lauantai 13. heinäkuuta 2013

Rouva Bovary

Kirjoittaja: Gustave Flaubert
Suomentaja: Eino Palola
Julkaistu: 1857 (suomennos 1928)
Alkuperäinen nimi: Madame Bovary
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 354

Nuoresta Emma Rouaultista tulee lääkäri Charles Bovaryn toinen vaimo. Naimisiin mentyään ja uutuudenviehätyksen kadotessa elämä alkaa kuitenkin käydä tylsäksi Emmalle. Charles, huomaamatta vaimonsa alakulon syytä, päättää muuttaa maalle, Yonvillen kylään, jotta Emma saisi vaihtelua. Maalla tyttären synnyttyä Emman kyllästyminen vain pahenee, ja pettyneenä avioliittoonsa Emma tuhlailee ylettömästi sekä on jatkuvasti uskoton miehelleen.

Gustave Flaubertin 1800-luvun puolivälissä ilmestynyt Rouva Bovary kertoo siis epätasaisesta avioliitosta, jossa mies jumaloi vaimoaan ja vaimo halveksii miestään. Ilmestyessään teos herätti huomiota pettämisteemansa takia, jota ei tuomittu avoimesti kirjassa. Nykylukijan on kuitenkin vaikea käsittää, kuinka Flaubertin aikalaiset ajattelivat Flaubertin hyväksyvän aviorikokset teoksen kuvauksen perusteella, sillä avoimen moralisoinnin puutteesta huolimatta Emman tekojen seuraukset ovat hyvin surullisia Rouva Bovaryssa. Emma yrittää täyttää tyhjyyden tunnettaan ja tyytymättömyyttään avioliittoonsa rakastajilla ja tuhlailemalla, mutta lopulta huomaa rakkautensa muuttuneen väljähtyneeksi ja aiheuttaneensa perheelleen vararikon.

Kirjassa keskeisimpiä hahmoja ovat Emman ja Charlesin lisäksi Emman kaksi rakastajaa, Rodolphe Boulanger ja Léon Dupuis. Myös Yonvillen asukkaat ovat tärkeässä osassa Rouva Bovaryssa. Emma, tarinan varsinainen päähenkilö, on melodramaattinen ja kaipaa jännitystä ja alituisesti jotain uutta elämäänsä. Lukiessani kirjaa Flaubert antaa mielestäni selkeästi ymmärtää, että Emman avioliitossa Charlesin kanssa ei sinänsä ole mitään vikaa. Emmalla on vain asenneongelma, eikä hän kykene sietämään tavallista, tasapaksua arkea. Tämä käy ilmi myös Emman suhteesta rakastajiinsa. Heidänkin kanssaan Emman rakkaus väljähtyy pian, mutta tästä huolimatta hän roikkuu heissä epätoivoisesti, vaikka suhde ei enää juuri tuotakaan iloa. Lukiessani Rouva Bovarya olin vuoroin Emman puolella, vuoroin Emmaa vastaan: välillä Emman typeryys ja väärät valinnat saivat ärsyyntymään, toisaalta taas etenkin se, kuinka Rodolphe Boulanger ja kauppias Lheureux käyttävät hyväkseen Emmaa, sai minut puolestaan säälimään rouva Bovarya.

Charles, Emman aviomies, oli hahmo, joka herätti minussa päällimmäisenä myötätuntoa ja säälin tunteita. Charles rakastaa Emmaa vilpittömästi, tahtoo vain tämän parasta eikä epäilekään, että tämä voisi olla uskoton. Huolimatta Charlesin jatkuvasta ja aidosta huolenpidosta ja kiintymyksestä, Emma halveksii miestään tämän keskinkertaisuuden tähden ja pitää tätä typeränä. Totta on, että Charles ei ole erityisen kunnianhimoinen tai säkenöivä hahmo, mutta mielestäni hän ei kuitenkaan ollut niin tylsä ja tyhmä kuin minä Emma häntä pitää.

Rouva Bovaryssa Emmalla on kaksi rakastajaa. Ensin Emma ihastuu Léoniin, joka lähtee kuitenkin opiskelemaan ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Léonin lähdettyä Emma tutustuu Rodolpheen, jonka kanssa suunnittelee jopa karkaamista, joka kariutuu kuitenkin kun Rodolphe katkaisee suhteen. Myöhemmin Emma ja Léon tapaavat jälleen, ja aloittavat vuorostaan suhteen. Rodolphe ja Léon ovat siis molemmat Emman rakastajia, ja lukiessani huomasin heissä sekä samanlaisia että eriäviä piirteitä. Molemmat kyllästyvät Emman teatraaliseen ja huomionhakuisuun ripustautumiseen, ja alkavat vähitellen pyrkiä suhteesta eroon. Suurin eroavaisuus Rodolphen ja Léonin välillä oli se, kuinka he päätyivät suhteeseen Emman kanssa. Siinä missä Rodolphe päättää tietoisesti vietellä Emman omaksi huvikseen vailla suurempia tunteita, rakastuu Léon aidosti Emmaan. Tästä johtuen Rodolphe vaikuttikin paljon roistomaisemmalta ja vastenmielisemmältä hahmolta kuin Léon.

Gustave Flaubertin Rouva Bovary ei mielestäni ollut mitenkään erikoisen hyvä tai mieleenpainuva teos. Kirjan teema oli mielestäni kohtalaisen yksiulotteinen, enkä oikein saanut teoksesta juurikaan irti. Vaikka pidänkin paljon klassikkokirjallisuudesta, ei Rouva Bovary kuitenkaan vakuuttanut minua.

3 kommenttia:

  1. Miunlle taas Rouva Bovary on yksi lempiklassikoistani. Se saa minut hämmästelemään, miten samanlaisia me ihmiset olemme vuosisadasta toiseen.

    VastaaPoista
  2. Tuo on totta! Klassikoita lukiessa huomaa, kuinka vähän ihmisluonto ja kirjojen pääteemat vaihtuvat ajan kuluessa.

    VastaaPoista