perjantai 19. heinäkuuta 2013

Puhdistus

Kirjoittaja: Sofi Oksanen
Julkaistu: 2008
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 375

Aliide Truu asuu yksin vasta itsenäistyneen Viron maaseudulla. Rauhallinen arki keskeytyy odottamattomasti, kun suttuinen, viroa puhuva, mutta selkeästi muualta saapunut Zara ilmestyy Aliiden pihalle. Vähitellen Aliide saa selville Zaran menneisyyden, ja joutuu samalla kasvotusten omien muistojensa kanssa.

Sofi Oksasen Finlandia-palkittu Puhdistus tarttuu vakavaan aiheeseen naisten hyväksikäytöstä. Oksanen lähestyy aihetta sekä prostituutioon huijatun Zaran että Aliiden kokemuksien kautta. Samalla teos kertoo vaietusta Viron lähihistoriasta Neuvostoliiton miehityksen alla. Puhdistus yhdistää nämä yhden suvun tarinan kautta.

Naisten hyväksikäyttöä tarkastellaan erityisesti Aliiden ja Zaran kokemusten kautta. Siinä missä Aliidea nöyryytetään Neuvostoliiton hallinta-aikana kuulusteluissa, on Zaran hyväksikäyttö nyky-yhteiskunnassa ajankohtaisempi ongelma. Vaatimattomista oloista Vladivostokista kotoisin oleva Zara huijataan prostituution mukaan lupauksilla työpaikoilla. Väkivallalla ja uhkailulla kertoa Zaran kotiväelle tytön todellisesta asemasta huijattu Zara saadaan alistumaan. Puhdistus ei ole aiheensa puolesta keveä, ja välillä Oksanen kuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä inhorealistisen graafisesti. Kuitenkaan teos ei mielestäni sortunut liialliseen väkivallalla mässäilyyn. Aliide suhtautuu pihalleen ilmestyneeseen Zaraan epäluuloisesti, ja harkitsee jättävänsä tämän oman onnensa nojaan. Aliiden suhtautumisessa näkyy monien asenne: hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa ei haluta nähdä, siltä halutaan ummistaa silmät eikä siihen haluta puuttua. Aliiden asenteessa näkyi mielestäni myös hänen omista kokemuksistaan seurannut suojamekanismi: hän haluaa vain unohtaa, ja Zaran näkeminen tuo mieleen kipeitä muistoja. Puhdistus todella herättelee lukijan ajattelemaan myös nykypäivänä tapahtuvaa ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä.

Puhdistus käsittelee myös Viron lähihistoriaa uudesta näkökulmasta. Sofi Oksanen nostaa teoksessaan esiin kuvan Virosta osana Eurooppaa, eikä vain Neuvostoliiton osana. Mielestäni tämä oli yksi kirjan mielenkiintoisimmista aspekteista, ja tätä olisi voitu mielestäni käsitellä hieman enemmänkin. Pidin kyllä erityisesti siitä, miten Oksanen kuvaa Viroa tavallisten ihmisten näkökulmasta. Suomi ja Suomessa asuvat sukulaiset ovat rikkaita, länsimaalaiset tavarat saapuvat hiljalleen itsenäistyvään Viroon ja kuinka politiikka vaikuttaa tavallisenkin ihmisen elämään.

Oksanen on mielestäni onnistunut luomaan uskottavia ja inhimillisiä hahmoja. Varsinkin ikääntynyt Aliide Truu on epätäydellisyydessään ja vikoineen persoonallinen hahmo. Pidin teoksessa myös siitä, kuinka vakavampien aiheiden lisäksi Oksasen romaani käsittelee sisaruskateutta. Teoksen hallitsevin ihmissuhde ei mielestäni ollut Aliiden rakkaus hänen sisarensa Ingelin mieheen, Hansiin eikä edes Aliiden ja Zaran välille muodostuva suhde, vaan Aliiden ja Ingelin välinen sisarussuhde. Aliide nuorempana sisaruksena jää aina täydellisen Ingelin varjoon, ja lopulta tämän kateus tuhoaa molempien elämän. Oksanen kuvaa tätä sisarussuhdetta aidosti. Vaikka Ingel jääkin sivuhahmoksi, oli hänkin hyvin rakennettu hahmo: Ingel oli jollakin tavalla hyvin isosiskomainen.

Puhdistus on ehdottomasti yksi parhaista lukemistani kirjoista. Kirja osuu ja uppoaa heti ensi sivuista lähtien. Kokonaisuudessaan Sofi Oksanen on mielestäni onnistunut luomaan tiiviin tunnelman ja selkeän kokonaisuuden aika- ja paikahypyistä huolimatta. Luettuani myös Oksasen muuta tuotantoa, en voinut olla vertaamatta Puhdistusta Viro-aiheisiin Stalinin lehmiin ja romaaniin Kun kyyhkyset katosivat. Puhdistus on mielestäni paljon selkeämpi, tiivistetympi ja parempi: Oksasen muissa romaaneissa näkyy ajoittain jopa liiankin rönsyilevä kirjoitustyyli. Puhdistuksen poikkeavuus johtunee siitä, että romaani on kirjoitettu näytelmän pohjalta. Kaiken kaikkiaan Sofi Oksasen romaani oli upea ja ajatuksia herättävä lukukokemus myös toisella lukukerralla.

15 kommenttia:

  1. Kyllä, Puhdistus vain on parhautta.

    VastaaPoista
  2. Minusta Puhdistus on Oksasen paras. Vaikka Stalinin lehmätkin oli hyvä. Sen sijaan Baby Jane ja Kun kyyhkyset katosivat jäivät minulle jopa vähän nuiviksi lukukokemuksiksi.

    Tässä on kaikki kohdillaan.

    VastaaPoista
  3. Annika K: Samaa mieltä!

    Katri: Minusta taas Kun kyyhkyset katosivat oli toiseksi paras ja Stalinin lehmät huonoin. Stalinin lehmissä näkyi mielestäni sellainen tietty hiomattomuus ja asioiden toisto.

    VastaaPoista
  4. Minua hieman arvelutti tarttua Puhdistukseen, mutta se paljastui upeaksi, vahvaksi ja iholle tunkevaksi kirjaksi. Näin lukemisen jälkeen Puhdistuksen näytelmänä, se oli myös erittäin vahva kokemus.

    Olen lukenut Oksaselta lisäksi Baby Janen, joka jäi hieman vaisuksi. Loputkin Oksasen kirjat kiinnostavat.

    VastaaPoista
  5. Suosittelen lukemaan myös Stalinin lehmät ja Kun kyyhkyset katosivat - nämä kun kuuluvat Puhdistuksen ja vielä ilmestymättömän kirjan ohella Oksasen Virosta kertovaan Kvartetti-sarjaan! Vaikka näissäkin käsitellään Viroa, näkökulma on toinen kuin Puhdistuksessa.

    VastaaPoista
  6. Teksti oli hyvä ja olen samaa mieltä miltein kaikesta! Kuitenkin mielestäni väkivallalla oli mässäilty vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivaltaa on kyllä paljon! Itse siedän kirjoitettua väkivaltaa paljon paremmin, elokuva oli jo liian rankka minulle katsottavaksi. Tosin hyvä sekin!

      Poista
  7. Tekstisi on todella hyvä ja toit hyvin esiin kaikki Puhdistuksen tärkeimmät asiat. Huomiosi naisen asemasta olivat hyvin selitetty ja perusteltu. Toit myös hyvin esiin Neuvostoliiton, Viron ja Suomen antiteettisuuden. Kirjoitustasi oli mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että bloggausta oli kiva lukea! :)

      Poista
  8. Erittäin luova teksti. Osasit tuoda esille oman mielipiteesi, etkä sekoittanut kirjan kerrontaa omiin ajatuksiisi. Kerroit kattavasti kirjasta, mutta et paljastanut liikaa kirjan juonesta. Teksti oli loppuun asti kiinnostavaa ja mielekästä luettavaa. Etenit asiasta toiseen ytimekkäästi, etkä jäänyt jankkaamaan.

    Kaikkea hyvää sinulle.
    Terkkuja Turun normaalikoulun pre-IB oppilaat

    P.S. Mekin analysoimme tällä hetkellä "Puhdistusta", menimme jopa tapaamaan itse kirjailijaa Sofi Oksasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän kade tuosta Oksasen tapaamisesta! Kiitos kehuista ja hyvää syksynjatkoa teillekin :)

      Poista
  9. Aliiden inhimillisyys ja uskottavuus on kuitenkin kyseenalaistettavissa, mutta selitettävissä ehkä olosuhteilla. On kuitenkin aika vaikea uskoa, että joku olisi oikeasti Ingelin kaltainen, kaikin puolin niin täydellinen ihminen. Tuollaisessa tapauksessa noinkin voimakas sisarkateus olisi ymmärrettävää, mutta Aliiden tilanne on aika uskomaton.
    Muuten loistava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelen, että Ingel ei ollut täydellinen ihminen: Aliide vain näki siskonsa sellaisena. Kirjaa lukiessani ajattelin myös, että pelkkä sisarkateus ei olisi saanut Aliidea toimimaan niinkuin tämä toimi: myös olosuhteet ja itsesäilytysvaisto olivat merkittävässä osassa. Samaa mieltä siitä, että kirja oli loistava!

      Poista
  10. Hyvää tekstiä, olen samaa mieltä Aliiden asenteessa näkyvästä suojamekanismista. Todella hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on kyllä upea teos, voisi lukea vielä kolmannen kerran.

      Poista