perjantai 28. kesäkuuta 2013

Rebekka

Kirjoittaja: Daphne du Maurier
Suomentaja: Helvi Vasara
Julkaistu: 1938 (suomennos 1938)
Alkuperäinen nimi: Rebecca
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 309

Amerikkalaisen rouvan seuraneiti tutustuu rikkaaseen englantilaiseen leskeen, Maximilian de Winteriin hotelli Côte d'Azurissa, Monte Carlossa. Noin kuukauden tuntemisen jälkeen he avioituvat ja palaavat Englantiin Etelä-Euroopassa vietetyn kuherruskuukauden jälkeen. Maximin sukutila Manderley on komea kartano, ja uusi rouva de Winter tuntee olonsa hyvin mitättömäksi. Asiaa ei auta se, että Maximin ensimmäinen vaimo Rebekka tuntui olevan kaikin puolin täydellinen ja hänen muistonsa kummittelee kaikkialla, eikä Manderleyn taloudenhoitaja, rouva Danvers, suhtaudu uuteen vaimoon lainkaan hyvin.

Daphne du Maurierin romaanin nimettömäksi jäänyt päähenkilö ja kertoja, ujo, parikymppinen seuraneiti menee naimisiin itseään huomattavasti vanhemman ja päättäväisemmän miehen kanssa. Rebekka onkin romaani vahvan miehen ja aran naisen suhteesta. Samalla du Maurier punoo teeman ympärille mukaansa tempaavan ja jännittävän juonen Maxim de Winterin ensimmäisestä vaimosta, Rebekasta, joka hukkui traagisesti lähdettyään yöllä veneilemään. Kirjan päähenkilöitä ovat uusi rouva de Winter, Maximilian de Winter, taloudenhoitaja rouva Danvers sekä jo kuollut, haudan takaa kättään kurkottava Rebekka. Sivuhahmoina ovat Manderleyn palvelijat, Maximin sisar Beatrice sekä tilanhoitaja Frank Crawley.

Kirjan päähenkilö on hyvin ujo, arka ja viettää vaatimatonta elämää halveksittuna seuraneitinä. Monte Carlossa hän kuitenkin rakastuu Maximiin, ja menee tämän kanssa naimisiin vastoin työnantajansa tahtoa. Aluksi kaikki on ihanaa ja hyvin, mutta vastavihityn parin palatessa Englantiin, Manderleyhin, muuttuvat asiat. Kertojasta alkaa tuntua, että hän ei ole tervetullut, ja että jokainen vertaa häntä Rebekkaan. Hänellä ei ole uskallusta eikä voimaa vastustaa ketään tai mitään: hän tuntee olevansa epämieluisa vieras miehensä kodissa. Suurin syy kertojan epävarmuuteen ja arkuuteen on se, että hän epäröi, rakastaako hänen miehensä häntä todella. Samoin hän tuntee jäävänsä täysiin Rebekan varjoon, eikä uskalla toimia missään eri tavoin kuin Rebekka. Lukiessani Rebekkaa säälin kertojaa eniten.

Päähenkilön mies, Maximilian de Winter, on puolestaan hieman sisäänpäinkääntynyt ja voimakastahtoinen. Maxim tuntuu olevan uppoutunut omiin ajatuksiinsa, eikä huomaa rouvansa alakuloa ja ongelmia sopeutumisessa Manderleyhin. Maxim tuntuu olevan välistä jopa epäystävällinen ja juro uudelle vaimolleen, mutta tarinan edetessä syy tähän selviää. Maxim on kenties Rebekan arvoituksellisin henkilö, kuollutta Rebekkaa lukuunottamatta. Vaikka alussa en pitänytkään Maximista ja pidin häntä turhan ilkeänä ja epäempaattisena, aloin loppua kohden ymmärtää hahmoa ja pitää Maximista enemmän.

Rouva Danvers, Manderleyn taloudenhoitaja, ottaa uuden rouva Winterin hyvin kylmästi vastaan. Rouva Danvers oli mielestäni Rebekan vastenmielisin hahmo, eikä hänen tekojensa ymmärrettävyys oikeuttanut niitä mielestäni. Rouva Danvers ihannoi Rebekkaa, jonka puolia piti kaikessa ja jota palvoi suorastaan epäterveellä tavalla.

Rebekka, romaanin nimikkohenkilö, on teoksen kenties keskeisin hahmo, vaikka onkin kuollut kaikkien Rebekan tapahtumien aikana. Rebekan muisto ulottuu jokaisen mieleen, ja vaikuttaa ehkäpä eniten uuteen rouva de Winteriin, joka ei edes tunne Rebekkaa. Rebekka vaikuttaa täydelliseltä: hän on kaunis, sosiaalisesti lahjakas, älykäs. Ehkäpä hän onkin jopa liiankin täydellinen, sillä virheettömän ulkokuoren alla onkin jotain muuta. Rebekka oli rouva Danversin ohella toinen kirjan henkilöistä, jota inhosin alusta lähtien. Alussa Rebekka ei vaikuttanut yhtä dominoivalta ja julmalta, mutta lukija asettuu teoksen alussa nimettömäksi jäävän kertojan puolelle, jonka vastustaja Rebekka on.

Pidin Rebekasta erittäin paljon. Tarina oli mielestäni mielenkiintoinen ja jollain tapaa hyvin kauhea ja pelottavakin: totuuden paljastuttua myös jännitys tiivistyi, vaikka Rebekka alkaakin aika verkkaisasti. Kaiken kaikkiaan Daphne du Maurierin romaani oli mielestäni oikein hyvä, ja saattaisin jopa lukea sen uudestaankin.

8 kommenttia:

  1. Tämä on yksi kestosuosikeistani! Mukavaa, että blogeissakin näkyy. Olet blogannut ihan huippu-kirjoista! :)

    Jos tykkäsit, niin suosittelen lukemaan kylkeen Päivi Alasalmen Rebecca-parodian Vainola, sekin on ihan huikea kirja. Itse tosin luin nämä väärässä järjestyksessä, mutta ei haitannut.

    VastaaPoista
  2. Minunkin täytyisi Vainolaan tutustua. Tykkäsin hurjasti Rebekan tunnelmasta!

    VastaaPoista
  3. noora: Täytynee lisätä Vainola lukulistalle! Mitkä lukemistani kirjoista ovat huippukirjoja? :D Meillä taitaa olla ilmeisesti (?) aika sama kirjamaku, joten suosituksia otetaan vastaan!

    Annika K: Minustakin Rebekassa oli parasta se tunnelma, ja loppu oli suorastaan karmea, hyvällä tapaa.

    VastaaPoista
  4. Rebekka on minunkin ikisuosikkejani. Rakastan kirjan tunnelmaa, ja se on minusta myös loistava ujouden ja sosiaalisen epävarmuuden kuvaus.

    VastaaPoista
  5. Kun selaan blogiasi, olet kyllä viime aikoina blogannut toinen toistaan kiintoisimmista kirjoista! Tulee vain sellainen olo, että tahtoo lukea ton, ton, ton, ton ja ton ja ihan kaikki! :D

    Rebekkaa en ole vielä lukenut, mutta olen haaveillut sen lukemisesta. Tämä bloggaus sai entistä enemmän kiinnostuksen syttymään. Olen nähnyt elokuvan ainakin kahdestikin ja se on kyllä aivan hurjan vaikuttava. Itse asiassa siitä ei ole kovin kauaa aikaa, kun kuulin, että tämä on alun perin ollut kirja.

    VastaaPoista
  6. Liisa: Totta! Kirjan tunnelma on todellakin ehkäpä karasta kirjasta.

    Anna J: Ehdottomasti kannattaa lukea! Itse aion luultavasti lukea muitakin du Maurierin teoksia jatkossa. Kiinnostavien kirjojen joukkoon mahtuu kyllä paljon omituisempiakin kirjoja, joilla osallistun Maailmanvalloitus-haasteeseen!

    VastaaPoista
  7. Luin Rebekkan ensi kertaa nuorena tyttönä ja kirja jätti minuun syvän vaikutuksen; jo kirjan ensi sanat...Pidän muutenkin Du Maurierin tyylistä kirjoittaa.Hienoa löytää kirjaesittely täältä!

    VastaaPoista
  8. Rebekka oli kyllä kovin vaikuttava, haluaisin tosiaankin lukea Du Maurierin muutakin tuotantoa! Kiitos :)

    VastaaPoista