sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Sammon vartijat

Tuliterä
Kirjoittaja: Timo Parvela
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 224

Tiera
Kirjoittaja: Timo Parvela
Julkaistu: 2008
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 270

Louhi
Kirjoittaja: Timo Parvela
Julkaistu: 2009
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 325

Ystävykset Ilmari ja Ahti saavat Ilmarin isän tuttavalta, kaatopaikan vieressä asuvalta vanhalta mieheltä kanteleen. Yhdessä he esittävät koulun kevätjuhlassa esityksen, jonka aikana alkaa yhtäkkiä kuulua outoa laulua sekä rehtori vajoaa maahan. Ilmari ja Ahti huomaavat yhtäkkiä kaikkien tavoittelevan kanteletta, ja tapahtumien edetessä heille selviää, keitä he todellisuudessa ovat. Ilmari ja Ahti ovat Sammon vartijoita, joiden tehtäväksi on uskottu varjella erityisesti kahta Väinämöisen kätkemää Sammon sirpaletta. Sammon sirpaleet tuottavat onnea ja menestystä koko maapallolle, mutta Pohjolan valtiatar, Louhi, on vuosisatojen saatossa kerännyt itselleen sirpaleita saadakseen kootuksi Sammon. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen itsekäs tuhlaaminen on Louhen tekosia, ja maapallo sortuu lopullisesti, mikäli Louhi saa käsiinsä puuttuvat kaksi Sammon sirpaletta. Sammon vartijoiden tehtävänä on siis estää tämä... Avukseen Ilmari ja Ahti saavat onneksi Ilmarin isosisko Annin, mestarivaras Jokkerin, tämän sisaren Ainon sekä rehtorin ja Saanan. Yhdessä joukko yrittää löytää Sammon viimeiset sirpaleet ennen Louhea ja kukistaa Pohjan akan hirmuvallan...

Timo Parvelan Sammon vartijat -sarja jatkaa siitä mihin Kalevala jäi - tosin vuosituhansia myöhemmin. Kalevalan tarusto ei olekaan tarua, vaan totisinta totta. Tuliterä, Tiera ja Louhi yhdistävät perinteisen fantasiaseikkailun ja nyky-yhteiskunnan ovelasti. Samoin Kalevalan henkilöiden sopeuttaminen 2000-luvun Suomeen on onnistunut mielestäni hienosti. Parvelan lasten- ja nuortenkirjassa keskeisintä on kuitenkin hyvän ja pahan taistelu.

Sammon vartijat -sarjassa Kalevalan asetelmasta ei juuri poiketa eikä sitä kyseenalaisteta: Louhi on tarinan vihollinen, itsekäs ja ilkeä, kun taas Kalevalassa asuvat sankarit ovat kertomuksen sankareita. Ovelaa kirjoissa oli kuitenkin se, kuinka Timo Parvela on sopeuttanut Kalevalan hahmot nykyaikaan: Louhi ja tämän tyttäret johtavatkin kansainvälisiä suuryrityksiä, joiden avulla heidän onnistuu saada valtaa nykymaailmassa. Plussaa myös siitä, miten Parvela on muokannut Kalevalan hahmojen nimiä nykyaikaisemmiksi ja tarinaan soveltuviksi.

Vaikka pidinkin Tuliterästä, Tierasta ja Louhesta, teoksissa oli kuitenkin mielestäni myös puutteita. Tapahtumat etenivät liian nopeasti ja tuntui, ettei niitä liiemmin pohjustettu. Toimintaa oli ehkä liiankin kanssa ja välillä tarinaan jäi aukkoja, joille olisin halunnut enemmän selitystä. Toinen kirjojen ongelma oli siinä, että hahmoja oli aivan liikaa. Hahmokehitys jäi mielestäni aika vähälle, ja lukija ei oikein päässyt yhdenkään hahmon pään sisälle kunnolla. Tosin Sammon vartijat -sarja on erityisesti lapsille ja varhaisnuorille suunnattu, joten teosten yksinkertaisuus selittynee osittain sillä. Samoin vahva toimintapainotteisuus: pitkän dialogin tai pohdiskelun lukeminen saattaisi olla puuduttavaa. Itse ainakin pidin kymmenen vuotta nuorempana jännittävistä tapahtumista enemmän kuin moniulotteisista hahmoista ja hitaista keskusteluista.

Sammon vartijat -sarja oli mielestäni kuitenkin hyvä fantasiasarja lapsille ja nuorille. Pidin erityisesti siitä, miten Kalevalaa oli käytetty teoksessa ja miten teossarjan myötä Suomen kansalliseepos tulee lähelle helpompitajuisena kuin itse runomittaan kirjoitettu Kalevala.

2 kommenttia:

  1. Kalevala on kirja, josta moni kirjailija on ammentanut tarinoita ja juonenkäänteitä. Pahiksia ja hyviksiä pitää olla aina, muuten kirja on tylsä. Mauri Kunnas on tehnyt lapsille Koirien Kalevalan, josta pidän valtavasti. Parasta on, että Kalevalan taru tulee lapsille ja nuorille tutuksi.

    VastaaPoista
  2. Luinkin Koirien Kalevalan, joka on minusta erittäin onnistunut! Tarkoitin lähinnä sitä, että tässä teoksessa pahikseus ja hyvikseys ovat hyvin mustavalkoisina esillä, eikä ns. harmaalla alueella liikuta ollenkaan, mikä puolestaan teki minusta teoksista hieman tylsiä.

    VastaaPoista