin häiritsemään se, miten ulkonäöstä huolehtiminen ja harmiton turhamaisuus liitettiin yhteen typeryyden kanssa: tämä käy ilmi selkeästi Annabel Blissin hahmossa. Siinä missä Rose pitää järkeviä ja yksinkertaisia vaatteita, haluaa Annabel olla muodikkaasti pukeutunut ja tyylikäs. Annabel kuitenkin kuvataan kirjoissa hyvin tyhjäpäiseksi ja ajattelemattomaksi tytöksi, kun taas Rose suoraan tämän vastakohdaksi. Pidin kuitenkin siitä että kirjoissa tuli esille feministisyyttä ja Alcottin kirjat ovat kenties kannustaneet ilmestymisaikanaan aikakauden tyttöjä ja nuoria naisia ottamaan enemmän vastuuta itsestään, mutta silti minua ärsytti hieman se, miten Alcott kuitenkin määrittelee tarkkaan hyväksyttävän naisen kirjoissaan.

Eight Cousins ja Rose in Bloom olivat kuitenkin mielestäni mielenkiintoisia kirjoja 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, ja vaikka kirjan moraalinen sävy ei juuri hämmästyttänyt, oli sen feministinen aspekti positiivinen yllätys. Vaikka pidinkin näistä kahdesta teoksesta, eivät ne kuitenkaan yltäneet lukemieni tyttökirjojen parhaimmistoon.

3 kommenttia:

  1. Minäkin luin nämä kirjat ensi kertaa ala-asteikäisenä, ja eipä silloin tosiaan tullut kiinnitettyä huomiota noihin mainitsemiisi moraali- ym. asioihin, aikuisena ne vähän häiritsevät lukukokemusta...

    VastaaPoista
  2. Rose oli tosiaan suorastaan ärsyttävissä määrin Alec-sedän johdateltavissa. Edes ranskalaista romaania ei saanut lukea loppuun! Aikuiselta Roselta olisi toivonut vähän enemmän omaa tahtoa.

    VastaaPoista
  3. Maria: Totta, vasta nyt aloin kiinnittää huomiota tähän! Sama näkyy, joskaan ei mielestäni yhtä suuresti, Alcottin teoksessa Tytöistä parhain.

    Liisa: Taisin lukea ja kommentoidakin sinun postaustasi. Olen samaa mieltä! Mielestäni Roselta vietiin tavallaan mahdollisuudet oppia kantapään kautta, mikä ei tosin ole miellyttävää mutta on sopivassa määrin terveellistä.

    VastaaPoista