torstai 25. heinäkuuta 2013

Belinda

Kirjoittaja: Maria Edgeworth
Julkaistu: 1801
Kustantaja: Girlebooks
Sivumäärä: 678

Nuori Belinda Portman on lähetetty tätinsä toimesta lady Delacourin huomaan tehdäkseen vaikutuksen seuraelämässä ja napatakseen miehen, mikäli mahdollista. Belinda itse ei kuitenkaan näe jokaisessa miehessä potentiaalista sulhasehdokasta, vaan tahtoo toimia rehellisesti ja löytää sielunkumppanin, jota voi kunnioittaa. Lady Delacourin luona Belinda tutustuu monenlaisiin ihmisiin ja joutuu erilaisiin selkkauksiin. Belinda huomaa myös, että seuraelämä on täynnä juonitteluja ja vaiettuja asioita, joista ei voi puhua.

Maria Edgeworthin romaani Belinda on hyvin moraalinen teos nuoren naisen kokemuksista seuraelämässä, jossa läheskään kaikki huomattavat ja tärkeät henkilöt eivät koe tarpeelliseksi olla rehellisiä itselleen ja muille ja käyttäytyä kunniallisesti ja kohteliaasti. Teos myöntää itsekin moraalisuutensa, sillä sen lopussa kirjoittaja toteaa:

"Yes, [o]ur tale contains a moral; and, no doubt, [y]ou all have wit enough to find it out."

Moraalisuudestaan huolimatta Belinda on kuitenkin loppujen lopuksi vain tarina nuoresta naisesta ja siitä, kuinka tämä saa lopulta itselleen täydellisen miehen vaikeuksien kautta. Mielestäni Belinda oli itse asiassa hyvin tylsä kirja, ja Edgeworth ei onnistu tempaamaan lukijaansa mukaansa. Yksi romaanin ongelmista oli mielestäni sen hieman omituinen juonikehitys: ensimmäisen puolikkaan aikana keskitytään Belindan omalaatuiseen ystävyyteen lady Delacourin kanssa, ja kirjan jälkipuolisko käsittelee nopeasti ja lievän sekavasti Belindan kahden ihailijan tarinat sekä sankarittaren sydänsurut.

Belindassa näkyy jälleen naisen heikko asema 1800-luvun alussa. Belinda Portman on itse riippuvainen 'esiliinasta', ja jonkun vanhemman naisen huostassa oleminen seuraelämässä on oikeastaan välttämätöntä. Belindalla ei myöskään ole valtaa tehdä itse aloitetta rakkautensa suhteen. Hän joutuu vain odottamaan kunnes tämä puhuu, eikä hän myöskään voi suoraan selvittää ilmennyttä väärinkäsitystä siitä, että hänen rakastetullaan Clarence Herveyllä olisi rakastajatar. Välistä naisen aseman aiheuttama alemmuus ja toiminnanpuute häiritsi minua kovin, mutta toisaalta Belinda oli myös tämän takia kiintoisa. Erikoisen mielenkiintoisen tästä teki se, että mielestäni Edgeworth kirjoittaa hyvin ihailevasti Belindan pidättyvästä tavasta käyttäytyä ja nostaa tämän esiin naiselle sopivana ja moraalisesti oikeana tapana esiintyä.

Teoksessa keskeistä on myös Belinda Portmanin ystävän lady Delacourin henkinen kasvu. Teoksen alussa lady Delacour on hermostunut, itsekäs ja luulee sairastavansa rintasyöpää. Kaiken lisäksi hän on myös vieraantunut tyttärestään, joka on muiden luona kasvatettavana sekä halveksii ja inhoaa miestään. Belindan edetessä lady Delacour joutuu miettimään omaa tilannettaan ja saatuaan selville rintasyöpänsä olleen vain luulotautia, onnistuu Belindan suotuisalla vaikutuksella korjaamaan välinsä tyttäreensä Helenaan sekä mieheensä, lordi Delacouriin.

Kuten jo mainitsin, Belinda oli minusta pitkäveteinen kirja. Juoni eteni omituisesti ja eikä ollut mielestäni kehitykseltään yhteinäinen. Minua ärsytti myös se, millaiseksi pyhimykseksi Belinda Portman oli kuvailtu: hänen vikansa olivat hyvin pieniä ja huomaamattomia ja Belinda oli selkeästi nostettu jalustalle kirjan muihin hahmoihin verrattuna. Maria Edgeworthin Belinda ei siis ollut mielestäni mikään erityisen hyvä tai mieleenpainuva lukukokemus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti